Tämä postaus on tarkoitettu osittaiseksi vastaukseksi kysymykseen, pitäisikö meillä suosia kotiäitiyttä nykyistä enemmän.
Lapsen maailmasta ovat aikuiskontaktit karsiutuneet. Ennen lapsen ympärillä pyöri omien vanhempien lisäksi sukulaisia ja isovanhempia, naapurin tätiä, talkkaria ja vaikka mitä. Tähän verrattuna lapsen aikuiskontaktit ovat köyhtyneet. Jos yksinhuoltajaäiti vetäytyy kodin seinien suojaan hoitamaan yksin lastaan, se on lapsen kannalta joko onnellinen tai erittäin vaarallinen vaihtoehto. Kaikilla ei ole yhtä hyviä edellytyksiä hyviksi vanhemmiksi. Mitä vähemmän aikuiskontakteja lapsella on, sitä suurempia ovat omiin vanhempiin liittyvät riskit.
Tämä aikuiskontaktien harveneminen voi kelvata selitykseksi jopa siihen,miksi lastensuojelun tarve on lisääntynyt.