Anteeksi, en enää koskaan vitsaile

.. tai siis ainakaan pari­in päivään.

Kansalaiset tun­tu­vat kovasti loukkaan­tuneen pien­estä koepal­lostani, jon­ka syn­ty­his­to­ria oli tämä:

Olin kir­joit­ta­mas­sa Hal­la-ahos­ta ja vihrei­den äänestäjien raiskauk­ses­ta, kuten kir­joitin ja lopuk­si oli tarkoituk­seni tes­ta­ta, kuin­ka merkit­tävänä kysymyk­senä ihmiset oikeasti pitävät puskaraiskuk­sia, kun niiden perus­teel­la halu­taan muut­taa koko ulko­maalais­poli­ti­ik­ka. Niin­pä ajat­telin kysyä, olet­teko valmi­it, että tei­dän geneet­ti­nen sor­men­jälkenne rek­isteröidään, jot­ta puskar­taiskaa­jat saadaan kiin­ni. Näin min­un olisi var­maankin kan­nat­tanut kir­joit­taa, mut­ta use­am­man ctr­lX ja ctr­lV komen­non jäl­keen siinä luki, että ulko­maalais­ten geneet­ti­nen sor­men­jäl­ki rek­isteröidään. Havaitsin tämän noin 0,5 sekun­tia ennen “julkaise”-napin painamista ja keksin, että tehdään­pä pieni jäynä. Kat­so­taan hyväksyvätkö “maa­han­muut­tokri­it­tiset” tämän ja sit­ten kun he ovat vas­tan­neet myön­tävästi, kysytään miten suu pan­naan, jos myös hei­dät rek­isteröidään. Blogilla­han on aika tut­tavalli­nen  tun­nel­ma ‚kun noin 15 henkeä käy keskustelua keskenään, vaik­ka luk­i­joi­ta onkin pari tuhat­ta vuorokaudessa. Tämän jäl­keen blogilla on ollut noin 6000 vierailua ja sitä on siteer­at­tu vaik­ka mis­sä ja aika paljon on tul­lut kom­ment­te­ja. Jos olisin tämän arvan­nut, olisin pysynyt tosikkomaisempana

Vaka­va kysymys oli, tai siis  piti olla, kek­si­ikö joku jonkin oikean tieto­tur­vaon­gel­man täl­laises­sa geneet­tisen sor­men­jäl­jen rek­isteröin­nis­sä, joka ei anna muu­ta infor­maa­tio­ta kuin kuka olet. Sehän on Suomes­sa sinän­sä julki­nen tieto. Moni on pitänyt tätä aivan kamalana tieto­tur­va-asiana, mut­ta kukaan ei ole ker­tonut yhtään todel­lista riskiä. Se ei oikein riitä, että inhoaa rek­istere­itä ja epäilee viranomaisia.

Tuol­laiseen rek­isteri­in siis syötetään jokaises­ta (jok­seenkin) yksilölli­nen numerosar­ja, kuin puhe­lin­nu­mero. Jos syöt­tää saman numeron, saa selville, kenelle se kuu­luu, mut­ta  syöt­tämäl­lä nimen, ei saa selville numeroa. Naa­purin kakaran isyys ei siis selviä. Pitää käy­dä katkaise­mas­sa siltä hius. Ja siis sen luul­lul­ta fai­jal­ta. Niin se selviää nytkin.

Isän numerosar­jas­ta ei selviä lapsen numerosar­jaa, mut­ta jos tietää molem­mat, voi päätel­lä onko isä isä.

Tois­taisek­si sato­jen puskaraiskausten selviämi­nen on siis puh­taasti plus­sa­puolel­la, mut­ta jos joku kek­sii oikean ongel­man, olen toki valmis muut­ta­maan mieltäni.