Hiilidioksidivero vai päästökauppa?

EU:n päästökau­pan vesi­tys nos­ti taas täl­läkin blogilla esille ajatuk­sen, että päästökaup­pa pitäisi kor­va­ta hiilid­iok­sidi­verol­la. Mitä eroa näi­den välil­lä on? Jos päästöoikeudet huu­tokau­pataan ja ja niiden markki­nahin­ta aset­tuu tasolle p, (vaikka­pa 30 euroa/tonni) hiilid­iok­sidi­vero tasol­la p tuot­taa peri­aat­teessa saman tulok­sen, mut­ta ei ihan.

Jos hiilid­iok­sidipäästöt lisään­tyvät veros­ta huoli­mat­ta, tasainen vero tasol­la p ei reagoi tähän (pait­si, jos poli­itikot reagoi­vat) mut­ta päästöoikeuk­sien hin­ta nousee, kunnes kas­vanut hin­ta on lyönyt riit­tävästi päähän kas­vavia päästöjä. Viimeaikainen öljyn hin­nan rom­ah­dus aika pienen kysyn­nän laskun takia osoit­taa, että tämä ero ei ole merk­i­tyk­setön.  Jos hiilid­iok­sidi­vero onnis­tu­isi vähen­tämään fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­töä, niiden hin­ta lask­isi niin, että kulu­tus palaisi ennalleen. Ei kukaan olisi edes keksinyt esit­tää veroa, joka olisi nos­tanut öljy­tyn­nyrin hin­taa sadal­la eurol­la, mut­ta niin suuri vero olisi tarvit­tu kom­pen­soimaan öljyn halpen­e­m­i­nen. Tässäkään tapauk­ses­sa hiilid­iok­sidi­vero ei olisi ollut hyödytön. Se olisi vaikut­tanut varsin myön­teis­es­ti maail­man­laa­juiseen tulon­jakoon, mut­ta päästöjä se ei olisi vähen­tänyt riit­tävästi. Ainakin teo­ri­as­sa päästökaup­pa­jär­jestelmä rajaa päästöt halu­tulle tasolle ja hin­ta sopeutuu.

Päästöoikeuk­sia voidaan jakaa teol­lisu­udelle ilmaisek­si, mut­ta voidaan ne vapaut­taa myös hiilid­iok­sidi­veros­ta. Suomen hiilid­iok­sidi­verossa sovel­letaan “lat­valeikkuria”: jos hiilid­iok­sidi­veron osu­us yri­tyk­sen liike­vai­h­dos­ta ylit­tää tietyn pros­ent­timäärän, ylimenevä osa veros­ta palautetaan.

Päästökau­pas­sa päästöoikeuk­sia voi han­kkia vaikka­pa istut­ta­mal­la met­sää Aasi­as­sa. Voitaisi­in tietysti hiilid­iok­sidi­verostakin antaa palau­tus­ta samal­la perus­teel­la, mut­ta mikä maa mak­saisi ylikansal­lisen yhtiön palau­tuk­set? Kun met­sänis­tu­tus kor­vataan päästöoikeuk­sil­la, niitä ei taval­laan mak­sa mikään maa — toki ne tule­vat oikeuk­sien alen­tuneen hin­nan vuok­si kaikkien mak­set­tavak­si — ja myös muiden saas­tut­ta­jien hyödyksi.

Mikä maa saa hiilid­iok­sidi­veron tuo­ton? Mitä saas­tut­tavampi maa, sitä rikkaampi val­tio? Päästöoikeu­den voidaan jakaa eri maid­en kesken jotenkin tas­a­puolis­es­ti, jol­loin huu­tokau­pas­sa kukin val­tio saa tulo­ja oman kiin­tiön­sä puit­teis­sa. Jos maa on eri­tyisen saas­tut­ta­va, sen yri­tyk­set joutu­vat osta­maan päästöoikeuk­sia muista maista.

