Kuvitelkaamme, että hyvä hapenottokyky olisi avain menestykseen maailmassa. Olisi olemassa juoksun maisterin tutkinto, jonka suorittajilta vaaditaan cooperin testissä 3000 metriä.
Kun huomattaisiin, että juoksun maisterin tutkinnon suoritaneet pärjäisivät muita paremmin, yhä useampi pyrkisi suorittamaan juoksun maisterin tutkinnon, mutta kun se ei kaikilta halukkailta onnistuisi, raja laskettaisiin 2500 metriin. Tulisi enemmän juoksun maistereita, mutta muuttuisiko mikään muu?
Tulisivatko nuo yli 2500 mutta alle 3000 metriä juosseet menetymään elämässä yhtä hyvin kuin vanhemmat, vaativamman maisteritutkinnon suorittaneet.
Opetin joskus yliopistossa tilastotieettä. Tilastotiede on erittäin elitistinen aine, koska niin harva ymmärtää ollenkaan, mistä siinä on kyse. Elitistisen siitä tekee, ettei koko oppiaineesta ole sanottavaa hyötyä, ellei sitä osaa hyvin ja ymmärrä syvällisesti, mistä on kyse. Tarkoitan siis pääainaopiskelijoita. Tilastollisen päättelyn alkeet kuuluvat minusta akateemiseen yleissivistykseen. Aika monelle teki mieli sanoa, että kannattaisi lukea jotain muuta. Sen myös huomasti muutamassa viikossa, kenessä on ainesta ja kenessä ei ole. Tässä mielessä voisi olla hyvä päästä kaikki sisään yliopistoon ja karsia myöhemmin. Testi olisi paljon validimpi.
Auttavasti tilastotiedettä oppii insinöörikin. Tärkeimmät temput eivät ole kovin monimutkaisia, mutta vaativinta on ymmärtää analyysimenetelmät niin syvällisesti, että tietää, mihin ne eivät sovellu.
Tilastotiede ei ole ainoa elitistinen aine, mutta kaikki akateeminen koulutus ei ole sillä tavoin elitististä, ettei siiä olisi hyötyä huonosti ymmärettynäkin.
Vaativaa ammattiin tähtäävää koulutusta kannattaa antaa suurelle joukolle ihmisiä, mutta akateeminen koulutus sen varsinaisessa mielessä hyödyttää vain harvoja.
Tästä voi tehdä radikaaleja johtopäätöksiä.