Vihreiden puheenjohtajavaalista näyttää tulevan vähän tylsä. Ehdokkaita on tasan yksi, Anni Sinnemäki. Tämä on pettymys sikäli, että piti kokeilla suoraa jäsenäänestystä muille malliksi.
Rock-sanoittaja Sinnemäki ei tunnu olevan kaikkien vihreiden äänestäjien mieleen. Tätä kuvaa se, että moni on ottanut yhteyttä jopa minuun ja pyytänyt ryhtymään uudestaan puheenjohtajakilpaan. Tiedoksi kaikille: ei ole mitenkään mahdollista, että puheenjohtajuudessa ryhdytään vuorottelemaan.
Ei ollut aikanaan minunkaan mieleeni aikanaan, kun Anni pudotti eduskunnasta Pekka Haaviston. Minulla oli silloin Annia kohtaan hyvin samat ennakkoluulot kuin monella tuntuu yhä olevan, mutta ne karisivat nopeasti.
Voi kuulostaa yllättävältä, mutta Anni vastaa ajattelutavaltaan minua enemmän kuin yksikään vihreiden aiempi puheenjohtaja – siis ajattelutavaltaan, ei mielipiteiltään. Tämä tarkennus vain, jotta Tuija ja kaksi Pekkaa eivät loukkaantuisi. Anni on tavattoman lahjakas, poliittisesti kaukonäköinen ja ajattelutavaltaan looginen. Se, mikä minua erityisesti ilahduttaa on, että hän näkee vaivaa sen pohtimiseen, millaiseen lopputulokseen mikin toimi johtaa. Eron näkee siinä, haluaako parantaa pienipalkkaisten asemaa nostamalla minimipalkkaa vai alentamalla pienipalkkaisen verotusta.
Sanoin joskus, että eduskunnassa on alle puolitusinaa kansanedustajia, jotka ymmärtävät, miten kuntien valtionosuusjärjestelmä toimii. Luin Annin yhdeksi heistä. Kaikki, jotka ovat tutustuneet Anniin lähemmin, ovat hänestä hyvin vakuuttuneita, niin liittolaiset kuin vastustajatkin.
Annin ongelma on ulkoinen olemus ja erityisesti puhetapa, jotka eivät sovi lainkaan yhteen hänen viisautensa kanssa. Minusta tällaiset asiat on osattava ohittaa – eivät nuo asiat minullakaan mitenkään kunnossa olleet, minkä vuoksi äänimääräni kehitys oli aikanaan varsin hidasta. Miksi muuten on häpeällisempää puhua helsingin murretta kuin savon tai turun murretta?
Anni istuu Helsingissä kulttuurilautakunnassa sen varapuheenjohtajana. Ei heti tule mieleen puoluejohtajaa, jolla olisi kulttuuritausta – anteeksi, Claes Andersson tietysti. Anni on kuitenkin myös yleispoliitikko, paljon enemmän kun Claes Andersson. Hän ymmärtää niin sosiaaliturvaa kuin liikennepolitiikkaakin. Hänellä on aivan hämmästyttävä oppimiskyky.
Hänestä tulee hyvä puheenjohtaja. Onneksi hänellä on kaksi vuotta aikaa vakuuttaa myös vihreiden äänestäjät siitä.
Se vähä, mitä Sinnemäen juttuja olen katsellut ja kuunnellut, niin hän vaikuttaa sangen älykkäältä ja tarkkanäköiseltä.
Oma ennakkoluuloni liittyy tasa-arvokysymykseen, jonka olen jo aiemmin nostanut esiin. Sinnemäelle ei ole tulossa haastajia ja tiedän monen omaan tapaani pohdiskelevan että onko miehen edes teoriassa mahdollista näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tulla valituksi puheenjohtajaksi? Jotenkin tätä pelkoa lievittäisi, jos sellainen haastaja olisi olemassa ja puheenjohtajuudesta käytäisiin avoin kisa, oli tulos sitten mitä hyvänsä.
Aivan kohtuullista että pääkaupunkiseudun varhaiskeski-ikäisten naisten puolueella on pääkaupunkiseutulainen varhaiskeski-ikäinen naispuheenjohtaja.
Maaseudulla valinta edistää puolueen asiaa toki yhtä hienosti kuin kepun eteneminen kaupunkeihin käy Vanhasen tai kenen tahansa kärkikepulin johdolla, mutta kyllä puolueen pitää silti ulospäinkin äänestäjiltään näyttää edes aika ajoin.
Nuoriin naisiin valinta vedonnee kyllä itse asiassa maaseudullakin. Mutta puolueen ongelma onkin miehissä jo nyt, ja kovin voimakkaasti ei kannattaisi sukupuolipolarisoitua missään tapauksessa. Siinä onkin Sinnemäen tärkein tehtävä – miten saada puolueen kannatus nousuun miesten parissa?
Vihreillä on tähän mennessä ollut kahdeksan pöuheenjohtajaa (Yhtä monta kuin Maalaisliitto-Keskustapuolueella!) joista neljä miestä ja neljä naista.
Oras Tynkkysen soisin astuvan kisaan mukaan, mutta tämä ei halua. Ville Niinistössä olisi myös ainesta.
Se on vähän turha ”käskeä” ihmisiä ohittamaan ulkoiset seikat, koska niiden huomioiminen ei ole välttämättä tietoista.
Sinnemäki on karkean ja kolkon oloinen ja puheääni on suorastaan ruma. Puolueen puheenjohtajuus on kaiken osmomaisen lahjakkuuden ja loogisuuden ohella edustamista. Edustavuus on osa ammattitaidon kokonaisuutta, ei sitä voi sivuuttaa omana lokeronaan.
Osmolla on huono artikulaatio, mutta siinä ei ole mitään epäsympaattista toisin kuin minun mielestäni Sinnemäen esiintymisessä.
Että vähän ojasta allikkoon vihreät menossa mielestäni.
Tiedemies: kuten Soininvaarakin jo havainnollisti, kyllä mies voi päästä Vihreiden puheenjohtajaksi hyvinkin. Tai mihin tahansa muuhun hommaan, johon erittäin tasa-arvotietoinen puolue voi aktiivejaan valita (ministeri, puoluevaltuuston jäsen, lautakuntapaikat, paikallisyhdistyksen pj, jne).
Ongelmaksi tulee miehelle päästä Vihreiden kansanedustajaksi. Tai kunnanvaltuutetuksi. Tätä kun ei ratkaise puolue vaan äänestäjät. Ja Vihreiden äänestäjät tuntuvat äänestävän useammin naista.
Itse asiassa äänestäjiltä jonkinlaista tukea saaneen miesvihreän on luultavasti helpompi nousta erilaisiin asemiin puolueessa kuin vastaavan tuen saaneen naisen. Kun puolue pyrkii sukupuolten tasapuoliseen määrään erilaisissa tehtävissä, ja miehiä on tarjolla vähemmän, on heidän helpompi edetä.