11 vastausta artikkeliin “Hiilidioksidivero vai päästökauppa?”

  1. 1) Olen­naista on että ilmas­toys­täväl­lisem­mät vai­h­toe­hdot ovat halvem­pia, tämä toteu­tuu kun päästöt siir­tyvät hin­toi­hin, ja minus­ta on yksinker­taisem­paa siirtää ne hin­toi­hin suo­raan. En ymmär­rä miten tämä on epäoikeu­den­mukaista, kun esim. Suo­mi tuot­taa ener­giaval­taisel­la teol­lisu­udel­laan tuot­tei­ta niin niiden hin­nat veron piiris­sä ole­vis­sa mais­sa nou­se­vat, mikä syö ko. teol­lisu­u­den kil­pailukykyä siinä kuin päästökaup­pakin. Kuitenkaan mitään vuo­to­vaaraa ei ole, kos­ka muus­sa maas­sa toimi­va tehdas kär­sii ihan samas­ta verosta.

    2) Mikään ei estä nos­ta­mas­ta veroa tarpeen mukaan. Esim. sovi­taan tavoitepolku päästöille. Jos päästöt ovat edel­lisenä vuon­na korkeam­mat niin veroa nos­te­taan maks. n pros­ent­tia, jos pienem­mät niin las­ke­taan maks. n pros­ent­tia. Näin sik­si että vuo­toiset muu­tok­set pysyvät kohtu­ullisi­na, eli n tulisi olla suht pieni. 

    3) Met­sien­suo­jelua ei ole pakko sotkea tähän, ja minus­ta se itseasi­as­sa sekoit­taa turhaan asioi­ta. Jos ja kun halu­amme mak­saa suuryri­tyk­sel­lä siitä että se säästää met­sää, niin sille voidaan tehdä eri mekanis­mi jos­sa siitä palk­i­taan suo­raan. Rahoi­tus tähän voi tul­la vaik­ka suo­raan EU:n bud­jetista, tms.

    4) Poli­it­ti­nen real­is­mi! Poli­it­tikko­ja ei saa päästää näpertelemään veromekanis­min ja vuo­tu­is­ten koro­tusten kanssa, ideaali olisi että vero­jen suu­ru­u­den, lasku­ta­van, jne. määrit­telisi keskus­pankin tapainen itsenäi­nen elin. ALV on jo EU-tasol­la, ja tästä olisi luon­te­vaa päät­tää vaik­ka OECD-tasol­la. Olen­naista on saa­da EU, USA ja Japani mukaan, ja USA:ssa myös oikeis­to kan­nat­taa osin kulu­tusvero­ja (joit­tei tarvit­sisi nos­taa tulovero­ja…) Toisaal­ta poli­itikoille pitää antaa jotain jon­ka kanssa näprätä, ja siihen nuo vero­tuo­tot suo­raan val­tion kas­saan sopi­vat mainiosti.

  2. Tärkeää on suun­nitel­la jär­jestelmä siten, että siinä on toimi­va takaovi ja jonkin­lainen “tark­istet­ta­va indek­si”, so. vaa­timuk­set tark­iste­taan läm­pen­e­misen mukaises­ti, ja jär­jestelmä on hel­posti “palautet­tavis­sa”.

    Tähän tarkoituk­seen hiilid­iok­sivero olisi yksinker­taisin. Aloite­taan joltakin suh­teel­lisen alhaiselta tasol­ta, kuitenkin riit­tävältä, jot­ta se motivoi suun­ta­maan pääo­mia uusi­u­tu­vaan energiaan.
    Veroa voidaan tästä eteen­päin seu­raavien 10–50 vuo­den aikana tark­istaa läm­pen­e­misen mukaises­ti. Jos ilmas­to ei läm­pene, niin verokaan ei nouse. Jos läm­pe­nee yllät­tävän rajusti, niin veroa korote­taan tuntuvasti.
    Jos läm­pöti­lat pysyvät nouse­mat­ta vielä toiset kymme­nen vuot­ta niin veros­ta ja koko ilmastopoli­ti­ikas­ta voidaan luop­ua kokon­aan. Huom. ain­oa ske­naario jos­sa vero ei asteit­tain nousisi olisi se, että läm­pöti­latkaan eivät nousisi. Nousua ver­rat­taisi­in aikaisem­paan huip­pu­vuo­teen, ei edel­liseen vuo­teen. Vero ei voisi laskea, mut­ta se voitaisi­in pois­taa tiet­ty­jen ehto­jen täyttyessä.

