Minimipalkka, marginaalinen tuottavuus ja perustulo

Yleinen käsi­tys on, että teknologi­nen kehi­tys on lisän­nyt ihmis­ten välisiä tuot­tavu­usero­ja. Mod­ernin tietotekni­ikan avul­la jotkut pystyvät entiseen näh­den val­tavi­in työmääri­in ja joidenkin osaamisen ja markki­na-arvo on rom­ah­tanut. Täl­lai­sis­sa olo­suhteis­sa sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ikkaa tuot­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä.  Ris­tiri­ita taloudel­lisen tasa-arvon ja työl­lisyy­den välil­lä on ratkaistavis­sa negati­ivisel­la tuloverol­la, pieni­palkkaisia suo­sivil­la ver­ou­ud­is­tuk­sil­la tai palkkatuella.

Oheises­sa kuvas­sa on fik­ti­ivi­nen mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den jakau­ma ennen (sini­nen käyrä) ja nyt (keltainen käyrä). Henkilöt on merkit­ty parem­muusjärjestyk­seen tuot­tavim­mat vasem­malle ja vähem­män tuot­ta­vat oikealle. En ryhdy tässä määrit­telemään mar­gin­aal­ista tuot­tavu­ut­ta, mut­ta sil­lä tarkoite­taan osa­puilleen sitä, mikä tulisi itse kunkin palkak­si, jos työvoin­ma huu­tokau­pat­taisi­in ker­ran vuodessa pes­tu­umarkki­noil­la. Henkilön mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on hin­ta, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa hänestä korkein­taan maksaa.

Kuvas­sa min­imi­palk­ka on merkit­ty punaisel­la vaakavi­ival­la. Jos henkilön tuot­tavu­us on alle min­imi­palkan, hänen palkkaamisen­sa tuot­taa työ­nan­ta­jalle tap­pi­o­ta. Nämä jäävät työt­tömik­si yri­tys­ten huole­hties­sa kan­nat­tavu­ud­estaan. Sinisel­lä pystyvi­ival­la on merkit­ty pis­tet­tä, jon­ka oikealle puolelle sijoit­tuvat jäivät työt­tömik­si ja keltaisel­la tilan­net­ta nyt tuot­tavu­usero­jen kasvettua.

Työl­lisyyt­tä voidaan paran­taa alen­ta­mal­la min­imi­palkkaa, mut­ta siinä ovat omat ikävät puolen­sa. Min­imi­palkan alen­t­a­mi­nen ei paran­na työl­lisyyt­tä, ellei sosi­aal­i­tur­vaa alen­neta myös. Ei kenenkään kan­na­ta men­nä töi­hin, ellei palk­ka ylitä sitä sum­maa, jon­ka saisi sosi­aal­i­tur­vana. Työl­lisyy­den hoito köy­himpiä köy­hdyt­tämäl­lä on min­un silmis­säni pois­sul­jet­tu vaihtoehto.

Jos halu­amme tukea työl­lisyyt­tä aiheut­ta­mat­ta köy­hyyt­tä, pieni­pakkaisten ase­maa on jotenkin parannettava.

1) Pien­ten ansio­tu­lo­jen vero­tus­ta on alen­net­ta­va samal­la kun min­imi­palk­ka voi jous­taa vähän alaspäin. Joskus EU:ssa esitet­ti­in suosi­tus, ettei min­imi­palkan tasol­la perit­täisi mitään vero­ja eikä myöskään työ­nan­ta­jan sosi­aal­i­tur­va­mak­su­ja. (Drese, J. and Mal­in­vaud, E. (1994) “Growth and Employ­ment: the Scope of a Euro­pean Ini­tia­tive”, Euro­pean Eco­nom­ic Review, 38, 3/4, April.)

2) Mak­se­taan työ­nan­ta­jalle palkkatukea pieni­palkkaisi­ta. Ran­skas­sa on pieni­palkkaisten työ­nan­ta­ja­mak­su­ja alen­net­tu merkit­tävästi. Hei­dän mukaansa se on paran­tanut työl­lisyyt­tä. Myös Suomes­sa sovel­letaan vaa­ti­ma­ton­ta työ­nan­ta­jien mata­la­palkkatukea (Holm-Vihriälä ‑malli)

3) Annetaan min­imi­palkan alen­tua, mut­ta tue­taan pieni­palkkaista mata­la­palkkat­uel­la, esimerkik­si negati­ivisel­la tuloverol­la. Yhdys­val­lois­sa on erit­täin merkit­tävä automaat­ti­nen mata­la­palkkatu­ki (Earned Income Tax Cred­it) joka on lisän­nyt työl­lisyytt­tä merkit­tävästi ja pienen­tänyt tuloeroja.

Vaik­ka nämä vaijkut­ta­vat eivan eri­u­laisil­ta ratkaisuil­ta, ne vaikut­ta­vat samal­la taval­la. Jotain täl­laista tart­tis tehdä, mitä vain.