Tässä sitaatti tulevalta vihreiden puheenjohtajalta:
”[..]vaikka olen Vihreän liiton kansanedustaja ja aktiivipoliitikko, olen perusolemukseltani vasemmistolainen ja viihdyn Vihreiden bileitä paremmin vasemmistonuorten bileissä ja Paavo Arhinmäen kaltaisten proletariaatin edustajien kanssa.”
”Sinnemäelle ei ole tulossa haastajia ja tiedän monen omaan tapaani pohdiskelevan että onko miehen edes teoriassa mahdollista näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tulla valituksi puheenjohtajaksi?”
Eiköhän hyvä tyyppi tule valituksi täysin riippumatta sukupuolestaan? Tai näin on ainakin naisille jo kymmenien vuosien ajan tolkutettu 😉
Osmo:”Rock-sanoittaja Sinnemäki ei tunnu olevan kaikkien vihreiden äänestäjien mieleen.”
Ei rock-sanoittajatausta ketään pahenna. Jos ei välttämättä parannakaan. Ampukaa komissaarit nuo hullut koirat tulee varmaan siteeratuksi Suomen Sisun palstoilla lähivuosina aika usein. Vaikka se ei edes ole Anni Sinnemäen sanoitus…
Osmo:”Minulla oli silloin Annia kohtaan hyvin samat ennakkoluulot kuin monella tuntuu yhä olevan, mutta ne karisivat nopeasti.”
Niin. Jos ajattelit, että taas yksi yliaktiivinen, joka Kannattaa Kaikkia Hyviä Asioita ja Vastustaa Kaikkia Pahoja Asioita mutta jolla omat fiilikset ja makuasiamielipiteet menee Hyvien Asioiden kanssa sekaisin, niin samoin ajattelin minäkin. AS ei tosin ole ainoa Arkadianmäellä, missään puolueessa tai ikäluokassa ja kummassakaan sukupuolessa, josta olen ajatellut noin:/
Osmo:”Se, mikä minua erityisesti ilahduttaa on, että hän näkee vaivaa sen pohtimiseen, millaiseen lopputulokseen mikin toimi johtaa.”
Juuri tästä en ole vieläkään ihan vakuuttunut. Mutta aika näyttää, ja vihreiden sisäinen asiahan se on.
Osmo:”Annin ongelma on ulkoinen olemus ja erityisesti puhetapa, jotka eivät sovi lainkaan yhteen hänen viisautensa kanssa. Minusta tällaiset asiat on osattava ohittaa – eivät nuo asiat minullakaan mitenkään kunnossa olleet, minkä vuoksi äänimääräni kehitys oli aikanaan varsin hidasta. Miksi muuten on häpeällisempää puhua helsingin murretta kuin savon tai turun murretta?”
Öh? Enpä ole koskaan ajatellut että teidän kummankaan habituksessa olisi vikaa.
Anni S:n puhetapa on kieltämättä toisinaan vähän yliponteva, jankkaava lyhyessäkin puheenvuorossa – joskus tuntuu kuin hän haluaisi syödä mikrofonin – mutta sehän on
a)sivuseikka
b)parempi kuin mumiseminen.
Stadia saa ja pitääkin eduskunnassa puhua. Ville Itälän Turun murrettakin pilkattiin aivan suotta. Turku on ollut Hansakaupunki satoja vuosia ennen kuin Suomi oli minkään sortin kokonaisuus
(en ole Turusta:).
Niin; jokin siinä maailmanjäsentämistavassa – tai snoisinko jopa mentaalimaisemassa – jota vieläkin joskus koen Anni Sinnemäen edustavan, vain töksähtää. Ja tiedoksi: se EI ole:
-nuoruus (eihä AS edes ole niin nuori, vähän vanhempana Risto Ryti taisi johtaa Suomen Pankkia kriisiaikana:)
-naiseus
-eikä myöskään vihreys.
Mutta olen oikein mielelläni väärässä.
Pelkään Sinnemäessä eniten sitä, että hänen mukanaan puolue leimataan entistä enemmän ”punaviherfeministiseksi” vaikka se olisi kuinka väärä tai harhaanjohtava käsitys hänen yhteiskunnallisista mielipiteistään.
Minusta kavereiden poliittisista mielipiteistä ei voi kauheasti mitään päätellä. Minäkin tykkään yleensä ”proletaarien” bileistä enemmän, tällä ei ole mitään tekemistä talouspoliittisten näkemysteni kanssa.
Olisi erittäin mielenkiintoista saada tietää Annia eduskuntavaaleissa äänestäneiden sukupuolijakauma.
Puhtaalta mutu-tuntumalta heittäisin että se saattaa olla jopa kaikki saarelatiuralapintietkin huomioiden koko eduskunnan naisvaltaisin. Korjatkaa toki jos olen mielestänne väärässä ja olen unohtanut jonkun ylivoimaisen nimen.
Tämä seikka on mielestäni erittäin merkittävä. AY-työväen- ja maaseudun puolueet kutistuvat luonnollisen poistuman kautta. Naisten puolueella tätä ongelmaa ei ole ja kaikki voi näyttää kovinkin hyvältä – aikansa.
USA:n Republikaaneille hymähdellään siitä että julkisuutta saavissa tilaisuuksissa estradilla ovat kaikki tapahtuman 5 tummaihoista.
Miehillä on varmasti huomattavasti paremmat mahdollisuudet päästä Vihreissä näkyviin asemiin kuin naisilla, mutta aika onnetontahan se on kun tämä tarkoittaa tasapainoilua falskiuden ja näennäistasa-arvon välimaastossa.
Ehkä televisiottomuuteni takia ulkoinen olemus tai puhetapa eivät juuri huoleta. Kunnon kisa pitäisi kuitenkin olla, että ehdokkaiden mielipiteet ja kompetenssi tulevat näkyville. Sanoisin että haastajien löytyminen on puolueelle uskottavuuskysymys.
Luultavasti Sinnemäki valitaan. Minua vähän ihmetyttää tämä vihreiden miesten valittelu naisten ylivallasta puolueessa. Eikös valta ole hyvä ottaa kun se on tarjolla. Nyt naiset ottavat.
Vihreät miehet valittavat huonoa äänisaalistaan. Tästä voi ajatella seuraavaa:
1- vihreiden kannattajista 70% on naisia. Nämä naiset ovat feministejä ja äänestävät naista
2- vihreiden kannattajista 30% on miehiä. Nämä miehet ovat feministejä ja äänestävät usein naista
3- vihreiden miesehdokkaat valittavat että heitä ei äänestetä. Nämä samaiset miesehdokkaat ovat feministejä ja äänestävät usein naista
4- vihreät naisehdokkaat vetoavat nykyiseen äänestäjäkuntaan. Miksi tätä pitäisikään muuttaa?