    On tot­ta, että täl­lainen jär­jestelmä tulisi luo­maan epä­var­muut­ta, kos­ka se ei olisi täysin ennustet­ta­va. Pidän sitä kuitenkin moninker­tais­es­ti pienem­pänä pahana kuin hyvin köykäiseltä tieteel­liseltä poh­jal­ta suin­päin sän­täämistä triljoona-hin­taiseen ja peru­ut­ta­mat­tomaan muutokseen.

  3. En usko, että tämä kysymys on joko-tai. Mielestäni kan­nat­taa soveltaa molem­pia jär­jetestelmiä. Päästöoikeuk­sien hyö­ty on siinä, kuten Osmo kir­joi­tat, että kan­nuste­vaiku­tus pysyä halu­tuis­sa päästöra­jois­sa aset­tuu juuri niin voimakkaak­si kuin on tarpeen. Mut­ta päästöoikeusjär­jestelmän hait­ta taas on siinä, että sil­lä aikaa kun jär­jestelmä sopeu­tuu hitaasti uusien kan­nus­timien aja­mana, jo markki­noil­la ole­vat ener­giantuot­ta­jayri­tyk­set ulos­mit­taa­vat isot voitot kohon­nei­den kulut­ta­jahin­to­jen kaut­ta suo­raan kulut­ta­jan lompakosta.

    Hiilid­iok­sidi­vero, tai yleisem­min kasvi­huonekaa­su­vero vähen­täisi fos­sil­isia polt­toainei­ta käyt­tävien ener­giantuot­ta­jien voittoja.

    Uskon, että val­tion kan­nat­taa käyt­tää kasvi­huonekaa­su­veroa samaan tapaan kuin isot pankit ohjaa­vat prime-korkoa, eli päästöoikeu­den markki­nahin­taa seuraillen.

    Lop­pu­un vielä argu­men­taa­tioni sille, mik­si päästöoikeu­den hin­ta vaikut­taa voit­to­jen ker­tymiseen energiantuotantoyhtiöille:

    Päästöoikeuk­sia jae­taan aluk­si ilmaisek­si, mut­ta sen jäl­keen ne mak­sa­vat. Ne siis muo­dos­tu­vat alal­letu­lon esteek­si. Alal­letu­lon esteet mah­dol­lis­ta­vat suurem­mat voitot korkeam­man hin­tata­son kaut­ta, kuten kaik­ki talousti­eteen­sä opiskelleet tietävät.

    TEM­min ilmas­to- ja ener­gias­trate­gian (http://www.tem.fi/index.phtml?s=2658) selon­teossa tode­taan sivul­la 10 asi­as­ta seuraavasti:

    Päästökau­pan olois­sa sähkön­tuot­ta­jat lisäävät fossiilisilla
    polt­toaineil­la tuote­tun sähkön hin­taan päästöoikeu­den hin­nan, vaik­ka päästöoikeudet olisikin saatu
    mak­sut­ta. Eräi­den arvioiden mukaan sähkön tukkuhin­ta saat­taisi nous­ta noin 7,5 €/MWh, jos
    päästöoikeu­den hin­ta on 10 €/t CO2.

    Sivuhuo­mau­tuk­se­na totean, että ilmaiset päästöoikeudet ovat kaikille lokaaleil­la markki­noil­la (kuten sähkön­tuotan­to) toimiville “lupa painaa rahaa”.

