Jos huumeet laillistettaisiin?

Viestiketjus­sa “Kiitos tästä elämästä” kysyt­ti­in, mitä tapah­tu­isi, jos huumeet lail­lis­tet­taisi­in. Tätä on The Econ­o­mist ‑lehti ehdot­tanut tois­tu­vasti ja sil­lä kan­nal­la oli myls ainakin yksi EU:n ter­veysmin­is­tereistä, kun huumem­i­nis­ter­it kokoon­tu­i­v­at min­is­te­ri­aikani. Logi­ik­ka menee näin:

Huumekaup­pa on niin val­ta­van kan­nat­taa, ettei sitä saa­da nujer­re­tuk­si mitenkään. Jos huumeet lail­lis­tet­taisi­in ja niiden myyn­ti otet­taisi­in val­tion monop­o­lik­si, huumekau­pan kan­nat­tavu­us katoaisi ja huumerikkol­lisu­u­den vaiku­tus maail­masa vähenisi. Huumer­a­ha häiriköi nyt koko talouselämässä, joten sen hait­tavaiku­tuk­set eivät rajoitu huumekysymykseen. 

Jos huumei­ta saisi vapaasti, ryn­täi­sivätkö ihmiset sankoin joukoin tuhoa­maan ter­veyt­tään, kun sitä ei olisikaan enää kiel­let­ty? Tätä on kokeil­tu Suomes­sa tin­ner­il­lä ja kumili­imal­la sekä madon­lakil­la. Näitä itsen­sä päi­hdyt­tämi­sainei­ta on täysin vapaasti saatavil­la, mut­ta suuret kansan­joukot eivät ole ryn­nän­neet niitä käyt­tämään. Imp­paami­nen on kuitenkin huolestut­ta­van yleistä tai on ainakin ollut. En ole asi­aa enää seurannut.

Sinän­sä on mie­lenk­in­toista, että imp­paami­nen on kai vieläkin suurem­pi kansan­ter­veysongel­ma kuin niin san­otut huumeet, mut­ta siitä ei olla mok­sik­sikaan. Imp­paami­nen oli suuri ter­veysongel­ma ainakin vielä 1990-luvul­la. Kos­ka tin­ner­in ostamisek­si ei tarvitse ryöstää mum­mo­ja kaduil­ta, syr­jäy­tyvät nuoret sai­vat tuho­ta elämään­sä rauhas­sa. Tämä osoit­taa, ettei huume­on­gel­mas­sa ole pohjim­mil­taan kyse ter­veysongel­mas­ta vaan huumekysymyk­sen muista haittavaikutuksista.

Kannabis on tosi­asial­lis­es­ti vapautet­tu Alanko­mais­sa. Sitä käytetään siel­lä run­saasti, mut­ta ei niin paljon kuin esimerkik­si Bri­tan­ni­as­sa. Vapaa saatavu­us ei ole johtanut käytön räjähdys­mäiseen kasvu­un. EU:n tilas­to­jen mukaan huumeisi­in kuollei­ta on Hol­lan­nis­sa väk­iluku­un näh­den selvästi vähem­män kuin Suomes­sa, mut­ta noi­hin lukui­hin kan­nat­taa uhtau­tua pienel­lä epäilyllä.

On myös väitet­ty, että huumei­den vapaut­ta­mi­nen voisi jopa vähen­tää niiden käyt­töä. Nyt joku hyö­tyy siitä, että saa toisen houkutel­luk­si ansaan. Sik­si huumei­den markki­noin­ti­in käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Jos kukaan ei hyö­ty­isi, huumeitä ei salas­sa kehut­taisi ja huumeval­is­tus voisi toimia parem­min. Madon­lakkia ei käytetä juuri lainkaan, kos­ka ilmaishyödyket­tä ei kenenkään kan­na­ta markkinoida.

Voi kuitenkin olla, että huumei­den vapaut­ta­mi­nen voisi johtaa niiden käytön huo­mat­tavaan lisäyk­seen. Uskoisin, että näin kävisi ainakin aluk­si. Käyt­täjien kannal­ta tämä olisi huono jut­tu, mut­ta rait­ti­iden keskilu­okkaisten kannal­ta (itsekkäästi ajatellen) hyvä. Helsin­gin kel­larimur­rot ja katu­ryöstöt tehdään pääasi­as­sa huumer­ahio­jen han­kkim­sek­si. Huumerikol­lisu­us jäisi pois. Näin ajatellen rajoit­ta­va hju­ume­poli­ti­ik­ka onkin yhteiskun­nal­lista sol­i­daarisu­ut­ta, jos­sa raitis keskilu­ok­ka uhraa etun­sa huono-osaisem­pi­en hyväksi.

Täl­lä mei­dän ei kuitenkaan kan­na­ta päätämme vai­va­ta. Suomen ei kan­na­ta har­joit­taa mui­ta mai­ta vapaamielisem­pää huume­poli­ti­ikkaa, kos­ka saisimme niskoillemme koko Euroopan narkkarit.