Minun analyysini luottolamasta on, että rahamarkkinoilla luotiin ”innovatiivisia instrumentteja”, jotka luottoekspansion myötä lisäsivät rahan tarjontaa (tai sen kiertonopeutta, jos liikkeelle olevan rahan määrä mitataan ahtaasti) Kun tuo kupla puhkesi, liikkeellä olevan rahan määrä (tai kiertonopeus) väheni radikaalisti aiheuttaen luottolaman. Tässä tapauksessa julkisen vallan (valtiot ja keskuspankit) velvollisuus on lisätä liikkeellä olevan rahan määrää alentamalla korkoja, lainoittamalla pankkeja keskuspankkirahalla, velkaelvytyksellä ja ehkä myös setelirahoituksella.
Kaikki nämä keinot lisäävät inflaatiota (tai vähentävät deflaatiota). Onko se varastamista säästäjiltä, kuten viestiketjussa setelirahoitus moni on väittänyt?
Jos liikkeellä olevan rahan lisääminen on säästäjiltä varastamista, miksi nuo rahan määrää lisänneet innovatiiviset instrumentit eivät sitä olleet? Kiistattahan ne nostivat hintoja, erityisesti tietysti asuntojen hintoja.
Jos EKP on julistanut inflaatiotavoitteekseen kaksi prosenttia, eikö poikkeaminen siitä alaspäin jopa deflaation puolelle ole lainanottajilta varastamista?
Eikö laman salliminen kaikkine työttömyyksineen ja terveiden yritysten konkursseineen ole massiivista varastamista – tai varallisuuden tuhoamista?
Maailman yksinkertaisimpia kansantalouden yhtälöitä on
Hintataso x tuotanto = rahan määrä x kiertonopeus
Setelirahoitus ei siis lisää inflaatiota, jos se koko määrällään lisää tuotannon määrää. Laman oloissa tätä on hyvinkin mahdollista
Keskustelussa esitettiin, että setelirahoitus tulisi toteuttaa “helikopterilla” jakamalla rahaa suoraan kansalaisille. Mistä tällainen valtio-viha? Eikö rahaa voi antaa valtion kautta niin, että keskuspankki antaa rahaa valtiolle ja valtio jakaa sen verohelpotuksina kansalaisille — tai rakentaa vaikka pyramideja ja maksaa rakentajille palkkaa?