  4. Ilmaiset päästöoikeudet eivät kauheasti eroa varas­tamis­es­ta, ain­oa ero on, että kos­ka päästöoikeudet “luo­daan tyhjästä” niin kuvitel­laan ettei niiden jakami­nen muka mak­sa mitään. 

    Kuitenkin on jäänyt kysymät­tä, mikä oikeus poli­itikoil­la muka on jakaa omaisu­ut­ta ilmaisek­si yksi­ty­isille yri­tyk­sille? Pekkari­nen ja muu kon­nako­pla kyl­lä tietää tämän. Minä olen erit­täin pet­tynyt vihreisi­in, etteivät he ole nos­ta­neet tästä riit­tävän suur­ta äläkkää. Pekkari­nen näyt­tää muutenkin johta­van hal­li­tus­ta voimakkaam­min kuin per­in­teis­es­ti tärkeimp­inä pide­tyt päämin­is­teri ja valtionvarainministeri. 

    Päästökau­pas­ta nähti­in siis, että se on alt­ti­impi sikailulle. Se on sen ehdot­tomasti huonoin puoli. Kan­natan hiiliv­eroa, jos se toteutetaan niin, että val­tioiden pitää sitoutua ole­maan bud­je­toimat­ta siitä saatu­ja tulo­ja ja joko alen­ta­maan tulovero­ja tai — mikä parem­paa — tulout­ta­maan hiiliv­ero kansalais­palkkana kansalaisilleen.

  5. Minus­ta hiiliv­eron tuo­to­s­ta merkit­tävä osa pitäisi käyt­tää kehi­tys­a­pu­un (aktivoivaan, ei pas­sivoivaan ennen kuin joku taas marisee kuin­ka huonoa kehi­tys­a­pu on). Tämä siitä syys­tä, että ilmas­ton­muu­tok­sen vas­tus­tamisen (ei siis vält­tämät­tä ilmas­ton­muu­tok­sen) vaiku­tuk­set sat­tuvat kaikkein tun­tu­vim­min köy­hi­in. Kehit­tyvil­lä talouk­sil­la ener­gia ja ruo­ka vievät suh­teel­lis­es­ti paljon suurem­man osan kulu­tuk­ses­ta, joten hei­hin markki­navaiku­tuk­set tule­vat myös tun­tu­maan kaikkein kovim­min, kuten ruokakri­isin (75%:sti biopolt­toainei­den syytä — maail­man­pank­ki) myötä jo saati­in huo­ma­ta. Äkisti 100 miljoon­aa ihmistä aiem­paa enem­män näkikin nälkää.
    Vas­taavia yllä­tyk­siä voi olet­taa ole­van tulos­sa enemmänkin.
    Tilan­net­ta kär­jistää vielä se, että kehi­tys­a­pua toden­näköis­es­ti tul­laan bud­je­toimaan ener­gia-avuk­si (varsinkin nyt kun taantuma/lama on tulos­sa), eikä näitä kah­ta pide­tä eril­lään, jol­loin kehi­tysavun määrä tulee laske­maan — vaik­ka sitä pitäisi nostaa.
    Huono-osaiset hel­posti uno­htu­vat kun lähde­tään maail­maa pelas­ta­maan. Tästä on mielestäni puhut­tu aivan liian vähän.

  6. Kuinka­han suuri sopi­va CO2-vero sit­ten olisi fir­man EBIT-%:sta ?

  7. Tiedemies: Oon samaa mieltä ja täysin turhau­tunut. Kuitenkin en usko, että poli­itikot pysty­i­sivät yhtään sen parem­pi­in päätök­si­in hiiliv­eron suhteen.