5- Vihreät miesehdokkaat eivät ole kyenneet laajentamaan puolueen kannatusta feministisesti ajattelevan piirin ulkopuolelle. Kannattaisi kuitenkin yrittää, koska tämä on itse asiassa heidän ainoa mahdollisuutensa saada kannatusta
6- Vihreät mielipidejohtajat tasa-arvo -asioissa ovat femimistejä ja naisia. Miehet peesaavat feminismin nimissä eli naisten annetaan kuulua eikä heitä haasteta
7- kiireinen vihreä äänestäjä ei aina ehdi perehtyä vihreiden miesten feminismiin vaan pelaa varman päälle ja äänestää naista jonka sukupuoli vakuuttaa äänestäjän
8- vihreät miehet ovat pettyneitä siihen, että naisäänestäjät eivät toimikaan tasa-arvo -ideaalin mukaan vihreän puolueen sisällä vaan biologinen sukupuoli ratkaisee sittenkin. Samat miehet ovat muualla taistelleet naisten puolesta, mutta nyt oman liikkeen sisällä naiset eivät sitten kannata heitä
Pointti siis on, että vihreiden miesten on mahdotonta nousta alennustilastaan, jos he eivät saa kannatusta ns. tavallisilta miehiltä tai naisilta, jotka eivät periaatteesta äänestä naista. Miten tämä voisi olla mahdollista?
Mutta: ei ole toisaalta mitään syytä miksi emme hyväksyisi vihreitä tällaisenaan. He ovat kannattajiensa näköinen puolue.
Anni Sinnemäen valinta puheenjohtajaksi on luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa. Yhtä luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa on vihreiden profiloituminen tulevaisuudessa yhä selkeämmin naisten puolueeksi, mikä on hieno asia, koska se vieraannuttaa vihreiden miespuolisia kannattajia.
Tiedemies:
”Pelkään Sinnemäessä eniten sitä, että hänen mukanaan puolue leimataan entistä enemmän “punaviherfeministiseksi” vaikka se olisi kuinka väärä tai harhaanjohtava käsitys hänen yhteiskunnallisista mielipiteistään”
Eikö Sinnemäki sitten olekaan punaviherfeministi? Miksi sitten Sinnemäestä tulee ensimmäiseksi mieleen punaviherfeministi?
Juha:
”Luultavasti Sinnemäki valitaan. Minua vähän ihmetyttää tämä vihreiden miesten valittelu naisten ylivallasta puolueessa. Eikös valta ole hyvä ottaa kun se on tarjolla. Nyt naiset ottavat”
Tuollaisella mielipiteellä varustetun puolueen valitus tasa-arvon puutteesta mm. pankin- ja yritysjohtajien sukupuolieroissa kuulostaa hyvin ontolta. Käytännnössä Vihreiden eduskuntaryhmä todistaa vain sen, että vihreissä kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta nainen on vähän tasa-arvoisempi kuin mies.
Hyvä esimerkki vihreiden tasa-arvoajattelusta on Heli Järvisen haastattelu MTV3:ssa, jota mm selviää että naisten 33% osuus pankijohtajista on huutava vääryys, kun taas miesten 36% osuus vihreiden eduskuntaryhmässä on vain osoitus mainiosta tasa-arvosta!
http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/vaalit/nainen_politiikassa.shtml?690870
Suorat lainaukset:
”Naiset eivät ole tasa-arvoisessa tilanteessa miesten kanssa. Pankinjohtajista 33% on naisia”
”Eduskuntaryhmämme 14 jäsenestä 9 on naisia. (36% miehiä, toim. huom) … Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että nainen on puolueessamme erinomaisen tasa-arvoinen.””
Miksi naisten 33% osuus on epätasa-arvoa mutta miesten 36% osuus tasa-arvoa? Onko tasa-arvo oikeasti kiinni kolmesta prosenttiyksiköstä vai siitä, että ainoastaan naista voidaan syrjiä?
Ihmiset tekevät tärkeitä päätöksiä pääasiassa tunnepohjalta. Niin sanottu rationaalinen ajattelu on vahvasti tunteiden läpäisemää. Tämä pätee myös politiikkaan ja äänestämiseen.
Mielestäni tärkeintä olisi miettiä puheenjohtajaa valittaessa sitä, että vihreä puolue kasvaisi tulevaisuudessa. Vain siten sen äänestäjien kanta voi todella kuulua tässä yhteiskunnassa. Sinnemäki voi olla erittäin fiksu ja lahjakas, mutta tämä ei lopulta ole keskeisintä. Sinnemäkeen samaistuvat ja häntä kannattavat ihmiset äänestävät joka tapauksessa vihreitä tai osa ehkä vasemmistoliittoa. Suurten puolueiden suunnasta ei löydy juuri ihmisiä, joiden äänet Sinnemäki vihreille toisi. Hän voisi ehkä tuoda hiukan äänestäjiä vasemmistoliitosta mutta karkottaisi ainakin yhtä paljon kokoomukseen. Maakuntien kaupunkien sekä nuoremmassa että vanhemmassa väestössä on valtava potentiaali vihreiden kannatukselle, mutta se pitäisi osata hyödyntää ajattelemalla asioita edes hetki myös kansalaisten näkökulmasta. Tämä tuntuukin olevan vihreille aivan mahdotonta. Sinnemäen valinnalla olisi juuri sellainen psykologinen vaikutus suureen enemmistöön, mikä rinta kaarella paasaavalla muutoskonsultilla on 55-vuotiaaseen insinööriin. Pitää osoittaa, että tietää mistä puhuu ja että jakaa tämän saman todellisuuden kuuntelijan kanssa. Sinnemäki ei pysty tähän 20-60 tuhannen asukkaan kaupungissa asuvan henkilöautoilevan rivitaloasujan suhteen.
Eikö se Ville Niinistö voisi vielä harkita, vaikka perheessä toinen puoluejohtaja onkin.
Itse ihmettelen, miksi Jyrki Kasvi ei kelpaa. Oma poikani on teekkari ja sanoo muuten vierastavansa Vihreitä, mutta äänestää Kasvia, koska tämä on hänen oman alansa edustaja ja ajaa asioita, jota poikani pitää tärkeinä.
Luulenkin, että ilman Kasvia, Vihreiden Otaniemestä ja ylipäätään miehiltä saamat äänet olisivat paljon pienemmät.
Sinnemäestä tulee mahdollisesti puheenjohtaja. Puolueen johtoon tarvitaan varmasti ”hyvä tyyppi”, joka vetoaa riittävän laajaan äänestäjäkuntaan. Enemmän kuin puheenjohtajan henkilö, itseäni kiinnostaa kuitenkin se, millainen on puolue. Nyt näyttäisi siltä, että perinteinen ympäristöpuolue on muuttumassa tasa-arvopuolueeksi.
