Kävin eilen Tampereella puhumassa tilaisuudessa, jossa esiteltiin “tuleville asukkaille” uutta Tampereen ja Lempäälän rajalle rakennettavaa asuinaluetta Vuoresta. Hankkeesta voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tyydyn yhteen yksityiskohtaan.
Vuoreksessa pyritään työpaikkojen ja asuntojen sekoittamiseen. Päämääränä on, että mahdollisimman moni vuoreslainen voisi työskennellä omassa lähiössään. Tämä on tavoitteena hyvä, mutta lopputulos on huono, jos asunnot ja työpaikat eivät kohtaa kuten ne eivät kohtaa esimerkiksi Lauttasaaressa. Vuores on huono paikka työpaikoille, jos työntekijät tuilevat pääosin muualta. Sieltä muualta ei pääse kuin autolla. Silloin on parempi sulloa työpaikat keskustaan, jonne pääsee kaikkialta.
Vuoreksessa on jaettu 30 ensimmäistä omakotitonttia arpomalla. Arpa on sokea eikä suosi sitä, jonka työpaikka voisi olla Vuoreksen alueella. Hintamekanismi suosii tietysti sitä, jolla on varaa maksaa mutta myös sitä, jolla on erityinen tarve päästä juuri Vuorekseen. Jos asunnot jatkossakin jaetaan arpomalla, tavoite työpaikkansa lähellä asuvista vuoreslaisista ei voi toteutua.
Sinänsä kannattaa muutenkin pohtia, onko alihinnoitellun tontin arpominen niin oikeudenmukaista, miltä se näyttää, kun jälleenmyyntihintaa ei kuitenkaan säännöstellä. Sehän on lahjoitus asunnon ensimmäiselle ostajalle. Jos pelätään, että kaupunki tienaa tontin hinnoista liikaa, tontteja pitäisi panna tarjolle niin paljon, että hinnat pysyvät kohtuullisina. Nyt se ei onnistunut kaavavalitusten vuoksi.