  8. Miten olisi yhdis­telmäratkaisu, jos­sa käytössä oli­si­vat molem­mat hiilid­iok­sidi­veros­ta saisi täysimääräis­es­ti vähen­tää päästöoikeuk­sien han­k­in­taan kuluneen sum­man? Käytän­nössä siis mak­set­taisi­in näistä kahdes­ta se, joka on kul­lakin het­kel­lä suurem­pi. Ainakin näin nopeasti ajatel­tuna se tun­tuu best of both worlds ‑ratikaisul­ta.

    Itse olen miet­tinyt, että ehdot­tomasti reiluin­ta olisi jakaa päästöoikeudet globaal­isti asukaslu­vun (ver­tailu­vuon­na X, ettei tule insen­ti­iviä kas­vat­taa väestöä kiin­tiöi­den lisäämisek­si) suh­teen. Täl­löin köy­him­mät maat jot­ka eivät juurikaan saas­tu­ta saisi­vat ylimääräi­sistä päästöoikeuk­sista raha­nar­voista kaup­patavaraa. Kun päästö­tavoit­teet määrät­täisi­in globaal­isti esimerkik­si 50 vuodek­si eteen­päin (ja fik­sat­taisi­in kun­toon niin, että niiden muut­ta­mi­nen vaatisi laa­jan yksimielisyy­den sopi­japuolten välil­lä ettei niitä oltaisi heti heivaa­mas­sa mäkeen kun tulee ensim­mäi­nen laskusuh­danne) ja kiin­tiöitä leikat­taisi­in kaik­il­ta tasais­es­ti juus­to­höyläl­lä, jär­jestelmä olisi selkeä ja oikeu­den­mukainen. Siir­tymä­vai­heessa kiin­tiöis­sä voisi olla mukana BKT:n mukaan las­ket­tu kom­po­nent­ti jos­ta luovut­taisi­in vaik­ka 10 vuodessa, ettei tulisi län­si­maille liian kovana rysähdyksenä. 

    Lisätään heti tähän, että jär­jestelmä pitäisi pitää mah­dol­lisim­man simp­pelinä eikä ruve­ta sor­vaa­maan mitään eriva­pauk­sia eri maid­en erikoisolo­suhtei­den takia (juuri tähän­hän kaik­ki yri­tyk­set järkeistää yhtään mitään EU:ssa tun­tu­vat kaatu­van). Eli esimerkik­si Suomelle ei kuu­lu yhtään enem­pää päästöoikeuk­sia sik­si että asumme tääl­lä kylmässä pohjo­las­sa kaukana muista. Ei muil­la mail­la ole velvol­lisu­ut­ta sub­ven­toi­da mei­dän ekol­o­gis­es­ti kyseenalaista elämäämme. Kokon­aan toinen stoori on Suomen met­sien vaiku­tus kasvi­huonekaa­su­jen määrään, mut­ta nielutkin pitäisi huomioi­da johdon­mukaises­ti samoin kaikkial­la maail­mas­sa ilman mitään kom­mer­venkke­jä. (Mikä ei tarkoi­ta etteivätkö troop­pinen ja ark­ti­nen met­sä var­mas­tikin ole eri­laisia nielu­ja, mut­ta siis ihan tietel­liseltä poh­jal­ta nämä voi miet­tiä, ilman mitään maako­htaista politikointia.)

  9. En pidä Juu­so Koposen ajatuk­ses­ta sel­l­aise­naan, kos­ka se ilmen­täisi, että aiem­pi väestönkasvu ei olisi ollut ympäristön kuor­mi­tus­ta. Jotain tämän suun­taista ehkä, mut­ta ei suo­raan väk­ilu­vun mukaan las­ket­tuna. Sys­tee­mi, jos­sa Kiinan päästöo­su­us olisi nelink­er­tainen Yhdys­val­toi­hin näh­den ei ole real­isti­nen. Enkä tiedä onko mei­dän viiden (yhden sukupol­ven päästä neljän) miljoo­nan suo­ma­laisen elämä sit­ten ollut niin ekol­o­gis­es­ti kyseenalaista. Onko tääl­lä yksikään laji kuol­lut sukupu­ut­toon? Täältä ker­ran karkote­tutkin ovat tulleet takaisin. Met­sät ovat paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin 100–150 vuot­tan sit­ten, vaikkakin talous­met­sä on yksipuolista. Pohjoises­sa on suo­jel­tu laa­jo­ja erä­maa-aluei­ta. Sisävesistö­jen tila on kohen­tunut jne.

