Mikä on Helsingin Asuntohankinta Oy?

(Tämä kuu­luu sar­jaan Van­ha Vet­er­aani jorisee)

Min­ul­la on hyvin henkilöko­htainen suhde Helsin­gin Asun­to­hank­in­ta Oy:öön, kos­ka se on ensim­mäi­nen suuri aikaansaan­nok­seni Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa. Yhtiö oli tosin perustet­tu vähän aiem­min, mut­ta pidän henkilöko­htaise­na saavu­tuk­se­nani sen mojo­vaa kasvattamista.

Olin nous­sut kaupung­in­hal­li­tuk­seen vuon­na 1985 vihrei­den ain­oana edus­ta­jana. Kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa oli tuol­loin lisäk­seni seit­semän “punikkia” ja seit­semän “lahtaria”. Meil­lä oli sil­loin höl­lästi toimi­va liit­tou­tu­ma Ryh­mä 46, johon kuu­lui­v­at vasem­mistop­uolueet, vihreät, Keskustapuolue ja SMP. Tämä joukko muo­dosti enemmistön.

Demar­it innos­tu­i­v­at sil­loin kään­tämään asun­topoli­ti­ikan suun­taan vah­vasti vasem­malle niin, että koko kaupun­gin asun­to­tuotan­nos­ta 60 % olisi ollut aravavuokra-asun­to­ja. Vihreät kan­nat­ti­vat vuokra-asun­to­jen lisäämistä mut­ta pelkä­sivät demarien poli­ti­ikan johta­van segregaatioon.

Kun tehti­in asun­to-ohjel­maa, kokoomus oli kut­sunut vihreät neu­vot­tele­maan. En muista kuka oli kanssani tapaa­mas­sa kokoomuk­sen neu­vot­telijoi­ta  Erk­ki Heikkosen asun­nos­sa. Sanoin siel­lä, että me emme voi alen­taa vuokra-asun­to­jen määrää, mut­ta meille kävisi, että kymme­nen pros­ent­tiyk­sikköä uus­tuotan­nos­ta muutet­taisi­in omis­tusasun­noik­si, jos kaupun­ki ostaisi puu­tu­van määrän, 400 asun­toa vuodessa (tai 300, en muista) van­has­ta asun­tokan­nas­ta Asun­to­hank­in­ta Oy:n kautta.

Neu­vot­te­lut ei pää­tynyt mihinkään, eikä uut­ta kon­tak­tia tul­lut.  Ymmärsin, että kokoomus oli van­haa tapaa nou­dat­taen sopin­ut ohjel­mas­ta demarien kanssa.

Tuli kyseinen kaupung­in­hal­li­tuk­sen, tai oikeas­t­aan sen seit­sen­jäsenisen suun­nit­telu­jaos­ton kok­ous, jos­sa asun­to-ohjel­ma oli määrä hyväksyä alus­tavasti. Olin varautunut tukul­la muu­tosesi­tyk­siä, joista tiesin, etteivät ne voisi men­nä läpi. Tein ensim­mäisen ja kokoomus kan­nat­ti ja voitin 4–3. Tein seu­raa­van esi­tyk­sen ja sama tois­tui. En ymmärtänyt, kunnes ymmärsin: kokoomus olet­ti, että meil­lä on sopimus! Vika oli vain siinä, että en ollut valmis­tel­lut vas­tae­si­tys­tä siitä kymme­nen pros­ent­tiyk­sikön siir­rosta Asun­to­hank­in­nalle. Se ei ollut aivan help­po tehdä, kos­ka piti muut­taa iso matri­isi, jos­sa määritelti­in asun­to­tuotan­non tavoit­teet moniulotteisesti.

Onnek­si muut puolueet juut­tui­v­at kiis­telemään jostain yksi­tyisko­hdas­ta. Tasku­laskin esi­in ja matri­isin kimp­pu­un! Sain sen valmi­ik­si, tein vas­tae­si­tyk­seni ja voitin 4–3.

Asun­to­hank­in­ta han­k­ki nopeaan tahti­in asun­to­ja. Tässä oli sekin jär­ki, että kun vuokra-asun­toina tarvit­ti­in lähin­nä pieniä asun­to­ja, joi­ta ei kan­nat­tanut kuitenkaan rak­en­taa, kos­ka niitä oli muutenkin liikaa.

Istu­in Asun­to­hank­in­nan johtokun­nas­sa. Kun tuhan­nen asun­non raja läh­estyi, suun­nit­te­limme juh­lia, jonne olisi kut­sut­tu Kris­ti­ina Halko­la laula­maan laulua tuhannes­ta yksiöstä, mut­ta ei se koskaan toteu­tunut. Nyt asun­to­ja on noin 3500. Viime aikoina yhtiö ei ole juuri ostel­lut. Sen pain­opiste on siir­tynyt eri­ty­is­ryh­mien asumiseen.

Sit­ten tuli 1990 luvun lama ja omis­tusasun­to­tuotan­to pysähtyi. Olimme kokoomuk­sen kanssa neu­votelleet Vuosaaren vuokra-asun­topoli­ti­ikan alem­mak­si, mut­ta Heikkosen johta­ma kiin­teistölau­takun­ta siir­si tukun omis­tusasun­to­tont­te­ja vuokra-asun­to­ton­teik­si, jota raken­nus­li­ikkeil­lä olisi töitä. Ei se Meri-Rasti­la mikään mah­do­ton paik­ka ole, mut­ta kyl­lä siinä rikot­ti­in päätök­siä, joil­la on yritet­ty tor­jua segregaatiota.