Ketjuswsa “Geenitieto tuhoaa sairausvakuutuksen” Björk kyseli, mitä vikaa siinä on, että vakuutusyhtiö tietää vakuutetun geenit ja hinnoittelee riskin sen mukaisesti.
Vakuutuksen pitäisi tasoittaa hyvää ja huonoa tuuria keskenään. Ajatellaan taudin sijasta palovakuutusta. Jos todennäköisyys sille, että t6alo palaa on 1% seuraavan 20 vuoden aikana, palovakuutuksen hinta on 0,05% vuodessa (+ vakuutusyhtiön “kulut”) Jos vakuutuskorvaus korvaa talon kokonaan, tulipalojen haitta jakautuu tasan kaikkien kesken, paloi talo tahi ei.
Jos sitten paikalle ilmestyy korteista lukija, joka osaa kertoa, mikä talo tulee palamaan ja mikä ei, ja tämä tieto on lisäksi oikein ja se sellaiseksi tunnistetaan, onnettomuutta ei enää pystytäkään jakamaan tasan — ellei vakuutuksen ottaminen ole pakollista. Eihän kukaan myönnä sadasosavahingon hinnalla vakuutusta sille, jonka talo palaa varmasti eikä kukaan ota kallista vakuutusta, jos tietää, ettei talo pala.
Geenitieto on harvoin determinististä. Riski on vain koholla. Mutta sen kohonneen riskin suhteessa joudut vakuutuksestasi maksamaan. Siksi geenitiedon selville saaminen lisää eriarvoisuutta. Huonogeeniset joutuvat maksamaan enemmän.
Jari totesi, ettei vakuutusyhtiön intressissä ole tuhota omaa toimikenttäänsä geenitiedon avulla; niille maksetaan epätietoisuudesta. Tarkemmin sanoen yksittäisen vakuutusyhtiön kannattaa hankkia geenitietoa asiakkaistaan salaa olettaen, etteivät muut tee samoin, muttayhtiöiden yhteinen intressi on, ettei tätä tietoa kukaan hanki.
Asiakkaan intressissä on tietää omat riskinsä. Tämä sitä riippumatta siitä, mitä muut tekevät. Jos muut eivät hanki omaa geenikarttaansa, asiakas voi optimoida oman vakuutuksen ottonsa. Jos muut joka tapauksessa hankkivat, hänellä on vielä suurempi syy itsekin tietää, millainen vakuutus kannattaa ottaa ja millainen ei.
Sen sijaan kaikilla asiakkailla olisi yhteinen intressi kieltää geenitiedon hankkiminen — jos sitä voisi valvoa. Kaikilla on myös intressi rikkoa sopimusta.