Aluepolitiikan sortuvat rakenteet

“Koko maan on pidet­tävä asut­tuna”. Tämän isku­lauseen allekir­joit­taa jokainen suo­ma­lainen puolue eikä edes yksit­täi­sistä poli­itikoista löy­dy mon­ta sellaista,jotka tästä tavoit­teesta irti­sanou­tu­isi­vat. Minäkään en irti­sanoudu peri­aate­ta­sol­la — olisi ihan kiva jos tähän pystyt­täisi­in — mut­ta olen menet­tänyt uskoni siihen, että tässä tul­laan onnis­tu­maan. Pes­simis­mi­ni johtuu haja-asu­tusaluei­den ikäjakaumasta.

Jos ver­rataan ikälu­okkien 20–24 vuot­ta ja 60–65 vuot­ta koko­ja, koko Suomes­sa ollaan tilanteessa, jos­sa lähivu­osi­na sataa eläk­keelle siir­tyvää kohden työelämään on astu­mas­sa vähän yli kahdek­sankym­men­tä nuorta.

Vuon­na 2010 Suomes­sa ennuste­taan ole­van 184 sel­l­aista kun­taa, jois­sa sataa eläk­keelle siir­tyvää on kor­vaa­mas­sa alle 50 työelämään valmis­tu­vaa nuorta.

Ammateit­tain väki on kovin van­haa kun­nal­li­sis­sa palveluis­sa. Jos kaik­ki auki tule­vat kun­nal­liset virat täytetään, kah­den nuoren kolmes­ta pitäisi men­nä kun­nalle töi­hin. Painei­ta kuitenkin on pikem­minkin lisätä kun­nis­sa työsken­tele­vien määrää eikä vähen­tää sitä. Lisää aut­tavia käsiä tarvit­taisi­in, kun van­hus­ten määrä kasvaa.

Laa­joil­la alueil­la Suomes­sa työelämään valmis­tu­vat nuoret eivät riitä edes kor­vaa­maan kun­nista eläk­keelle siir­tyviä, vaik­ka yksikään nuori ei muut­taisi kun­nas­ta pois ja kaik­ki meni­sivät kun­nalle töi­hin. Pelkästään nämä luvut ker­to­vat pahas­ta umpiku­jas­ta. Mikä se sel­l­ainen kun­ta on, jon­ka koko väestö on van­hainkodeis­sa joko asi­akkaina tai työntekijöinä?