Energian kulutus ja viherpesu

Paa­vo Väyry­nen esit­ti tiis­tain keskustelus­sa Tapi­o­las­sa, ettei auton käyt­töä tarvitse vähen­tää, kos­ka tule­vaisu­udessa siir­ry­tään sähkö- tai vetyau­toi­hin. En puut­tuisi tähän aja­tuskulku­un, ellei moni muukin, myös moni vihreä, syyl­listy­isi samaan loogiseen virheeseen.

Väyry­sen visios­sa vetyau­to­jen vety tuotet­taisi­in tuulivoimal­la. Van­hanen taas uskoi biopolt­toaineisi­in. Uusi­u­tu­vaa ener­giaa kan­nat­taa tuot­taa niin paljon kuin mah­dol­lista, mut­ta valitet­tavasti sitä ei pystytä tuot­ta­maan riit­tävästi tur­vaa­maan nyky­ta­son ener­gian kulu­tus. Suu­ru­us­lu­ok­ista ker­too jotain se, että ihmiskun­ta kulut­taa öljyä henkeä kohden päivässä 18 000 kcal ja ruokaa 2 000 kcal. Vaik­ka kaik­ki maail­man pel­lot pan­taisi­in tuot­ta­maan biopolt­toainei­ta, se ei riit­täisi auto­jen tarpeisiin.

Olete­taan, että ener­gias­ta noin puo­let olisi uusi­u­tu­vaa ja lop­ut fos­si­ilista. Se, että juuri minä käytän sitä uusi­u­tu­vaa, ei tee min­un ener­gian­haaskauk­ses­tani yhtään hyväksyt­täväm­pää kuin naa­puri­ni, jon­ka osak­si on tul­lut käyt­tää fos­si­ilista. Jos minä haaskaan sitä uusi­u­tu­vaa, joku muu joutuu käyt­tämään uusi­u­tu­van sijas­ta fos­si­ilista. Sik­si min­un tuh­lauk­seni tosi­asi­as­sa lisää fos­si­ilisen tuhlausta.