Yhdeksi keinoksi vähentää keskustaan suuntautuvaa autoliikennettä on ehdotettu liityntäpysäköinnin lisäämistä. Tämä ei ole niin helppoa kuin moni väittää eikä se siksi sovellu laajamittaiseksi ratkaisuksi.
1) Pysäköintipaikat ovat kalliita. Viisisataa pysäköintipaikkaa vie tilaa 1,5 hehtaaria. Hehtaareja Suomessa riittää,mutta hehtaarit aseman vieressä ovat erityisen arvokkaita. Aseman pitäisi olla kylämäisen taajaman keskus, mutta koko rakennelma on pilalla, jos asema ympäröidään pysäköintikentällä.
Voidaan ne pysäköintipaikat tietysti laittaa monikerroksiseen pysäköintitaloon, mutta se on varsin kallista. Tosiasiassa kuitenkin halvempaa kuin se keskellä kylää oleva hehtaarien pysäköintikenttä. Vaikka kannatan joukkoliikenteen subventointia, ei sitä miten paljon tahansa kannata subventoida. Tavallista matkustajaa subventoidaan ehkä eurolla matkaa kohden, mutta liityntäpysäköijää kenties viidellä eurolla. Tällöin pysäköintipaikan hinnaksi on oletettu varovaisesti 10 000 euroa.
Jossain näin sellaisen ratkaisun, että junan viimeinen pysäkki, siis päättäri, oli tehty keskelle valtavaa pysäköintikenttää, jossa se ei ollut muiden ihmisten tiellä. Ylimääräinen pysähdyskään ei hidastanut muiden matkantekoa.
2) Liityntäpysäköinti ei lisää joukkoliikenteen käyttöä. Helsingin kaupungin liikennekomitea oli 1990-luvun alussa tutustumassa liityntäpysäköintiin Hampurissa. Isännät korostivat moneen kertaan, ettei liityntäpysäköinnistä ole mitään hyötyä, ellei keskustassa olevia paikkoja samalla vähennetä. Näin on tilanne myös Helsingissä. Helsinki on rajoittanut niemelle suuntautuvaa työmatkaliikennettä menestyksellisesti pitämällä pysäköintipaikkojen määrät pieninä. Se on huono tietulli, mutta toimii. Kun pysäköintipaikkojen määrä on minimitekijä, asukaspysäköinti ei vaikuta liikenteen määrään (juuri) mitään. Jos Virtanen luopuu pysäköintipaikastaan ja jättää autonsa Korsoon, Lahtinen perii hänen paikkansa.