Puheenjohtajan sukupuolesta. Naisten suusta olen kuullut, että naistyöyhteisöissä olisi hyvä olla miesjohtaja. Tätä kommentointia mukaillen olisi ehkä paikallaan, että naispuolueeksi profiloituvissa vihreissä, puheenjohtaja olisi mies.
Minun vilpitön mielipiteeni on, että Anni on luonnollisen kaunis suomalainen nainen. En ymmärrä mikä hänen ulkoisessa olemuksessa olisi vikana?
LK: ”Hän voisi ehkä tuoda hiukan äänestäjiä vasemmistoliitosta mutta karkottaisi ainakin yhtä paljon kokoomukseen.”
Juuri näin. Annilla on varmasti kova kannatus puolueväen keskuudessa mutta hänen julkisuuskuvallaan ei puolueeseen uusia äänestäjäryhmiä tuoda. Jos oman väestöryhmän tulkitseminen sallittaan niin nuorista miehistä vihreät voivat saada puolelleen ne jotka ilmastonmuutoksen jne. myötä etsivät muutosta ”järkivihreistä” ratkaisuista. Tämäkin pieni joukko karkaa kokoomuksen näennäisesti vihreiden lupausten perään sitä varmemmin mitä syvempään punaviherfeminismiin vihreät vajoavat. Samalla puolueen viimeisimpien puheenjohtajien aikana tapahtunut uskottavuus yleispuolueena menetetään.
Minua vähän ihmetyttää tämä vihreiden miesten valittelu naisten ylivallasta puolueessa. Eikös valta ole hyvä ottaa kun se on tarjolla.
Itseäni ei huoleta ”naisten ylivalta” sinänsä mitenkään. Minua huolettaa vihreiden leimautuminen feministipuolueeksi ja siten monien kaltaisteni miesten kaikkoaminen puolueen kannattajakunnasta.
Minulle on ihan sama, onko substanssikysymyksissä mielipide peräisin mieheltä vai naiselta. Minua huolettaa kehitys – joko todellinen tai koettu – että sillä oikeasti olisi merkitystä. Sinnemäen (mahdollinen) valinta puheenjohtajaksi pitäisi tapahtua siten, että hänellä on haastaja, joka oikeasti on ehdolla ja että linjauksissa tulee ilmi substanssierot, jotka sitten vakuuttavat puolueen kentän.
Nyt zetigeist on vähän sellainen, että miesehdokkaat hymistellään pois kisasta jo ennen lähtöviivaa. Ja kuten sanoin, tämä ei välttämättä ole se, mitä oikeasti tapahtuu puolueen sisällä, vaan tämä on se, miten asia nähdään. Tai näin siis ainakin pelkään.
Mielestäni keskustelunavauksessasi oli puutteita. Ensiksi mainitset, että Anni Sinnemäen ulkoisessa olemuksessa ja puhetavassa on vikoja, mutta sitten et yksilöi niitä suoraan ja selkeästi, vaan vihjailet ja annat ymmärtää. Luettelepa nyt ne viat ulkoisessa olemuksessa, jos haluat käydä keskustelua.
Minua ei ole koskaan vaivannut Anni Sinnemäen ulkoisessa olemuksessa tai puhetavassa mikään. Kun tarpeeksi kaivamme, jokaisesta ihmisestä löytyy kyllä riittäväästi yhteisön normeista poikkeavia ominaisuuksia, jotta voidaan nakertaa ihmisen asemaa yhteisössä, jos halutaan, mutta tämä edellyttäisi Anni sinnemäen kohdalla mielestäni kiinnostusta näiden ominaisuuksien esiin kaivamiseen.
Ratkaisevaa ymmärtääkseni on, että jos se mitä sanoo ei ole riittävän sisältörikasta, pohdittua ja perusteltua, voi persoonallisesta ulkonäöstä, puhetavasta tehdä karikatyyrejä ja käyttää näitä lyömäaseina.
Minua jäi ihmetyttämään merkintäsi.
En pysty yksilöimään, koska minua Annin puhetavassa tai olemuksessa ei häiritse mikään. Kirjoitin saamani palasutteen perusteella.
Sinnemäki on kaupunkilaisesta imagostaan huolimatta ajanut erittäin hyvin kotimaan luonnonsuojelua. Tämän voi havaita vaikka googlaamalla ”sinnemäki valtiopäivätoimet”. Oletettavasti hän kuuntelee mitä ympäristöjärjestöt viestivät. Valitettavasti hän ei sukupuolensa vuoksi pysty helposti kasvattamaan asiallista risupartaa.
”8- vihreät miehet ovat pettyneitä siihen, että naisäänestäjät eivät toimikaan tasa-arvo -ideaalin mukaan vihreän puolueen sisällä vaan biologinen sukupuoli ratkaisee sittenkin.”
Nimenomaan – ja siten aiheen ohi: tuohon sivuseikkaan – sukupuoleen – sitä vaan tuijotetaan, vaikka eihän sellaisia ole, vaan sukupuolet ovat yhteiskunnan tuottamia kategorioita. Niis’son!
Sivistyneiden ja etenkin sivistyneiden feministien parissa kuuluu ajatella, että seksuaaliset käytännöt, suuntautuminen ja pian kait myös synnyttämisen pitäisi jakautua vapaasti eri ihmisten kesken riippumatta siitä, millainen fysiikka – ju nou, hmm hmmm hmmmm – heillä on.
Jostain luin esimerkin, että uudessa uljaassa maailmassa voisi olla naisen ruumiiseen kätkeytynyt homoseksuaali mies. Hänen miehensä – ties vaikka naisesta vielä toistaiseksi leikkauksella oikeaan sukupuoleensa korjaamatta – voidaan saattaa keinohedelmöityksellä raskaaksi.
Ja sitten tällä pariskunnan kakrulla on kaksi naisen fysiikalla varustettua parratonta ja pippelitöntä isäukkoa, joista toinen on synnyttänyt hänet. Mutta mikäs sen luonnollisempaa, sukupuolethan ovat siis yhteiskunnan tuotamia. Eivätkö olekin?
MattiJ kirjoitti 8.12.2008 kello 17:55
”Sinnemäki on kaupunkilaisesta imagostaan huolimatta ajanut erittäin hyvin kotimaan luonnonsuojelua.”
Miten niin kaupunkilaisuudesta huolimatta?
Täysin Tiedemiehen linjoilla – jos Sinnemäki menee sukkana sisään, on se huono juttu koko puolueelle. Ei sen vuoksi, että Sinnemäki olisi huono ehdokas: sitä hän ei missään nimessä ole. Ongelma on nimenomaan Tiedemiehen mainitsema naiseistumis-ilmiö, jota Sinnemäen yksimielinen valinta vahvistaisi. Samoin tätä punafeministi-meemiä. Saatan äänestää Sinnemäkeä, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä, että hän saisi vastaehdokkaan tai pari.
