Artikkelini aluepolitiikan sortuvat rakenteet oli tarkoitettu pieneksi provokaatioksi synnyttämään ratkaisuehdotuksia tai vastaväitteitä.
Minulle tämä tilanne kertoo monestakin syystä, että valtion olisi otettava nykyistä suurempi taloudellinen vastuu vanhustenhoidosta. Nuo pystyyn kuolevat kunnat eivät siitä selviä. Nytkin valtio maksaa kyllä aika suuria laskennallisia valtionosuuksia kunnassa asuvan väestön iän mukaan. Tämän osumatarkkuus on huono, koska eri puolilla maata vanhennutaan syystä tai toisesta johtuen kovin eri tahtiin. Nyt terveestä ysikymppisestä maksetaan liikaa ja sairaasta seitsemänkymppisestä liian vähän.
Jos valtio vastaisi hoidon kustannuksista enemmän,voitaisiin myös toteuttaa se hallitusohjelmassa oleva lupaus, että laitoshoidossa olevakin saisi muuttaa kunnasta toiseen.Nykysäännöillä tätä on vähän hankala toteuttaa ilman, että se tuottaisi vastaanottavalle päälle kohtuuttomia seurauksia.
Voisi myös ajatella, että jokin kunta (Hanko?) erikoistuisi vanhusten hoitoon. Nyt ei voi erikoist5ua, koska joutuu myös maksamaan sen hoidon.
Mutta takaisin aluepolitiikkaan. Vanhuksia ei hoideta pelkällä rahalla. Tarvitaan myös niitä hoitajia. Hoitajapula saattaa olla se viimeinen syy, miksi vanhukset muuttavat lastensa perässä kaupunkeihin.