Hiilidioksidivero vai päästökauppa?

EU:n päästökau­pan vesi­tys nos­ti taas täl­läkin blogilla esille ajatuk­sen, että päästökaup­pa pitäisi kor­va­ta hiilid­iok­sidi­verol­la. Mitä eroa näi­den välil­lä on? Jos päästöoikeudet huu­tokau­pataan ja ja niiden markki­nahin­ta aset­tuu tasolle p, (vaikka­pa 30 euroa/tonni) hiilid­iok­sidi­vero tasol­la p tuot­taa peri­aat­teessa saman tulok­sen, mut­ta ei ihan.

Jos hiilid­iok­sidipäästöt lisään­tyvät veros­ta huoli­mat­ta, tasainen vero tasol­la p ei reagoi tähän (pait­si, jos poli­itikot reagoi­vat) mut­ta päästöoikeuk­sien hin­ta nousee, kunnes kas­vanut hin­ta on lyönyt riit­tävästi päähän kas­vavia päästöjä. Viimeaikainen öljyn hin­nan rom­ah­dus aika pienen kysyn­nän laskun takia osoit­taa, että tämä ero ei ole merk­i­tyk­setön.  Jos hiilid­iok­sidi­vero onnis­tu­isi vähen­tämään fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­töä, niiden hin­ta lask­isi niin, että kulu­tus palaisi ennalleen. Ei kukaan olisi edes keksinyt esit­tää veroa, joka olisi nos­tanut öljy­tyn­nyrin hin­taa sadal­la eurol­la, mut­ta niin suuri vero olisi tarvit­tu kom­pen­soimaan öljyn halpen­e­m­i­nen. Tässäkään tapauk­ses­sa hiilid­iok­sidi­vero ei olisi ollut hyödytön. Se olisi vaikut­tanut varsin myön­teis­es­ti maail­man­laa­juiseen tulon­jakoon, mut­ta päästöjä se ei olisi vähen­tänyt riit­tävästi. Ainakin teo­ri­as­sa päästökaup­pa­jär­jestelmä rajaa päästöt halu­tulle tasolle ja hin­ta sopeutuu.

Päästöoikeuk­sia voidaan jakaa teol­lisu­udelle ilmaisek­si, mut­ta voidaan ne vapaut­taa myös hiilid­iok­sidi­veros­ta. Suomen hiilid­iok­sidi­verossa sovel­letaan “lat­valeikkuria”: jos hiilid­iok­sidi­veron osu­us yri­tyk­sen liike­vai­h­dos­ta ylit­tää tietyn pros­ent­timäärän, ylimenevä osa veros­ta palautetaan.

Päästökau­pas­sa päästöoikeuk­sia voi han­kkia vaikka­pa istut­ta­mal­la met­sää Aasi­as­sa. Voitaisi­in tietysti hiilid­iok­sidi­verostakin antaa palau­tus­ta samal­la perus­teel­la, mut­ta mikä maa mak­saisi ylikansal­lisen yhtiön palau­tuk­set? Kun met­sänis­tu­tus kor­vataan päästöoikeuk­sil­la, niitä ei taval­laan mak­sa mikään maa — toki ne tule­vat oikeuk­sien alen­tuneen hin­nan vuok­si kaikkien mak­set­tavak­si — ja myös muiden saas­tut­ta­jien hyödyksi.

Mikä maa saa hiilid­iok­sidi­veron tuo­ton? Mitä saas­tut­tavampi maa, sitä rikkaampi val­tio? Päästöoikeu­den voidaan jakaa eri maid­en kesken jotenkin tas­a­puolis­es­ti, jol­loin huu­tokau­pas­sa kukin val­tio saa tulo­ja oman kiin­tiön­sä puit­teis­sa. Jos maa on eri­tyisen saas­tut­ta­va, sen yri­tyk­set joutu­vat osta­maan päästöoikeuk­sia muista maista.