Kannattaako Itämeren lohta kalastaa?

Perus­palve­lu­min­is­te­ri­aikanani jouduin väit­telemään ter­veyskomis­saari Byr­nen kanssa siitä, saa­vatko suo­ma­laiset syödä silakkaa. EU oli säätämässä direk­ti­iviä elin­tarvikkei­den diok­si­inip­i­toisuuk­sista. Silakan diok­si­inip­i­toisu­udet ylit­tivät rajat selvästi. Neu­vot­telu­un halut­ti­in lähet­tää mielu­um­min vihreä ter­veysmin­is­teri kuin kalas­tusasioista vas­tan­nut maat­alous­min­is­teri Hemilä, kos­ka tämä olisi kuitenkin alka­nut puhua kalas­tuselinkeinon työ­paikoista. Hom­ma olisi kaatunut siihen, kos­ka kaik­ki yrit­tivät puhua työ­paikko­jen­sa puoles­ta, joten se argu­ment­ti olisi puhunut tarkoi­tus­taan vas­taan. Min­un tehtäväni oli osoit­taa, ettei silakan myyn­tikiel­to palvel­lut kansan­ter­vey­del­lisiä tavoitteita. 
Min­ul­la oli silakan puoles­ta vah­vat argu­men­tit. Suomes­sa ihmiset elävät sitä pitem­pään, mitä enem­män heil­lä on diok­si­inia ver­essään; ei sik­si, että diok­si­i­ni olisi ter­veel­listä vaan kos­ka sitä saa Suomes­sa lähin­nä vain kalas­ta ja kalan ter­veyshyödyt ylit­tävät diok­si­inin ter­veyshai­tat. Muual­la Euroopas­sa, jos­sa on har­joitet­tu pitkään jät­tei­den polt­toa, koko maaperä on diok­si­inin saas­tut­ta­maa. Min­ul­la oli mukana myös neu­voloiden esit­teitä, jois­sa kehotet­ti­in, jois­sa kehotet­ti­in odot­tavia äite­jä vält­tämään silakan syömistä. Silakkaa ei saa muual­ta kuin Itämer­estä. Jos se pois­tuu suo­ma­lais­ten ruokavalios­ta, se ei kor­vaudu muul­la kalalla.

Byrne pani min­ut aika koville; hän selvästi naut­ti tieteel­lis­es­tä väit­telystä. Keskustelun päät­teek­si hän ojen­si käten­sä ja sanoi, että syökää sit­ten silakkaanne, kun­han ette myy sitä muualle.

Olin hyvin helpot­tunut, ettei koko keskustelus­sa mainit­tu koko keskustelus­sa mainit­tu sanaa lohi, sil­lä lohen kalas­tuk­sen puoles­ta min­ul­la ei ollut yhtään argu­ment­tia, jota olisi läpäis­syt Byr­nen älyl­lisen seu­lan. Onhan Itämerten lohi hel­posti kor­vat­tavis­sa nor­jalaisel­la kas­silo­hel­la. Suo­mi sai kuitenkin määräaikaisen poikkeuslu­van pait­si silakan, myös lohen pyyn­ti­in. Direk­ti­iviä kasan­nut bel­gialainen vihreä ter­veysmin­is­teri oli min­ulle muuten aika vihainen.

Min­is­teri edus­taa nois­sa neu­vot­teluis­sa maan kan­taa eikä omaansa. Jos olisin edus­tanut omaa kan­taani, olisi kehot­tanut Byrneä kieltämään suo­ma­laisil­ta kau­pal­lisen lohen kalas­tuk­sen. Itse en per­heel­leni Itämeren loh­ta syötä, kos­ka  kiitos puun­jalostus­te­ol­lisu­u­den van­ho­jen syn­tien, se on aika myrkyl­listä. Vähi­in käyneen luon­non lohen mas­sakalas­tus ei ole mikään ekoteko, eikä siinä myöskään ole kansan­taloudel­lista järkeä. Lohi  tuot­taisi paljon parem­min pohjoisen joki­var­sis­sa tur­istien uistamana.

Nor­jalainen lohi on vanki­las­sa kas­vanut­ta kas­silo­h­ta.   Kaik­ki kalas­tus­muodot ovat epäin­himil­lisiä; ei se silakkakaan mitenkään nau­ti troolar­in kan­nelle tuke­htu­mis­es­ta. Kir­jolo­h­ta en syö. Tämä ei johdu myötä­tun­nos­ta itse kalaa kohtaan, vaan Itämeren rehevöi­tymis­es­tä. Nor­jalainen kas­silo­hi saas­tut­taa yhtä paljon, mut­ta Atlantil­la rehevöi­tymi­nen ei ole saman­lainen uhka kuin Itämerellä.

Kalan kas­vatuk­ses­sa ei ole taloudel­lis­es­ti päätä eikä hän­tää, jos siitä aiheutu­valle ravin­nekuor­malle las­kee järkevän hin­nan.   Oikean hin­nan saa parhait­en selville analysoimal­la yhdyskun­tien jätevesilu­pia. Mil­lä hin­nal­la viimeisiä fos­fori ja typ­pik­ilo­ja pois­te­taan. Jos tätä mar­gin­aal­i­hin­ta käyt­tää kalankas­vatuk­sen vesistöpäästö­jen hin­tana, kalankas­vatuk­ses­ta aiheutu­van saas­tut­tamisen hin­ta ylit­tää koko alan liike­vai­h­don – tai ylit­ti ainakin vuon­na 1993, jol­loin tein asi­as­ta selvi­tyk­sen ympäristömin­is­ter­iölle (Ympäristön suo­jelun taloudel­liset ohjauskeinot)