(Tämä kuuluu sarjaan Vanha Veteraani jorisee)
Minulla on hyvin henkilökohtainen suhde Helsingin Asuntohankinta Oy:öön, koska se on ensimmäinen suuri aikaansaannokseni Helsingin kunnallispolitiikassa. Yhtiö oli tosin perustettu vähän aiemmin, mutta pidän henkilökohtaisena saavutuksenani sen mojovaa kasvattamista.
Olin noussut kaupunginhallitukseen vuonna 1985 vihreiden ainoana edustajana. Kaupunginhallituksessa oli tuolloin lisäkseni seitsemän “punikkia” ja seitsemän “lahtaria”. Meillä oli silloin höllästi toimiva liittoutuma Ryhmä 46, johon kuuluivat vasemmistopuolueet, vihreät, Keskustapuolue ja SMP. Tämä joukko muodosti enemmistön.
Demarit innostuivat silloin kääntämään asuntopolitiikan suuntaan vahvasti vasemmalle niin, että koko kaupungin asuntotuotannosta 60 % olisi ollut aravavuokra-asuntoja. Vihreät kannattivat vuokra-asuntojen lisäämistä mutta pelkäsivät demarien politiikan johtavan segregaatioon.
Kun tehtiin asunto-ohjelmaa, kokoomus oli kutsunut vihreät neuvottelemaan. En muista kuka oli kanssani tapaamassa kokoomuksen neuvottelijoita Erkki Heikkosen asunnossa. Sanoin siellä, että me emme voi alentaa vuokra-asuntojen määrää, mutta meille kävisi, että kymmenen prosenttiyksikköä uustuotannosta muutettaisiin omistusasunnoiksi, jos kaupunki ostaisi puutuvan määrän, 400 asuntoa vuodessa (tai 300, en muista) vanhasta asuntokannasta Asuntohankinta Oy:n kautta.
Neuvottelut ei päätynyt mihinkään, eikä uutta kontaktia tullut. Ymmärsin, että kokoomus oli vanhaa tapaa noudattaen sopinut ohjelmasta demarien kanssa.
Tuli kyseinen kaupunginhallituksen, tai oikeastaan sen seitsenjäsenisen suunnittelujaoston kokous, jossa asunto-ohjelma oli määrä hyväksyä alustavasti. Olin varautunut tukulla muutosesityksiä, joista tiesin, etteivät ne voisi mennä läpi. Tein ensimmäisen ja kokoomus kannatti ja voitin 4–3. Tein seuraavan esityksen ja sama toistui. En ymmärtänyt, kunnes ymmärsin: kokoomus oletti, että meillä on sopimus! Vika oli vain siinä, että en ollut valmistellut vastaesitystä siitä kymmenen prosenttiyksikön siirrosta Asuntohankinnalle. Se ei ollut aivan helppo tehdä, koska piti muuttaa iso matriisi, jossa määriteltiin asuntotuotannon tavoitteet moniulotteisesti.
Onneksi muut puolueet juuttuivat kiistelemään jostain yksityiskohdasta. Taskulaskin esiin ja matriisin kimppuun! Sain sen valmiiksi, tein vastaesitykseni ja voitin 4–3.
Asuntohankinta hankki nopeaan tahtiin asuntoja. Tässä oli sekin järki, että kun vuokra-asuntoina tarvittiin lähinnä pieniä asuntoja, joita ei kannattanut kuitenkaan rakentaa, koska niitä oli muutenkin liikaa.
Istuin Asuntohankinnan johtokunnassa. Kun tuhannen asunnon raja lähestyi, suunnittelimme juhlia, jonne olisi kutsuttu Kristiina Halkola laulamaan laulua tuhannesta yksiöstä, mutta ei se koskaan toteutunut. Nyt asuntoja on noin 3500. Viime aikoina yhtiö ei ole juuri ostellut. Sen painopiste on siirtynyt erityisryhmien asumiseen.
Sitten tuli 1990 luvun lama ja omistusasuntotuotanto pysähtyi. Olimme kokoomuksen kanssa neuvotelleet Vuosaaren vuokra-asuntopolitiikan alemmaksi, mutta Heikkosen johtama kiinteistölautakunta siirsi tukun omistusasuntotontteja vuokra-asuntotonteiksi, jota rakennusliikkeillä olisi töitä. Ei se Meri-Rastila mikään mahdoton paikka ole, mutta kyllä siinä rikottiin päätöksiä, joilla on yritetty torjua segregaatiota.
