Puun hiertämisen energiatehokkuus

Pape­ria voi valmis­taa joko sel­l­us­ta tai hier­teestä. Sel­l­un keiton yhtey­dessä puus­ta irrote­taan lig­ni­i­ni ja muut turhat aine­sosat ja jäl­jelle jää sel­l­u­loosa. Lig­ni­i­ni polte­taan mustal­ipeänä. Koko pros­es­si tuot­taa ener­giaa enem­män kuin siihen menee, joten sel­l­ute­htaas­ta riit­tää ener­giaa ulkopuolisillekin.

Hier­ret­täessä koko puu jauhetaan hier­re­mas­sak­si, jos­ta saa myös paperia.Silloin paperik­si käytetään puu jok­seenkin kokon­aan. Hier­rerlaitos vaati­ii sähköä erit­täin paljon, tuol­lainen 200 MW taitaa olla ihan tavallinen.

Niin­pä sel­l­unkeint­toa on pidet­ty ener­giat­aloudel­lis­es­ti paljon parem­pana kuin hiertämistä, mut­ta ei se ole näin yksinker­taista. Sell­u­pa­peri­in tarvi­taan kak­si ker­taa enem­män puu­ta. Pun­tit tasoit­tuvat, kun ote­taan huomioon tuon haaskatun puun ener­gia­sisältö. Jos jakaisimme hier­re­laitok­seen menevän puupinon kah­tia ja polt­taisimme toisen puoliskon voimalaitok­ses­sa, se riit­täisi tuot­ta­maan hier­re­laitok­sen vaa­ti­man sähkön ja saisimme yhtä paljon pape­ria samas­ta puumäärästä kuin sel­l­ute­htaas­sa ja jok­seenkin yhtä vähän ulkoista ener­giaa käyttäen.

Nyt tulee kysymyk­seni: Tuo puun hiertämi­nen on melko alkeel­lista tekni­ikkaa, johon on etsit­ty bio­pros­es­seista huo­mat­tavaa tehos­tus­ta. Kymme­nen vuot­ta sit­ten puhut­ti­in paljon siitä, että jos puu­ta onnis­tu­taan ennen hiertämistä pehmen­tämään entsyymeil­lä, hier­ral­i­tok­sen vaa­ti­ma ener­giamäärä putoaisi mur­to-osaan ja hiertämi­nen osoit­tau­tu­isi sel­l­un keit­toa huo­mat­tavasti edellusemmaksi.

Mitä tälle kuu­luu nyt? Ovatko puun­jalostusy­htiömme niin masen­tunei­ta, etteivät kat­so tule­vaisu­u­teen enää lainkaan? Kehit­teleekö kukaan tätä mullis­tavaa pros­es­sia vai onko sekin kehi­tystyö myy­ty ulko­maille? Kuulin nimit­täin, ettei kehi­tystyö kiin­nos­ta suo­ma­laisia paperiy­htiöitä — sähkö on ilmeis­es­ti niille liian hal­paa — mut­ta Yhdys­val­lois­sa kiin­nos­tus­ta kyl­lä on.

Tietääkö joku?