Keskustelu vihreiden naisten rikosilmoituksesta Jussi Halla-ahon raiskaus-kirjoituksesta tuotti varsin raskaan keskustelun. Tämän moderointi on ollut niin työlästä, että en pysty jatkamaan keskustelua ajankäyttöongelmien takia, vaikka olisi ollut houkuttelevaa vastata Teemu K:n kymmeneen kysymykseen.
Toisen lähes yhtä rasittavan keskustelujuonteen synnytti tunnekuohu, joka syntyy aina jos tekstissä esiintyy sellaisia sanoja kuin ”geeni” ja ”rekisteri” puhumattakaan nyt siitä,että ne esiintyvät vielä yhdessä. En halua vähätellä tietosuojaongelmia, mutta en aina ymmärrä, mitä tietosuojaväki kulloinkin pelkää, kun toisia asioita taas ei pelätä lainkaan, vaikka pitäisi.
Tiedättekö esimerkiksi, että kun vilautatte kanta-asiakaskorttianne ruokakaupassa, kaikki ostoksenne siirtyvät rekisteriin. Jos ukkomies on menossa tapaamaan toiseksi parasta tyttöystäväänsä, kondomeja ostettaessa kortti kannattaa jättää lompsaan.
Olen poiminut tähän joitakin väitteistä geneettisen sormenjäljen rekisteröinnistä. Kursiivilla kirjoitettu on lainaus blogista.
Todettakoon, että tuollainen rekisteri on jo olemassa, eikä sitä vastaan ole protestoitu. Sen ylläpitäminen on ilmeisesti aika kallista. Koska rikoksiin syyllistyvät yleensä samat ihmiset toistuvasti, poliisi pitää tätä rekisteriä vain kanta-asiakkaistaan, eikä halua laajentaa sitä koko väestöön.
Nimimerkki Ville kertoi selkeästi, mistä tässä on kyse:
DNA-sormenjäljessä ei ole lainkaan sekvenssitietoa. Sormenjälkeä tehtäessä määritetään tiettyjen voimakkaasti vaihtelevien DNA-alueiden pituudet. Jokaisella ihmisellä näiden DNA-alueiden pituuksien yhdistelmä on uniikki, joten hänet voidaan sen avulla yksiselitteisesti tunnistaa. Myös läheiset sukulaisuussuhteet saa tällä menetelmällä selville.
Alueet, joiden pituutta DNA-sormenjälkeä tehtäessä mitataan, eivät sisällä mitään geneettisesti koodaavaa informaatiota. Toisin sanoen, ei mitään sellaista, jonka avulla voitaisiin päätellä jotain yksilön perinnöllisistä ominaisuuksista, sairauksista, y.m. Rekisteri olisi siis mahdollista toteuttaa niin, että sinne tulisi vain tämä tunnistuksen mahdollistava ja sukulaisuussuhteet paljastava sormenjälki, eikä mitään muuta geneettistä informaatiota.
Hän lisäsi vielä myöhemmin:
Geneettisen sormenjäljen ainoa tietosuojariski liittyy isyyden selviämiseen.
Tähän vastattiin:
Tieto voidaan kyllä haluttaessa tallentaa sellaiseen muotoon, että siitä ei selviä muuta kuin että vastaako se jotain vertailtavaa näytettä (kryptografinen hash-funktio). Ei voida siis edes tarkastella näytteiden samankaltaisuutta ja päätellä sukulaisuussuhteita tms. niistä.
(Tämä ei ole alaani, mutta kyse on ilmeisesti siitä, että syöttämällä numerosarja (geenitieto) saadaan selville nimi, mutta syöttämällä nimi, ei saada selville numerosarjaa)
Mitä riskejä sitten nähtiin:
Nimimerkki NN:
Geenirekisteri on hirvittävä ase väärissä käsissä. Minä jättäisin tämän tuhoaseen rakentamatta.
Tällaiseen argumenttiin on vaikea vastata, koska kerrotaan että se on hirvittävä ase, mutta ei kerrota miten. Tällaisia puheenvuoroja käytettiin vaikka kuinka paljon. Ehkäpä niihin syynä oli ongelma, joka käy ilmi tästä puheenvuorosta:
NA-tietojen pimeät markkinat, kunhan tieto on vuotanut tai sitä on varastettu rekisteristä.
Biologinen sodankäynti; täsmävirukset jotka tappavat tietyn perimän omaavat ihmiset, mutta eivät omaa (kanta)väestöä.
Aika monessa puheenvuorossa sotkettiin samalla tavalla geenirekisteri ja geneettinen sormenjälki. Korostetaan nyt vielä, että geneettisestä sormenjäljestä ei selviä mitään tietoja yksilön ominaisuuksista.
Nimimerkki Eufremia ei luottanut viranomaisiin edes näytteenottotilanteessa.
