Mihin kapitalisteja tarvitaan?

Lib­er­al­is­tisen, val­tio­ta inhoa­van kap­i­tal­is­min kar­il­lea­jo herät­tää kysymyk­sen, mihin kap­i­tal­is­te­ja oikein tarvitaan.

Pääo­man vuokraamiseen heitä ei ole tarvit­tu pitkään aikaan, kos­ka keskus­pankit ja val­tiot voivat muo­dostaa pääo­maa vaik­ka kuin­ka paljon ilman kap­i­tal­is­te­jakin. Joskus enne oli ehkä toisin, sil­loin kun las­ket­ti­in, että jos Jeesuk­sen syn­tymän aikaan olisi tal­let­tanut euron pankki­in ja saanut sille kol­men pros­entin reaal­i­tuo­ton vuodessa, omis­taisi nyt kolme kuun mas­saa kultaa.

Jos kap­i­tal­is­te­ja tarvi­taan johonkin, niin resurssien parem­paan allokointiin.

Kun ulko­maisia kap­i­tal­is­te­ja tuli Suomeen tuo­den mukanaan puun­jalostu­sosaamisen, yhdis­tämäl­lä pääo­mia, teknolo­giaa, luon­non­va­ro­ja ja työvoimaa, he pystyivät tuot­ta­maan suur­ta taloudel­lista vau­raut­ta itselleen ja siinä sivus­sa sadoille tuhan­sille muillekin.

Sit­ten val­tiokin oppi teol­lisu­us­poli­ti­ikan, parem­min tai huonom­min. Val­tion­jo­htoinen talous toi­mi kuitenkin aika hyvin 1970-luvun lop­ulle asti, kun piti yhdis­tää vain pääo­maa, tar­jol­la ole­vaa teknolo­giaa ja työvoimaa.

Viime vuosikym­meninä kap­i­tal­is­mi on irtau­tunut fyy­sis­es­tä tuotan­nos­ta ja alka­nut myy­dä ja ostaa papere­i­ta. Sekin voi olla hyödyl­listä. Jos hyvän vain­un osaa­va sijoit­ta­ja osaa sijoit­taa nou­se­vaan kohteeseen, hän tulee samal­la allokoi­neek­si pääo­mia siihen tarkoituk­seen. Strate­gisia sijoituk­sia teke­vistä, pitän ajan tren­de­jä tutkivista on aivan var­masti hyö­tyä. Pääo­man siirtämi­nen huonoista kohteista hyvi­in voi olla hyvin tuot­tavaa, tuo­da vau­raut­ta pait­si sijoit­ta­jalle itselleen, mon­elle muullekin. Paljol­ta murheelta olisi väl­tyt­ty jos meil­lä olisi ollut Suomes­sa taitavia kap­i­tal­is­te­ja, jot­ka oli­si­vat vain­un­neet, että rahaa kan­nat­taa siirtää puun­jalostuk­ses­ta johonkin tuottavampaan.

Suo­mi suo­ras­taan kaipaisi osaavia kap­i­tal­is­te­ja, jot­ka kykenevät erot­ta­maan aloit­tele­vista yri­tyk­sistä ne, joil­la on men­estymisen edel­ly­tyk­siä ja aut­taisi­vat (itsekkäin moti­ivein) näitä saa­maan rahoi­tus­ta. Aivan liian moni suo­ma­lainen idea myy­dään ulko­maille, kos­ka koti­maista sijoit­ta­jia ei löydy.

Speku­loi­jis­takin on hyö­tyä. Jos joku osaa nähdä ennal­ta, että titaanista tulee seu­raa­vana vuon­na pulaa ja alkaa keinotel­la sil­lä, hän tulee nos­ta­neek­si titaanin hin­taa ajois­sa ja aut­ta­neek­si markki­namekanis­mia toim­i­maan oikein.

Siitäkin on hyö­tyä, että joku speku­loi suh­dan­teista johtuvil­la hin­tavai­hteluil­la, ostaa sil­loin, kun muut myyvät kalli­il­la ja myy sil­loin kun muut mak­sa­vat yli­hin­taa. Ilman heitä pani­ikissa myyvät jou­tu­isi­vat myymään vielä halvemmalla.

Min­un on jonkin ver­ran vaikeampi hah­mot­taa, mitä hyö­tyä on siitä, että joku osaa ennus­taa dol­lar­in hin­nan muu­tok­sen tun­tia ennen mui­ta. Lyhy­taikaisil­la hin­ta­muu­tok­sil­la speku­loin­ti­in käytetään paljon aikaa ja tupakkaa, ja valitet­tavasti se myös tuot­taa varsin hyvin. Tämä viisi min­u­ut­tia mui­ta nopeampi ei mitenkään auta hin­tamekanis­mia allokoimaan resursse­ja paremmin.

Kauas hyödyl­lisyy­destä on astut­tu, kun speku­loin­nin kohde alkaa olla reaal­isu­urei­den sijas­ta muiden toim­i­joiden psykologia.

Eri­tyisen vähän hyö­tyä minus­ta on nerokkail­la pyra­midi­hui­jaus­ta matkivil­la jär­jeste­ly­il­lä, jol­laiset juuri nyt ovat syösseet maail­man­talouden kuilun par­taalle. Kun speku­loin­ti irtoaa reaal­i­maail­mas­ta, se muut­tuu hyödyl­lis­es­tä haitalliseksi.