Päästöoikeuskauppa ja ansiottomat voitot

Mik­si päästöoikeuskaup­pa tuot­taa ansiot­to­mia voit­to­ja sähköntuottajille.

Sähkön hina muo­dos­tuu läh­es aina kivi­hi­ililau­teen tuotan­tokus­tan­nusten mukaan. Kun sähköä myy­dään pörssis­sä, hin­nan on nous­ta­va niin korkeak­si, että kalleinkin tarvit­tu tuo­tas­nto­muo­to pysyy mukana. Jos hin­ta lask­isi kivi­hi­il­isähkön mar­gin­aal­i­hin­nan ala­puolelle, kivi­hi­ililaitok­set sul­jet­taisi­in. Huo­mat­takoon, että pelkäl­lä mar­gin­aal­i­hin­nal­la taas nuo kivi­hi­ililaitok­set eivät lop­ut­tomi­in pysy pystyssä, kos­ka investoin­nitkin pitäisi rahoittaa. 

Kun päästöoikeuk­sien hin­ta nousee 10 eurol­la ton­nia kohden, sähkön hin­ta nousee 7–8 euroa megawat­ti­tun­nil­ta. Näin käy myös jos hiilid­iok­sidi­veroa nos­te­taan samal­la summalla.

Päästöoikeu­den hin­ta siir­tyy sähkön hin­taan, vaik­ka oikeudet olisi saatu ilmaisek­si. Nehän voi kuitenkin myy­dä kalli­iseen hin­taan. Sik­si voimalaa ei kan­na­ta pitää käyn­nis­sä, jos sähkön hin­ta ei vas­taa muut­tuvia kus­tan­nuk­sia, joi­hin kuu­luu myös raha­nar­vois­t­en päästöoikeuks­di­en mene­tys. Joka ei tätä ymmär­rä, ei pääse läpi mikro­talouden peruskurssista. Aika moni päät­täjä olisi reput­tanut. Hiilivoimaloiden omis­ta­jille ilmaiset päästöoikeudet merk­it­sivät suur­ta voit­toa. Laitos tuot­ti selvää rahaa myös seisoes­saan käyttämättömänä.

Sähkön hin­nan nousu on hyväk­si kaikelle uudelle päästöt­tömälle tuotanolle, kuten tuulivoimalle, bioen­er­gialle ja niin edelleen. Tämä on myös meka­n­imin tarkoi­tus. Epä­tarkoituk­sen­mukaista on, että se merk­it­see lopt­tovoit­toa myös van­han vesivoiman ja van­ho­jen ydin­voimaloiden omis­ta­jille. Tämä tulon­si­ir­to niille on läh­es mil­jar­di euroa vuodessa. Kun päästökaup­pa­jär­jestelmää sor­vat­ti­in, vihreät esit­tivät, että nämä ansiot­tomat vboiton (wind­fall-voitot) verotet­taisi­in yhteiskun­nalle, mut­ta tähän ei suostuttu.

Sähkön hin­taan päästöoikeudet siir­tyivät sel­l­aisi­naan, kos­ka sähköä ei voi­da merkit­tävis­sä määrin tuo­da EU:n ulkop­uolelta. Teräk­sen hin­taan niitä ei voi siirtää, kos­ka terästä voidaan tuo­da EU:n ulkop­uolelta. Samas­ta syys­tä kuin kivi­hi­ililaitos­ta ei kan­na­ta käyt­tää, ellei hin­ta kata myös päästöoikeuk­sien kau­pal­lista arvoa, myöskään teräk­sen valmis­ta­jan ei kan­na­ta tuot­taa terästä tap­pi­ol­la, vaik­ka olisi saanut päästöoikeudet ilmaisek­si. Niin­pä ilmaiset päästöoikeudet eivät tue euroop­palaista teol­lisu­ut­ta ulkop­uolisia vas­taan, JOS OIKEUDET ON ANNETTU HISTORIATIETOJEN POHJALTA.

Jos päästöoikeudet annetaan toteu­tu­van tuotan­non perus­teel­la, tiet­ty päästöki­in­tiö teräs­ton­nia kohden, sil­loin ne tuke­vat euroop­palaista teros­te­ol­lisu­ut­ta ulkop­uolisia vas­taan, mut­ta sil­loin jär­jestelmä ei toisaal­ta ohjaa juuri lainkaan.