Mihin tarvitaan ulkomaista työvoimaa, kun kotimaassakin on työttömiä? Tähän on määrällinen ja laadullinen vastaus. Kirjoitan tässä postauksessa määrällisestä, seuraavassa laadullisesta.
Hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä pysymisen kannalta olennaista on niin sanottu elatussuhde: kuinka monta on yhtä työllistä kohden sellaisia, jotka eivät ole ansiotyössä vaan elävät työssä olevien ”kustannuksella”. Tätä toisen kustannuksella elämistä ei pidä ottaa moitteena. Joukossa on syli-ikäisiä lapsia ja täyden työurakan tehneitä eläkeläisiä.
Ennen 1990-luvun lamaa elatussuhde oli yksi. Meillä oli 2,5 miljoonaa ihmistä töissä ja yhtä monta ei-työllistä. Kaikki meni hyvin. Laman syvimmässä kuopassa elatussuhde nousi 1,5:een. Töissä oli kaksi miljoonaa ja ei-työllisiä kolme miljoonaa. Veroja jouduttiin korottamaan ja valtion menoja leikkaamaan, mutta silti valtio otti velkaa tuhat markkaa (n. 250 euroa) jokaista suomalaista kohden kuukaudessa. Nyt elatussuhde on kai jotain vähän alle 1,2 ja asiat ovat jotenkin mallillaan, mutta hyvinvointivaltion kannalta eivät yhtä hyvin kuin vuonna 1989. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle elatussuhde uhkaa nousta uudestaan jonnekin 1,5:n paikkeille, jolloin rajut säästöt ja etuuksien leikkaamiset ovat edessä.
Jotta sadan maahanmuuttokriittisen ei tarvitsisi rynnätä sanomaan tätä, sanon sen itse: humanitaarisin perustein maahan tulleiden keskuudessa työttömyys on niin yleistä, etteivät he paranna elatussuhdetta vaan pikemminkin laskevat sitä. Sen sijaan tänne tulleet ulkomaiset rakennustyömiehet, bussikuskit, kaupan myyjät ja muuta sellaiset parantavat elatussuhdettamme ja auttavat pitämään hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Kun Suomi varautuu tulevaisuudessa tuomaan maahan kymmeniätuhansia ulkomaisia, kyse on työhön tulevista. Kukaan ei väitä pelastavansa elatussuhdettamme pakolaisten avulla, vaikka toki pakolaisetkin voivat työllistyä huomattavasti nykyistä paremmin.
Lähivuosina kymmentä eläkkeelle siirtyvää kohden on kahdeksan työmarkkinoille tulevaa nuorta.
Seuraavaksi siitä laadullisesta argumentista.