Erikoinen tuo väite, että asuntohankinta hoitaisi asuntoja työssäkäyville. Ilmeisesti kriteeri on sama kuin työministeriön tilastoissa, eli tunti viikossa mitä tahansa aktivointia yhdelle ja kukaan etnojättiperheestä ei ole työtön.
Hieno tarina kunnallispolitiikasta, mutta uskoa puolueisiin se ei kyllä lisännyt. Kyllähän se tiedossa on ollut itselläkin, että puolueet tekevät sopimuksia keskenään, virkoja jaetaan sulle-mulle periaatteilla jne. Mutta, että esitykset menevät läpi, koska jokin puolue luulee, että on olemassa jokin sopimus!
Naiivisti voisi ajatella, että kukin valtuustoon päässyt ajattelisi omilla aivoillaan sen sijaan, että seuraisi puolueen linjaa. Pelolla voi vain odotella sitä, kun useammassa kunnassa mennään pormestarimalliin, jossa käytännössä kunnan ylimmästä virkamiehestä tulee poliitikko.
Samaa menoahan on eduskunnassakin. Ryhmäkurista äänestyksissä lipsunutta vähintään paheksutaan.
Mihin me oikeastaan tarvitsemme isoja valtuustoja ja isoa eduskuntaa, kun tilanne on tämä?
“Naiivisti voisi ajatella, että kukin valtuustoon päässyt ajattelisi omilla aivoillaan sen sijaan, että seuraisi puolueen linjaa.”
Nimenomaa “naiivisti”. Yleensähän asioita valmistellaan kohtuullisen pitkään ja jo valmisteluvaiheessa huolehditaan siitä, että oma porukka voi myös äänestyksissä yhdessä tehdyssä päätöksessä pysyä. Ei se “puolueen linja” (ainakaan periaatteessa) ole mitään sen kummempaa kuin puolueen valtuutettujen yhdessä sopima linja. Yleensä sooloilu valtuustosalissa on merkki siitä, että ei ole tullut oman ryhmän sisällä kuulluksi, ei mistään poikkeuksellisesta kyvystä ajatella ihan itse.
Riitta: niin tuosta Osmon tarinasta saa kyllä sen kuvan, että tässä valmisteluvaiheessa ei todellakaan ollut huolehdittu siitä että puolueen oma porukka olisi tietänyt missä mennään.
Jani arvaa väärin. Totta kai tuosta tavoitteesta oli ensin keskusteltu ryhmän kanssa.
Ehkä Helsingin Asuntohankinnan perustamisajatus on ollut loistava mutta tulipalossa asuntonsa menettänyt Kantakaupunkilainen ei tästäkään ole mitään apua saanut. Netissä on ollut useita Helsingin Asuntohankinnan vapaita vuokra-asuntoja, joita voi hakea, mutta yksikään niistä ei ole tipahtanut todellisessa hädässä olevalle. Pelkäänpä että tämänkin instanssin ovat porvarit muovanneet omaan muottiinsa. Kyllähän kokoomus haistoi jo tuossa äänestyksessä että asunnot ovat joku päivä heidän käytössään kun onnistuvat saamaan enemmistön. Sehän on toteutunut nyt ja oikeudenmukainen asuntojenjako on muuttunut suosikkijärjestelmäksi, mihin epätoivon partaalla kamppailevalla asunnottomalla ei ole mitään sanomista. Onhan jopa Helsingin kaupungin vuokra-asuntojärjestelmästä poistettu tulorajat.Jakoperusteissa vedotaan myös siihen ettei joitakin alueita haluta slummiuttaa vaan sekoittaa sopivasti eri tuloryhmiä jne. Todellisuudessa epätoivoiset asunnottomat halutaan vähin äänin siirtää joko ympäröiviin kuntiin tai ainakin mahdollisimman pois näkyvistä siten ettei asuntoja enää saakaan inhimillisin ja sosiaalisin perustein. Kummallista ettei edes Soininvaara näe mitä todellisuudessa tapahtuu juuri tällä hetkellä!
Osmo kerropa mikä on Helsingin Asuntohankinnan rooli esim asuntohankinnassa eli mikäli haluaisin myydä asuntoni onko mahdollista myydä se HA:lle?