Pärjättäisiinkö neljällä tunnilla?

“EU-jäsenyys on ajanut suomen maat­alouden alas” Tuo­ta väitet­tä kuulee tois­tet­ta­van yht­enään, mut­ta mitä sil­lä tarkoite­taan? Ymmärtääk­seni maat­alous­tuotan­non määrä Suomes­sa ei ole alen­tunut, vaan alen­tunut on maatilo­jen ja maanvil­jeli­jöi­den määrä.  Maat­alous­tuotan­non määrää pide­tään niin mie­lenki­in­not­tomana asiana, ettei sen selvit­tämi­nen ole ihan yksinker­taista. Tämä osoit­taa, että tuotan­non tarkoi­tus on tuot­taa työ­paikko­ja sen sijaan, että työn tarkoi­tus olisi tuot­taa tuot­tei­ta. Tämä ei koske vain maat­alout­ta, vaan koko yhteiskun­taa. Sur­raanko meil­lä niitä paperi­ton­ne­ja, jot­ka jäävät tuot­ta­mat­ta, kun paperite­hdas suljetaan?

Työtä tehdään osal­lisu­u­den, ei tuotan­non vuok­si. Sik­si pyrimme koko ajan kek­simään työtä, jota ei oikeas­t­aan tarvit­sisi tehdä.

Entä jos päämäärä kään­net­täisi­in toisin päin: yrit­täisimme tuot­taa muka­van elin­ta­son mah­dol­lisim­man vähäl­lä työn­te­ol­la.  Olisimme siis esimerkik­si iloisia siitä, että maat­alouden eteen tarvit­see tehdä entistä vähem­män työtä. Väitän lonkalta, että osa­puilleen nykyi­nen kulu­tus­ta­so voitaisi­in tur­va­ta, vaik­ka työtä tehtäisi­in vain neljä tun­tia päivässä; ei heti huomen­na, mut­ta kymme­nen vuo­den kuluttua.

Mil­lainen olisi lyhyen työa­jan maailma?

Kir­jas­sani Vau­raus ja aika (jon­ka kiitet­tävän moni blo­gin luk­i­ja on tilan­nut “Julka­isut” painikkeen takaa)  yritän hah­motel­la sitä, miten osal­lisu­u­den tarve tuot­taa paljon päällekkäistä, vajaate­hoista tar­jon­taa ja tätä kaut­ta oikeas­t­aan aivan hyödytön­tä työtä. Krug­manin esimerk­ki (sor­ry, taas Krug­man) ovat kiin­teistön­välit­täjät, jot­ka saa­vat vuodessa myy­tyä vain muu­ta­man asun­non. Työstä pääosa on toimek­sianto­jen met­sästämistä ja vain pieniosa itse myyn­ti­työtä. Asun­not myymiseen riit­täisi mur­to-osa kiin­teistön­välit­täjistä — itse asi­as­sa Inter­net-poh­jainen pörssi oli tehokkain.  Tässä päällekkäisessä tar­jon­nas­sa meil­lä on val­ta­va työvoimare­servi, joka vapau­tu­isi, jos työaikaa voimakkaasti lyhennettäisiin.

Pelko työ­paikko­jen menet­tämis­es­tä estää toim­into­jen ratio­nal­isoin­tia yri­tyk­sis­sä, mut­ta eri­tyis­es­ti julkisel­la sek­to­ril­la. Jos tätä muu­tosvas­tar­in­taa ei olisi, pär­jäisimme paljon vähem­mäl­lä työn­te­ol­la ja elämä olisi hauskempaa.

Vas­taväit­teitä?