    Jos ver­taa Aasian liikakan­soituk­seen, häviävi­in met­si­in, pilaan­tuneisi­in sisävesi­in, sukupu­u­ton par­taal­la ole­vi­in suurin nisäkkäisi­in, niin hie­man epäi­lyt­täisi, että mis­tä meitä ekol­o­gis­es­ti rangaistaan?

    En myöskään allekir­joi­ta suo­raa ver­taamista BKT:een, kos­ka se ei tun­nus­taisi sitä, että yhteiskun­ta on tehnyt jotain monel­la tapaa oikein vauras­tu­ak­seen, saadak­seen korkean BKT:n. Jos Kiina olisi läht­enyt markki­na­t­alouden tielle 1930-luvul­ta, eikä olisi käynyt lävitse puol­ta vuo­sisa­taa Mao­laista sekoilua, mis­sä maa olisi nyky­isin? Nyt län­si­maid­en ekologi­nen vel­ka Kiinalle tulisi pitkälti hei­dän omas­ta huonos­ta politiikastaan!

    Nämä kysymyk­set tule­vat ole­maan hyvin ongel­mallisia Köpik­sessä, varsinkin kun taan­tu­ma painaa päälle. 

    Oletko Osmo blo­gan­nut ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta, siitä miten globaalin taakan­jaon pitäisi maid­en välil­lä men­nä? Ei muis­tu nyt mieleen, mut­ta jos tästä on joskus ollut keskustel­lut, niin löy­dätkö urlin sille?

  10. az, logi­ik­ka on siinä, että kasvi­huonekaa­sut ovat globaali ongel­ma ja kestävä päästö­ta­so on siis globaali luon­non­va­ra, johon kaikil­la pitäisi olla tasaveroinen omis­tu­soikeus. Toisin kuin jotkut muut luon­non­va­rat kuten vaik­ka met­sät, kestävä päästö­ta­so ei muuk­si muu­tu sitä parem­min tai huonom­min hoita­mal­la, joten omis­tu­soikeu­den epä­ta­saiselle keskit­tymiselle on vaikea kek­siä mitään oikeu­den­mukaista perustetta. 

    Miten globaali kakku sit­ten jae­taan? Nähdäk­seni vai­h­toe­htoina on 1) jakaa jokaiselle maail­man ihmiselle henkilöko­htainen kiin­tiö, 2) jyvit­tää kiin­tiöt jol­lain logi­ikalla val­tioille tai 3) pitää kiin­tiöt globaal­isti esimerkik­si YK:n hal­lus­sa joka niitä sit­ten jakaa tai myy hark­in­tans­ta mukaan. Vai­h­toe­hto 1 lie­nee mon­imutkaisu­udessaan toteut­tamiskelvo­ton ja myöskään YK:n toimin­nan tehokku­u­teen ei oikein ole luot­toa, joten vai­h­toe­hto 2 tun­tu­isi helpoim­mal­ta. Täl­löin kysymys on siitä, mil­lä logi­ikalla päästöoikeudet maid­en välil­lä jae­taan. Eri vai­h­toe­hto­ja on ainakin:

