Etninen ongelma?

Euroopas­sa on maa, jon­ka väestö on jakau­tunut jyrkästi kah­teen ryh­mään. Enem­mistönä ole­va väestöryh­mä on työteliästä, vauras­ta ja yrit­tävää. Se on pystynyt luo­maan yhden maail­man vahvim­mista talouk­sista. Vähem­mistönä ole­van ryh­män asuinalueil­la val­lit­see työt­tömyys, kansa on huonos­ti koulutet­tua apaat­tista ja pyrkii elämään sosiali­avus­tusten varas­sa. Huoli­mat­ta voimakkaista tulon­si­ir­roista ja val­tion suurista panos­tuk­sista vähem­mistöryh­mit­tymän asuinalueil­la talous on taant­nut­ta ja kansan elin­ta­so matalaa.

Maan pääkaupun­ki sijait­see keskel­lä vähem­mistöryh­mit­tymän asuinaluei­ta. Pääkaupun­ki on jakau­tunut jyrkästi enem­mistö- ja vähem­mistöryh­mit­tymän alueisi­in. Väestöryh­mät oli aiem­min erogtet­tu toi­sis­taa muuril­la. Vaik­ka mju­uri on ollut puret­tuna jo pitkään, enem­mistö- ja vähem­mistörymit­tymään kuu­lu­vat asu­vat tiukasti omkil­la alueil­laan, eikä liiken­net­tä noiden aluei­den välil­lä paljon ole.

Kyse on tietysti Sak­sas­ta. DDR onnis­tui kas­vat­ta­maan itäsak­salai­sista 40 vuodessa kokon­aan uuden “rodun”. Jos ossit poikkeaisi­vat myös ulkonäöltään län­sisak­salai­sista, puhuisimme etnis­es­tä ongel­mas­ta. Sak­san itäis­ten aluei­den heikko kehi­tys selitet­täisi­in kau­nis­tele­vien sanakään­tein rotuom­i­naisuuk­sil­la. Tatu Van­hasel­la olisi var­maan teo­ria tästäkin.

Yhteiskun­nal­liset olot vaikut­ta­vat paljon siihen, mitä pidämme kansan­ryh­män omi­naispi­irteinä ja joi­ta pyrimme herkästi selit­tämään rotuopeilla.