Anni Sinnemäestä tulee hyvä puheenjohtaja

Vihrei­den puheen­jo­hta­javaal­ista näyt­tää tule­van vähän tyl­sä. Ehdokkai­ta on tasan yksi, Anni Sin­nemä­ki. Tämä on pet­tymys sikäli, että piti kokeil­la suo­raa jäsenäänestys­tä muille malliksi.

Rock-sanoit­ta­ja Sin­nemä­ki ei tun­nu ole­van kaikkien vihrei­den äänestäjien mieleen. Tätä kuvaa se, että moni on ottanut yhteyt­tä jopa min­u­un ja pyytänyt ryhtymään uud­estaan puheen­jo­hta­jak­il­paan. Tiedok­si kaikille: ei ole mitenkään mah­dol­lista, että puheen­jo­hta­ju­udessa ryhdytään vuorottelemaan.

Ei ollut aikanaan min­unkaan mieleeni aikanaan, kun Anni pudot­ti eduskun­nas­ta Pekka Haav­is­ton. Min­ul­la oli sil­loin Annia kohtaan hyvin samat ennakkolu­u­lot kuin monel­la tun­tuu yhä ole­van, mut­ta ne kari­si­vat nopeasti.

Voi kuu­lostaa yllät­tävältä, mut­ta Anni vas­taa ajat­te­lu­taval­taan min­ua enem­män kuin yksikään vihrei­den aiem­pi puheen­jo­hta­ja — siis ajat­te­lu­taval­taan, ei mielip­iteiltään. Tämä tarken­nus vain, jot­ta Tui­ja ja kak­si Pekkaa eivät loukkaan­tu­isi. Anni on tavat­toman lah­jakas, poli­it­tis­es­ti kaukonäköi­nen ja ajat­te­lu­taval­taan loogi­nen. Se, mikä min­ua eri­tyis­es­ti ilah­dut­taa on, että hän näkee vaivaa sen pohtimiseen, mil­laiseen lop­putu­lok­seen mikin toi­mi johtaa. Eron näkee siinä, halu­aako paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa nos­ta­mal­la min­imi­palkkaa vai alen­ta­mal­la pieni­palkkaisen verotusta. 

Sanoin joskus, että eduskun­nas­sa on alle puoli­tusi­naa kansane­dus­ta­jia, jot­ka ymmärtävät, miten kun­tien val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii. Luin Annin yhdek­si heistä.  Kaik­ki, jot­ka ovat tutus­tuneet Anni­in lähem­min, ovat hänestä hyvin vaku­ut­tunei­ta, niin liit­to­laiset kuin vastustajatkin.

Annin ongel­ma on ulkoinen ole­mus ja eri­tyis­es­ti puheta­pa, jot­ka eivät sovi lainkaan yhteen hänen viisaut­en­sa kanssa. Minus­ta täl­laiset asi­at on osat­ta­va ohit­taa — eivät nuo asi­at min­ul­lakaan mitenkään kun­nos­sa olleet, minkä vuok­si ään­imääräni kehi­tys oli aikanaan varsin hidas­ta. Mik­si muuten on häpeäl­lisem­pää puhua helsin­gin mur­ret­ta kuin savon tai turun murretta?

Anni istuu Helsingis­sä kult­tuuri­lau­takun­nas­sa sen vara­puheen­jo­hta­jana. Ei heti tule mieleen puolue­jo­hta­jaa, jol­la olisi kult­tuu­ri­taus­ta — anteek­si, Claes Ander­s­son tietysti.  Anni on kuitenkin myös yleis­poli­itikko, paljon enem­män kun Claes Ander­s­son. Hän ymmärtää niin sosi­aal­i­tur­vaa kuin liiken­nepoli­ti­ikkaakin. Hänel­lä on aivan häm­mästyt­tävä oppimiskyky.

Hänestä tulee hyvä puheen­jo­hta­ja. Onnek­si hänel­lä on kak­si vuot­ta aikaa vaku­ut­taa myös vihrei­den äänestäjät siitä.