Kirjoitin tästä äsken pitkähkön blogimerkinnän, jossa erittelin syitä sille, miksi Sinnemäen valinta sukkana sisään on huono asia puolueelle ja erittelin omat suosikkiehdokkaani puheenjohtajaksi: http://thexder82.livejournal.com/14989.html
1. Otto Lehtipuu
2. Mari Puoskari
3. Oras Tynkkynen
4. Jyrki Kasvi
5. Anni Sinnemäki
6. Ville Niinistö
7. Miesehdokas, joka ei ole profiloitunut punavihreänä
Sinnemäen puheääni, ainakin julkisissa keskusteluissa, on ollut ’naputtava’ ja väritön, joka luo helposti kireän, kylmän, etäisen ja ylimielisen vaikutelman, vaikka ihminen ei olisikaan mitään näistä.
Sinnemäen kotisivulta löytyvät hänen kirjoittamansa kolumnit useamman vuoden ajalta. Niitä yhdistää akateeminen vasemmistolaisuus. Muut värit ovat mausteita.
Kirjoitukset ovat hyvin stereotypisia viiteryhmälleen, usein niiden sisällön aavistaa jo ensimmäisistä lauseista. Koska saman on kuullut aikaisemminkin. Useilta henkilöiltä.
Teen haasteen: Voiko joku linkata sellaisen kolumnin tai muun mielipidekirjoituksen, jossa Sinnemäki osoittaa ajattelun luovuutta, omaperäisyyttä ja kokeilevaa, epävarmaa osin epätietoista etsimistä?
Sellainen artikkeli jossa olisi persoonallisuutta, niin että voisi alleviivata Anni Sinnemäen sen kirjoittaneen. Ettei voisi sanoa, että yhtähyvin artikkelin olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa parista tusinasta vihreiden tai vasemmistoliiton poliitikkoja.
Hämmästyttävä oppimiskyky vai hämmästyttävä omaksumiskyky? Peruskouluaate toki on hämärtänyt eron näiden kahden välillä.
Minulla ei ole Sinnemäkeä vastaan mitään henkilönä, hän on varmaan ihan hyvä tyyppi, mutta poliitikkona hän ei ole koskaan inspiroinut tai innostanut.
Hänellä on myös hyvin paljon naiiveja ehdotuksia. Sellaisia kuten matkustusrajoitusten ja -esteiden poistaminen EU-alueelle matkaavilta afrikkalaisilta ja lähi-itäläisiltä. Hän perustelee tämän sillä, että kyllä Senegalista pitää päästä katsomaan ystävää Pariisiin ilman nöyryyttävää anomisrumbaa.
Eikö hän todella ymmärrä, mihin tuollainen johtaisi? Vai toivooko hän sitä, mihin se johtaisi? En osaa päättää kumpi on pelottavampi vaihtoehto.
Vihreille olisi myös todella hyvä henkilö puheenjohtajaksi. Häneltä onnistuisi supliikki julkisuudessa toisin kuin monelta vihreiden aiemmalta pj:lta. Hän pystyisi houkuttelemaan vihreille kymmeniä tuhansia uusia kannattajia teknisesti suuntautuneista ja tietoyhteiskuntakysymyksistä kiinnostuneista nuorista miehistä. Hän pystyisi valtavirtaistamaan ja liberalisoimaan vihreiden imagoa peruskannatusta vaarantamatta. Hän torppaisi puolueen feministisen imagon lujittumisen.
Häneltä voisi odottaa omaperäistä ja luovaa aloitteellisuutta.
Jossain lehtiartikkelissa lainattiin, että olisi yrittämässä EU-parlamenttiin. Tuntuu hölmöltä. Jonkun pitäisi käydä potkimassa persauksiin, että asettuu vastaehdokkaaksi, sehän on jo melkein velvoite halusi tai ei, silloin vihreät ainakin itse päättävät linjastaan demokraattisesti.
Takerrutaanpas sitä sukupuoleen.
Olisi kiva, jos vihreillä olisi välillä vihreä puheenjohtaja…
Feminismi muuten tarkoittaa sukupuolten välisen tasa-arvon ajamista eikä sitä, miksi se on suomalaisessa arkikeskuskelussa lyömäaseenomaisesti vääristynyt (naissovinismi).
Minun mielipiteeni Sinnemäen olemuksesta:
Sinnemäen intonaatio ja äänenkäyttö kokonaisuudessaankin on häiritsevän omituista. Hänen kehonkielenesä ja ilmehdintänsä on kummallista ja kiusaantumista aiheuttavaa.
Ulkonäkö sinänsä on sivuseikka, kyse on habituksesta kaikkine ulottuvuuksineen. Minulle tulee Sinnemäen piirteistä mieleen inuiitti, mutta koska en ole mikään rasisti, niin siinä ei ole mitään negatiivista.
Mutta kaikkeen tottuu.. Suomalaiset ovat erittäin suvaitsevaisia erilaisten ulkoisten puutteiden suhteen. Onhan meillä presidenttinäkän henkilö, jolla on useita puhevikoja.
Kunnallisvaalien ehdoton ääniharavakin hieman sössöttää ja änkyttää…
Lähde:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anni_Sinnem%C3%A4ki
…
Lukion jälkeen Sinnemäki meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjän kirjallisuutta, filosofiaa ja yleistä kielitiedettä.Hän teki kandintyönsä muistelmakirjallisuuden genrestä, käyttäen esimerkkeinä Ilja Ehrenburgin, Valentin Katajevin ja Nadežda Mandelštamin teoksia, ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 2001
…
Politiikkaa opitaan tekemällä ja osallistumalla politiikkaan. Kuitenkin uskon siihen, että tohtoreilla ja lisenssiaateilla on paremmat edellytykset omaksua poliittisten asioiden asioiden taustoja esim. ymmärtämällä taloutta. Verbaalikot tosin ovat hyviä tuomaan esiin asioita, mutta ei anna mielestäni riittävää
pohjaa ymmärtää monimutkaisia talouteen liittyviä asioita.
Mutta Osmo sanoo:
”Sanoin joskus, että eduskunnassa on alle puolitusinaa kansanedustajia, jotka ymmärtävät, miten kuntien valtionosuusjärjestelmä toimii. Luin Annin yhdeksi heistä.”
Eli Annilla on myös kuntatalouden näkemystä, että eikun Annille hyvää jatkoa.
Joo, pahoittelut. Sanoit, että ulkoinen olemus ja puhetapa ovat ongelma, et että niissä on jotain vikaa. Kommenttini perustui ajatuskatkoon, pitää miettiä uudestaan.
Olisin jokseenkin hämmenteenyt jos Elinan olisi tyytyväinen jonkun ulosantiin… Mutta siitä olen samaa mieltä, ettei tuollainen kansaa hetkauta. Suomalaiset haluavat vähän kulmikkaita johtajia, liian sliipatut ovat jotenkin epäilyttäviä. Tässä saattaa olla tiettyä viisautta.