    - Kullekin val­ti­olle yhtä suuri määrä. Tämä suo­sisi niin kohtu­ut­tomasti pieniä val­tioi­ta, että sitä tuskin kukaan vakavis­saan edes ajattelee.
    — His­to­ri­al­lis­ten päästö­jen mukaan. Täl­löin suosi­taan isom­pia saas­tut­ta­jia, mikä on tietenkin mieletöntä.
    — BKT:n mukaan. Tämä suo­sisi rikkai­ta mai­ta köy­hien kus­tan­nuk­sel­la, joil­la jo muutenkin on jo vaikeaa ja jot­ka kär­sivät ilmas­ton­muu­tok­ses­ta eniten.
    — Asukaslu­vun mukaan. Jos ver­tailu­vu­osi määritel­lään riit­tävän kauas, esim. vuo­teen 1990, mielestäni tässä ei palkit­taisi holtit­tomas­ta väestöpoli­ti­ikas­ta ketään. 

    Pyörit­telin nopeasti Wikipedi­as­ta löy­tyneitä luku­ja taulukko­lasken­nas­sa (Kiinan luvuis­sa mukana Taiwan):

    nykyiset päästöt
    USA 22,2 %
    EU 14,7 %
    Kiina 18,4 %
    Intia 4,9 %
    Japani 4,6 %
    Venäjä 5,6 %
    Brasil­ia 1,2 %
    Indone­sia 1,4 %
    Mek­siko 1,6 %
    Nige­ria 0,4 %

    BKT
    USA 25,3 %
    EU 31,0 %
    Kiina 12,0 %
    Intia 2,0 %
    Japani 8,0 %
    Venäjä 2,4 %
    Brasil­ia 2,4 %
    Indone­sia 0,8 %
    Mek­siko 1,9 %
    Nige­ria 0,3 %

    asukasluku
    USA 4,5 %
    EU 7,4 %
    Kiina 20,0 %
    Intia 16,9 %
    Japani 1,9 %
    Venäjä 2,1 %
    Brasil­ia 2,8 %
    Indone­sia 3,4 %
    Mek­siko 1,6 %
    Nige­ria 2,2 %

    Jos otet­taisi­in päästö­jen jyvi­tyk­seen yhdis­telmä BKT:stä ja asukaslu­vus­ta, jos­sa kum­mankin pain­oar­vo on 50 %, lista näyt­täisi tällaiselta:

    USA 14,9 %
    EU 19,2 %
    Kiina 16,0 %
    Intia 9,5 %
    Japani 5,0 %
    Venäjä 2,2 %
    Brasil­ia 2,6 %
    Indone­sia 2,1 %
    Mek­siko 1,7 %
    Nige­ria 1,3 %

    Nämä ovat nyt tuor­ei­den luku­jen mukaan, asukaslu­vun ver­tailu­vuodek­si kan­nat­taisi vali­ta joku kauem­paa his­to­ri­as­ta. Mut­ta yhtä kaik­ki, mie­lenki­in­toisia tulok­sia. Jän­nit­tävää, että BKT + asukasluku ‑yhdis­telmäl­lä EU saisi lisätä päästöo­su­ut­taan ja Kiina jou­tu­isi sitä leikkaa­maan. Venäjän pitäisi puolestaan mil­lä hyvän­sä jaol­la näistä yli puolit­taa päästön­sä kun taas Brasil­ia saisi omansa tuplata.

  11. Ja vielä lisäkom­ment­ti­na, että nythän on puhe vain kasvi­huonekaa­su­jen päästöistä. Muut saas­teet ovat asia erik­seen, ja niiden osalta Suomes­sa onkin pääosin tehty ihan hyvää työtä (Itämeren tilaa luku­unot­ta­mat­ta). Mut­ta globaalien saastei­den kuten kasvi­huonekaa­sut tai CFC-yhdis­teet tapauk­ses­sa tarvi­taan globaale­ja kiin­tiöitä ja globaalia oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Tietenkin olisi hyvä myös saa­da paikalliset päästöt kuri­in, mut­ta siihen taloudelli­nen insen­ti­ivi on saas­tut­ta­ja­mail­lakin, kun taas globaale­ja päästöjä vaivaa yhteis­maan ongelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.