Sylkinäytteistä voi saada ihmisestä paljon muutakin tietoa kuin geneettisen sormenjäljen. Myös sellaista tietoa, jolla on mahdollisesti kaupallista arvoa. Toisin kuin sormenjäljen antaja, sylkinäytteen antaja ei voi olla varma siitä, minkä verran tietoa hänestä otetaan talteen.
Jos Eufemia pelkää, että joku varastaa hänen geenitietonsa, hänen ei varmaankaan kannata antaa esimerkiksi verinäytettä. Kannattaa myös varmistaa, ettei parturi ole Ohranan palveluksessa. Jos haluan tietää jonkun geenit, se onnistuu kyllä. Tässä muuten on aito tietosuojariski, johon en keksi mitään ratkaisua.
Toinen ongelma — mikä on ongelma kaikkien biometristen tunnisteiden kanssa — on se, ettei biometristä tunnistetta voi vaihtaa. Mitä jos joku onnistuu varastamaan biometrisen tunnisteen?
Ei tästä mitään henkilötunnusta olla tekemässä. Jos oltaisiin, niin kai tämä olisi kyllä passia luotettavampi. Jos joku haluaisi esiintyä minuna, hänen pitäisi vaihtaa kaikki solunsa.
Ensimmäinen on se, että tämän tyyppisten rekisterien käyttö tuppaa laajentumaan. Ensin laaditaan rekisteri vain johonkin vakavaan rikokseen ja sitten pikkuhiljaa madalletaan rekisterin käyttöä.
Ainakin tavanomaisia sormenjälkiä poliisi saa ottaa kuinka vähäpätöistä rikosta tahansa tutkiessaan. En usko, että tässä on mitään rajoituksia nytkään.
Hannu Visti
Vierastan yhteiskuntaa, jossa jokainen rosvo jää kiinni. Rosvoista valtaosan kuuluu jäädä kiinni ja rangaistusten tulee pelottaa valtaosaa olemaan ihmisiksi. Mutta yhteiskunta tarvitsee rosvoja ja kapinallisia.
Hmmm. Meinasin sanoa, että Hannu Vistin ajatukset saattavat muuttua, kun murto tai pahoinpitely osuus omalle kohdalle, mutta en nyt sano, kun halla-aholaiset alkaisivat taas elämöidä.
Minulle ei tule mieleen muu kuin se, että tämä database jossain vaiheessa vuotaa verkkoon, ja sitähän ei sitten saada sieltä enää pois. Ja kun dna:taankaan ei voi muuttaa, toisin kuin avaimia ja sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita, niin ehkä sellainen teoreettinen uhkakuva tuossa on, että jos (kun) dna-testauksesta tulee yhä halvempaa, kuka tahansa voi ottaa mistä tahansa tupakasta tai juomalasista näytteen, analysoida sen povitaskuun menevällä sadan taalan minilabralla ja selvittää kenen tahansa henkilöllisyyden missä tahansa mistä syystä tahansa.
Ei tuo henkilöllisyyden selvittäminen ole kovin vaikeata nytkään. Pankkikortti, kännykkä, luottokortti ym. Ihan perinteinen sormenjälkirekisterikin voi vuotaa nettiin, sormenjäljethän on koodattu digitaalisiksi.
Tosin olisihan siellä kaikkea kivaa tietoa viranomaisten kiristyskäyttöön tulevaisuudessa. Jos et urki, niin kerromme vaimollesi, että sinulla on avioton lapsi.. Yms.
Tässä on edes jotain järkeä. Riippuu tosin vähän vainoharhaisuuden asteesta. Iso askel poliisilta on ryhtyä tuollaiseen laittomaan kiristykseen, pienempi ehkä kuitenkin on löytää kiristykselle sen aihe.
Rekistereitä alkaa olla joka lähtöön, dna-rekisterikin on jo olemassa, toisin se sisältää vain tuomittuja rikollisia.
Itse asiassa ei tarvita tuomiota, pelkkä epäilys riittää. Kuulin tapauksesta, jossa tähän rekisteriin pääsi lähettämällä tekstiviestin lähestymiskieltoa rikkoen.
Muutama ratkaistu rikos ei korvaisi mitenkään niitä tuhansia oikeusmurhia jotka tuollainen rekisteri aiheuttaisi
Olisi hyvä tietää, mitä oikeusmurhia tarkoitetaan, koska juuri näitä riskejä olen kysellyt. Nimimerkki Ville näki asian päinvastoin:
DNA-tutkimuksien ansiosta on USA:ssa päädytty vapauttamaan useita syyttöminä tuomittuja. Teknisen rikostutkinnan menetelmien edistyessä kaikkien oikeusturva paranee.
Tähän ei tosin tarvita tuota rekisteriä, onhan se vanki siellä vankilassa, joten näytteenotto ei ole vaikeata ja motivaatio näytteen antamiseenkin on olemassa, jos kerta on syytön.