Barack Obamalla on mielestäni hyvä ulosanti. Olen erittäin tyytyväinen.
Eli hämmästelyt sikseen.
Feminismi ei muuten tarkoita naissovinismia. Ei ainakaan välttämättä. Mutta ei feminismi tarkoita myöskään tasa-arvoa, vaan naisten priorisointia.
Tasa-arvolle on jo sana ja se on tasa-arvo.
”Barack Obamalla on mielestäni hyvä ulosanti. Olen erittäin tyytyväinen.”
Että valtameren takaa sentään joku löytyi 😉
Sinnemäen esiintyminen eräässä pienimuotoisessa tilaisuudessa näytti ja kuulosti erittäin hyvältä. Se ulkokuoresta. Sinnemäki on terävä-älyinen poliitikko, joka tuntee suomalaisen talouspolitiikan valtavirran ja osaa tehdä siihen hiuksenhienoja parannusehdotuksia – mutta riittääkö kanttia enempään? Tarvitsemmeko vihreää poliitikkoa sanomaan, että elvytystoimenpiteet pitää kohdistaa erityisesti rakentamiseen ja korjausrakentamiseen?
”Mutta ei feminismi tarkoita myöskään tasa-arvoa, vaan naisten priorisointia.”
Ei sitäkään, vaan wikipedian mukaan (parempaakaan ei ole käsillä): ’Feminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, joka pyrkii parantamaan naisten asemaa. Feminismin päämääränä on poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus.’
”Tasa-arvosta” tuo tosiaan eroaa sen verran, että feministi ei ainakaan tämän määritelmän mukaan pyri korjaamaan niitä asioita, joissa miesten asema on naisen asemaa huonompi.
On hienoa, että Osmo puhuu asioista niiden oikeilla nimillä: Anni Sinnemäen ongelma on ennen kaikkea puheessa. Useat toimittajat, näyttelijät ym. julkisesti puhuvat käyvät puheterapeutilla. Epäilisin, että nykyinen valtiovarainministerikin on saanut apua äänenhallintaansa. Ei olisi Annillekaan häpeä harjoituttaa ääntään: julkiset esiintymiset ovat tärkeitä, ja tärkeää, olisi että kuuntelijoiden huomio kiinnittyy asiaan eikä puhujan ääneen.
Puhetyyli ja ilmeet ovat parasta Sinnemäessä. Häntä kuuntelee ja katselee oikein mielellään, vaikka asia olisi epäkiinnostava.
Suomalaisissa poliitikoissa on hyvin vähän hyviä puhujia. Syytä voi miettiä: onko kotien ja koulujen keskustelukulttuurissa toivomisen varaa? Tuskin asiaan mitään geneettistä syytä on olemassa.
Näkyvimmistä Katainen on ykkönen. Hautalaa on miellyttävä kuunnella myös.
Mutta kuten tässäkin ketjussa voi todeta makuja on monenlaisia. Voin kuvitella, että jotakuta ei Sinnemäen maneerit häiritse, mutta että hän jonkun mielestä näyttää ja kuulostaa hyvältä, on jo minulle mysteeri.
Sanoma on tärkein, siitä kaikki varmasti ovat yhtä mieltä, mutta sanoma voi häiriintyä pahasti oheisviestinnästä. Niinhän sitä sanotaan, että viestinnästä 10 prosenttia on sisältöä ja 90 prosenttia viestistä tulee muuta kautta puhujalta. Tämän asian voi ekstrapoloida ajattelemalla puheenjohtajaksi Saukin pikkuoravia.
Foniatri voisi auttaa varmasti paljonkin äänenkäytön suhteen, kuten Ville totesi.
Esimerkki Sinnemäen esiintymisestä, vertauskohtana Timo Soini Sanomatalolta 2007: http://www.youtube.com/watch?v=ZZm7oEcViE4
Kesto 1:24, jos joku haluaa koko väittelyn katsoa, niin sekin löytyy. Sinnemäen esiintyminen on koko väittelyn ajan vastaavaa kuin tuossa lyhyessä pätkässä. Samoin on ollut niin monissa muissakin esiintymisissä. En tiedä onko yrittänyt tuota harjoittaa, onko saanut siinä koulutusta? Mutta en ymmärrä miten voi ajatella, ettei tuo mitään merkkaisi kannatuksen kannalta?
Osmo puhuu ylempänä lähinnä arugmenteista, tiedosta jne. Julkinen politiikka kuitenkin harvoin on kovin syvällinen filosofinen väittely. Sillä millaisen mielikuvan antaa itsestään on tutkitusti hyvin suuri merkitys politiikassa. Ihminen on tunne-ajatteleva olento. Jos vihreillä olisi (ollut) pj. Timo Soinin supliikilla, ja äänen lämmöllä, asiasta tinkimättä, kannatus olisi kaksinumeroinen.
Jos tulkitsen Osmoa oikein niin avaustekstissään, niin hän siis uskoo Sinnemäen vakuuttavan epäilijät kautensa aikana substanssiosaamisellaan ja oppimiskyvyllään. Hyvä jos näin käy, edellytyksiä on olemassa.
Mutta minä puolestani sanon että ympäristöarvojen ja sosiaalisen liberalismin edistämisessä Suomessa Sinnemäen kauden perintö mitataan tasan tarkkaan Vihreiden kannattajien sukupuolijakauman muutoksella kauden aikana.
Entistä naisvaltaisemmat Vihreät voivat toki olla jopa selvästikin isompi puolue kuin nykyään, mutta selvästi huonommassa asemassa vaikuttamaan yhteiskunnan isoihin kehityskulkuihin kun sukupuolineutraalimpi puolue olisi. Viesti ei hämärry.
Eikö se ole ihan hyvä asia, että suomalaispoliitikkojen ei tarvitse olla loistavia puhujia. Ei kaikista hyvistä ehdokkaista saa tekemällä hyviä puhujuia ja siten turhaan karsiutuisivat pois, jos ulkoisiin seikkoihin kiinnittäisiin enemmän huomiota.
Hyvistä puhujuista minulla ainakin on hieman sellainen käsitys, että itse asia jää sanomatta. Siis höpöttämällä kierretään mielipiteen kertominen.
Sinnemäestä tulisi varmasti hyvä puheenjohtaja, mutta minkä puolueen?
Nyt kun Vasemmistoliitto on Arhinmäen johdolla vihertymässä, ja Vihreä liitto Sinnemäen tulevalla johdolla punertumassa, niin eikö voitaisi saman tien yhdistää puolueet? Toinen puhuu tulonsiirroista ja ympäristöstä, toinen ympäristöstä ja tulonsiirroista.
Jos Vihreiden strategia on olla aivan samanlainen kuin jokin toinen puolue, niin sitten nykyinen linja on toki oikea. En ole tosin ihan varma, onko se paras mahdollinen strategia äänestäjien tavoitteluun.
