Kuluttajan ylijäämä

Kansan­talousti­eteen käsite kulut­ta­jan yli­jäämä on min­ulle eräs tapa perustel­la kult­tuurin tukea — tai siis osaa siitä. Kuvitelka­amme, että jokin tele­vi­siokana­va rahoit­taisi toim­intansa sil­lä, että kulut­ta­jat mak­saisi­vat jokaises­ta ohjel­mas­ta erik­seen. Sil­loin siis suosit­tu­jen ohjelmien lähet­tämi­nen kan­nat­taisi ja muiden ei. Vaan voi myös käy­dä niin, että lähet­tämät­tä jäisi ohjel­ma, jon­ka kat­somis­es­ta koitu­va hyö­ty (utili­teet­ti) on suurem­pi kuin ohjel­man kokonaiskustannukset.

Olete­taan, että kat­so­jien mak­suhalukku­us määräy­tyy oheisen käyrän mukaan. Osa halu­aa ehdot­tomasti nähdä ohjel­man ja on valmis mak­samaan siitä melko paljon, toisille se taas on jok­seenkin yhden­tekevä. Voi kat­soa, mut­ta ei paljon mak­sa. Jos kaik­ki voisi­vat nähdä ohjel­man, kat­so­jille koitu­va kokon­aishyö­ty on käyrän ja akselien rajaa­man alueen pin­ta-alan kokoinen. Jos tuo pin­ta-ala ylit­tää ohjel­man kokon­aiskus­tan­nuk­set, ohjel­man esit­tämi­nen olisi kansan­taloudel­lis­es­ti järkevää. Mut­ta miten tele­vi­sioy­htiömme saisi omansa pois?

Jos se panee hin­nan tasolle p1, se rajaa kaso­jien määrän q1:ksi ja saa kasaan sum­man q1*p1, joka on huo­mat­tavasti pienem­pi kuin käyrän rajaa­man alueen pin­ta-ala. Se voi yrit­tä laskea hin­taa tasolle p2 ja p3, jol­loin kat­so­jamääräk­si muo­dos­tuu q2 tai q3 vas­taavasti. Tulot p2q2 tai p3q3 eivät nekään riitä peit­tämään lainkaan poten­ti­aal­ista kokon­aishyö­tyä. Voi olla, ettei ohjel­maa kan­na­ta lähettää.

Olkoon hin­ta mikä tahansa noista kolmes­ta, osa kat­so­jista olisi valmis mak­samaan enem­män. Noiden nelikul­mioiden yläpuolelle rajau­tu­va alue vas­taa kulut­ta­jan yli­jäämää. Tämä on kulut­ta­jalle tule­va yklimääräi­nen hyö­ty, joka voi olla huo­mat­ta­van suuri ver­rat­tunana siihen rahamäärään, jon­ka tele­vi­soy­htiö osnnis­tuu kat­so­jil­ta keräämään. Tuo kulut­ta­jan yli­jäämä olisi peruste lähet­tää ohjel­ma, mut­ta liike­taloudel­lis­es­ti tämä ei onnistu.

Kansan­taloudel­lis­es­ti suurin hyö­ty ohjel­mas­ta koi­tu­isi, jos ohjel­ma lähetet­täisi­in mak­sut­ta. (Huo­mat­takoon, ettei yhtiölle aiheudu kat­so­jista mitään lisäkuluja)
Alue, joka jää kunkin nelikul­mion oikealle puolelle vas­taa sitä kokon­aishyödylle koitu­vaa tap­pi­o­ta, että osa kat­so­jista rajataan hin­nal­la ulkop­uolelle. Tämä tap­pio on pienin sil­loin, kun ohjel­ma lähetetään ilmaisek­si, kuten YLEn ja Maikkarin kanav­il­la tehdäänkin.

Usein taiteessa on kyse myös tilanteista, jois­sa suuri määrä ihmisiä pääsee naut­ti­maan taval­la tai toisel­la taiteen ole­mas­saolosta, mut­ta vain pieneltä joukol­ta voitaisi­in per­iä mak­su tästä hyödys­tä. Aiem­mas­sa viestiketjus­sa (mis­tä kuu­luu mak­saa itse) aika moni pystyikin peruste­la­maan niitä hyö­tyjä, joi­ta pelkästä kult­tuurin ole­mas­saolosta aiheutuu. Min­ul­la ei ole yhtään Helene Schjerf­beckin maalaus­ta, enkä ole edes taide­museois­sa niitä mon­ta ker­taa näh­nyt, mut­ta silti hänen maalaus­taiteestaan on min­ulle selvää iloa.

(Huo­maan taas tulleeni alueelle, jos­sa kulut­ta­jan yli­jäämä ja ulkoishyö­ty kohtaa­vat. Minä koen ne kak­si saman asian eri puo­lik­si, sil­lä voihan ilmais­es­takin hyödyk­keestä saa­da kulut­ta­jan yli­jäämää. Saan ilmaisek­si jotain, jos­ta olisin valmis myös mak­samaan. Sen sijaan meri­it­ti­hyödyke (hyväk­si min­ulle itsel­leni) on eri asia kuin ulkoishyö­ty (hyö­tyä muille) )