Joskus kolmekymmentä vuotta sitten oli monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että maailman väestönkasvu on uhista pahin, eikä siinä ole mitään toivoa. Maailma vajoaa takaisin köyhyyteen, kansainvaelluksiin ja sotiin. Sen jälkeen väkirikkaissa maissa syntyvyys on alentunut dramaattisesti seuraten sitä oppia, että vaurastuminen ja (naisten) koulutustason nousu alentavat syntyvyyttä. Esimerkiksi Etelä-Koreassa nettouusiutumisluku (montako sukukypsäksi varttuvaa tyttöä nainen synnyttää) on laskenut lähelle 0,5:ttä, mitä voi pitää eläkepommin kannalta jopa vaarallisen matalana. Suomessa nettouusiutumisluku on jossain 0,85 ja 0,9:n välillä. Koko maailmaa ajatellen voimme siis huokaista helpotuksesta.
Afrikan tilanne on toinen. Syntyvyys on sielläkin laskenut, mutta kovin hitaasti ja myöhään. Samanaikaisesti (ilmaston muutokseen liittyvä?) sateiden väheneminen on alentanut maan kykyä ylläpitää suurta väestöä (carrying capacity). Moni Afrikan maa on joutunut köyhtymisen noidankehään.
Kaksi asiaa on selvää.
(1) Väestönkasvu Afrikassa muodostaa valtavan muuttopaineen Eurooppaan.
(2) On täysin mahdotonta ratkaista Afrikan väestöongelmaa siirtolaisuudella. Eurooppa ei voi mitenkään ottaa vastaan 20 miljoonaa afrikkalaista vuodessa.
Afrikassa tarvittaisiin voimakasta väestöohjelmaa. Maailmassa syntyvistä lapsista puolet on ei-toivottuja, jos äidiltä kysytään. Kannattaisi kysyä äidiltä ja kannattaisi antaa hänelle keinot ehkäisyyn. Jossakin aiemmassa viestiketjussa totesin vähän kieli poskella USA:n olleen mukana useimmissa niistä tapahtumaketjuista, jotka ovat tuoneet pakolaisia Suomeen. Väestökysymyksessä syytän Yhdysvaltoja ihan tosissani. YK:n väestöohjelma joutui kahdeksan vuotta sitten suuriin vaikeuksiin, kun YK:n suuriin rahoittaja Yhdysvallat alkoi asettaa väestöohjelmalle uskonnollis-ideologiaisia suitsia. kehotus pidättyä seksistä ei ole koskaan ollut kovin tehokasta väestöpolitiikkaa. Kahdeksan menetettyä vuotta ovat todella paha asia. Onneksi tätä piinaa on jäljellä enää pari päivää…