Näissä vaaleissa äänestin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin vihreää. Taidan jäädä vaeltavaksi äänestäjäksi, kun (näin pelkään) Vihreät etääntyy entistä kauemmaksi liberaalista, pragmaattisesta järkipuolueesta. Haastajien puuttuminen on paha merkki.
”Vihreiden puheenjohtajavaalista näyttää tulevan vähän tylsä. Ehdokkaita on tasan yksi, Anni Sinnemäki. Tämä on pettymys sikäli, että piti kokeilla suoraa jäsenäänestystä muille malliksi.”
Tasan yksi? Nykyinen pj. väistyy tehtävästä. Osmo ei halua toista kautta. Jäljelle jää vain yksi sopiva, Anni Sinnemäki. Näinkö vähissä ovat pätevät vihreät politikot?
Onhan tuossa yksi hyvä puoli; saatiin tuo kiusallinen jäsenäänestys pois päiväjärjästyksestä ja onhan tässä aikaa junttaamiselle ennen valintaa.
Minusta Anni Sinnemäki on agressiivisuudessaan ja fanaattisuudessaan juuri oikeanlainen puheenjohtaja Vihreille. Uskon, että AS vetää puolueensa sellaisia ihmisiä joita Vihreiden nykyinen politiikkakin kiehtoo. Ja se luo tavallaan nykyistä rehellisemmän kuvan Vihreistä, mikä on ollut Cronbergin kaudella kadoksissa.
Sanoisin että AS on puolueensa näköinen johtaja.
En usko, että ulosanti sinänsä on merkityksellinen tässä asiassa, ainakaan niin merkityksellinen kuin kuvitellaan. Se on tietenkin totta, että ”niinku” joka väliin lykättynä, voimakas nasaali, epäluontevat äänenpainot jne. voivat syödä uskottavuutta. Mielestäni myös yllä esitetty väite, että liian sliipattu ilmiasu on suomalaisten mielestä niljakasta ja epäluotettavaa, on osittain totta.
Kauheita esimerkkejä todella ärsytystä aiheuttavista esiintyjistä löytyy joka puolueesta. SDP:n puheenjohtaja nyt ensimmäisenä tulee mieleen.
”En usko, että ulosanti sinänsä on merkityksellinen tässä asiassa, ainakaan niin merkityksellinen kuin kuvitellaan. Se on tietenkin totta, että “niinku” joka väliin lykättynä, voimakas nasaali, epäluontevat äänenpainot jne. voivat syödä uskottavuutta.”
Olenko ainoa, jonka mielestä tässä esitetään kaksi keskenään ristiriitaista väitettä? Ulosanti ei ole merkityksellinen, mutta voi syödä uskottavuutta? Tämä lause voi olla totta vain jos uskottavuuden syömisellä ei ole merkitystä.
En epäile yhtään etteikö Sinnemäestä tulisi hyvä puheenjohtaja Vihreille. Persoonallinen, hieman pohdiskeleva puhetapa on minusta lähinnä kiehtova. Kuitenkin Vihreillä olisi vielä myös laadukasta kokeneempaa kaartia, jota näkisin kernaasti puheenjohtajaehdokkaana: Soininvaara, Hassi, Pulliainen…
Nimimerkki ”az”:n ihmettely on jotenkin kummallista. Ei tuossa ole yhtään mitään ristiriitaista, siinä vain todetaan saman asian kaksi eri puolta.
Olen sitä mieltä, että ulosanti sinänsä tuskin on kovin merkityksellinen Sinnemäen kohdalla (= tässä asiassa). Jotkut erittäin silmiinpistävät puutteet voisivat syödä uskottavuutta ja vaikka Sinnemäellä on joitain ehkä heikkouksina pidettävinä piirteitä ulsoannissaan, en usko, että ne ovat niin vakavia.
Kokoomussedät tapaavat todeta, että vihreät ovat kuin vesimeloni: vihreä päältä, punainen sisältä. Tämän käsityksen kumoamisessa otetaan valtava takapakki jos Sinnemäki valitaan puheenjohtajaksi. Itselläni on käsitys, ettei vihreät ole vasemmistopuolue vaan järkipuolue. Jos olen väärässä niin korjatkaa. Minä korjaan sitten myös äänestyskäyttäytymistäni.
Masentavaa on se, ettei kirjoittajilla tunnu olevan käsitystä siitä, miten punainen vaate Sinnemäki kehä kolmosen ulkopuolella on. Kansa muistaa Sinnemäen ”vihaisena tyttönä”. Ei puolue voi perustaa kannatustaan humanistis-yhteiskuntatieteellisesti koulutettuun nuoreen kaupunkiväestöön. Käykää joskus jossain Porissa tai Varkaudessa. Sielläkin asuu suomalaisia.
Jos Sinnemäki valitaan niin Sedu Koskinen järjestää kokoomusnuorille ylimääräiset voitonbileet.
Minua oudoksuttaa imagon, ulosannin, miellyttävyyden jne. vähättely, kun ne ovat tutkitusti hyvin merkittäviä tekijöitä.
Jos Soini sanoisi asiapohjaisesti täysin samat asiat mitä nytkin, mutta vaikkapa samalla ulosannilla kuin Urpilainen, niin PS olisi kuopattu puolueena jo ennen kuin pääsi alkuunkaan.
Minusta oli hyvä, että Pulliainen kirjassaan hieman raotti verhoa siihen, miten puolueiden sisällä verkostoitumiset ja kaveripiirit hallitsevat. Siinä ei asioiden ymmärtäminen ole ensisijaista.
Toistan aiemman haasteen. Osoittakaa joku, että käsitykseni on stereotyyppinen ja idioottimainen. Viitatkaa johonkin Annin kirjoitukseen, puheeseen tms. joka osoittaa itsenäistä, luovaa ajattelua. Selasin hänen kolumninsa lävitse, ja jos olen ilkeä niin minusta Jussi Saramo olisi voinut ne kirjoittaa.
Minusta tämä on tärkeä kysymys. Ei kenenkään pitäisi pyrkiä saamaan valtaa vallan itsensä takia jos hänen poliittiset pyrkimyksensä ovat pyyteettömiä. Hänen tulee uskoa siihen, että hänellä on jotain annettavaa. Populistisesti, ehdotuksellisesti. En toki tunne Sinnemäkeä kuin hänen kirjoitustensa ja puheidensa kautta, mutta en saa raksia kumpaankaan ruutuun.
Osaan arvostaa Osmoa, koska hän on heittänyt paljon koepalloja suomalaiseen poliittiseen dialogiin, osa niistä hyvinkin kannatettavia. Arvostan Paloheimoa hänen ekokylä-teorioidensa, ainutlaatuisen Afrikka-kirjansa ja itsenäisen ajattelunsa johdosta. Arvostan sekä Haavistoa että Hautalaa johdonmukaisen ja periaatteellisen ihmisoikeuslinjan tähden. Kuuntelen mielelläni Jyrki Kasvin näkemyksiä tietoyhteiskunnasta, koska hän on todella parehtynyt aiheeseen ja hänellä on mielenkiintoista sanottavaa. Pulliaistakin arvostan hänen luonnon edestä tekemänsä työnsä johdosta. Minusta tällaiset ihmiset ovat politiikassa oikeista syistä. He eivät mene rakenteiden sisälle ja pyri toisintamaan niitä, vaan ovat myös tuotteliaita, uudistavia ja itsenäisiä. Tällaisten tyyppien takia olen äänestänyt vihreitä ja pitänyt puolueesta.
Cityvihreä punafeminismi on jotain aivan muuta.
Todettakoon vielä varmistukseksi, että tuo edellisen kirjoituksen viimeinen kappale oli sarkastinen heitto!
Minusta en vähätellyt ulosannin merkitystä. Tässä tapauksessa se ei ole kynnyskysymys, en ainakaan usko sen olevan. Kuten sanottua, kovin sliipattua ulosantia pidetään epäluotettavana.
Imago laajemmin miellettynä voi ollakin ongelma ja tässä mielessä Sinnemäen imago on kehnompi kuin nykyisen puheenjohtajan. Kehnompi siis siinä mielessä, että hän edustaa ainakin minun kokemukseni mukaan ns. oikeita mielipiteitä.
”Feminismi – pyrkimys naisen ja miehen tasa-arvoisuuteen.” Uusi sivistyssanakirja. Otava.
Feminismi on sattuneesta syystä keskittynyt naisten aseman parantamiseen, mutta siinä ei ole mitään käsitteellistä ristiriitaa, että feministi vastustaa myös miehiin kohdistuvaa seksismiä ja ottaa esiin esim. miesten syrjäytymisprosentin olevan paljon naisia suuremman. Näin moni feministi tekeekin.
Kuules Zarathustra: moni feministi tosiaan sanoo, että feminismi tarkoittaa tasa-arvoa. Tämä on aika ihmeellista koska
1- feminismi on alkujaan naisten liike naisten aseman parantamiseksi
2- jos olisi tasa-arvon kannattaja, voisi sanoa olevansa tasa-arvon kannattaja feministin sijaan
3- feministit eivät ole joistain juhlapuheista huolimatta kunnostuneet miesten asioiden edistäjinä 😉 Konkretia miesten edestä puuttuu
Näistä syistä on paikallaan sanoa, että feminismi tarkoittaa naisten priorisointia.
Kannattaa myös miettiä minkälaisen puheenjohtajan johdolla Vihreät ovat nyt menestyneet. Cronberg kaikessa maireassa miellyttävyydessään, ei tyypillisenä cityvihreänä, on onnistunut laventamaan Vihreiden imagoa huomattavasti yleispuolueen suuntaan.
Sinnemäki – ei sympaattisena – selkeästi punavihreänä johtajana polarisoinee puolueen kannatusta. Uskoisin, että Vihreät ovat jo hyödyntäneet lähes maksimaalisesti punavihreiden kannatuspotentiaalin, joten radikalisoituvalla linjalla kannatus tuskin kasvaa.
B. Wisser on mielestäni oikeassa ainakin tuosta kannatuspotentiaalista, tosin Sinnemäen punavihreydestä en nykytilanteessa paljon mitään osaa sanoa. Vihreiden merkitys ja kannatus voi kasvaa vain, jos se on vakavastiotettava vaihtoehto sekä oikeistolaiselle että vasemmistolaiselle politiikalle.
Siis, että se ei ole kumpaakaan. Ei sitä, että se on vähän molempia, niinkuin tilanne joidenkin mielestä on nyt.
Itse näen asian niin, että Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään muuta puoluetta, joka voisi ohjata (ja ohjautua) suuntaan, jossa taloudellisen tehokkuuden todellista – ei siis vain sen oikeistolaista – versiota voidaan korostaa. Siis että ulkoisvaikutukset otetaan huomioon niin hyvin kuin osataan ja pystytään ja että luontoon ja ympäristöön liittyvät vaikutukset hinnoitellaan selvästi, läpinäkyvästi ja ilman mitään vilunkipelejä.
Sinnemäki voi olla tai olla olematta hyvä puheenjohtaja tässä suhteessa. Soininvaara on mielestäni tässä kohtaa suomalaisista poliitikoista ainoa, joka on todella selvästi hajulla asioista.
(Epäilen tosin, että myös Mauri Pekkarinen ymmärtää mitä tämä tarkoittaa, mutta että hänen ajamansa politiikka on opportunistista, populistista ja epärehellistä. )
Tiedemies: Tuo oli hieno luonnehdinta siitä, mitä Vihreät voisi parhaimmillaan olla. Yhdyn vilpittömästi toiveeseen.
Sinnemäen maneerit eivät todellakaan tee oikeutta hänen harvinaiselle kyvylleen tuottaa hämmästyttävän selkeää ja tiivistä kieltä.Jos hän poisoppii tyhmät falsettikiekaisut äänen käytöstä, ylimielisen laskevan nuotin ja suunvääntelyt, saavat vihreät vaaleissa hänen ansiostaaan murskavoiton.
On virheellistä olettaa ja antaa hänen ymmärtää, että nuo vastenmieliset maneerit olisivat syynä hänen menestykseensä.
Vispilänkauppa Kataisen kanssa kannattaisi lopettaa ja ennemminkin haastaa isäntäpuoluetta hieman, koska sieltä saa paljon lisä-ääniä hienoilla jakkupuvuilla,tyylikkällä esiintymisellä ja älyllisellä etulyönnillä.
Tai ehkä Sinnemäen vispilänkauppa Kataisen kanssa onkin parasta politiikkaa.Sillä tavoin päästään asioiden ytimeen eli suomalaisen yhteiskunnan kahtiajakautumien korjaukseen ohjaamalla kovia oikeistolaisia mielen luuppeja suoraan korkeimmalla mahdollisella demokratian tasolla. Katainen on puolestaan osoittanut inhimillisiä heikkouksia(eettistä tietoisuutta) käyttämällä puheissaan esimerkiksi termiä ”kansan edustaja”(henkisen hyvinnvoinnin edistäjä) tarkoittaessaan kansanedustajaa(eturyhmien lobbaaja).Suomea jakavat itä-länsiheimoajattelu,kansalaissota,kaupunki-rutakkojako,naismiessota,kuviteltu keskustahegemonia maaseudulla,tappara ja ilves sekä herrakansan tarve vastaan Rokka.
Jos Sinnemäessä on edes vähääkään punavihreää, voi hän Kataisen kanssa kuroa umpeen näitä kansakunnan vuotavia haavoja.
Muistuttaa Hesarin tavutusohjelmaa vuosien takaa: kansa-nedustaja, (vrt. taivaa-nisä).