Ville Seuri hyökkää Hesarin kolumnissaan Helsingin tavoitetta vastaan nostaa asuntojen uusien keskikoko 75 neliöön. Anteeksi nyt, mutta Seurin perustelut ovat kummallisia.
1) Hänen keskeinen väitteensä on, että lapsiperheet muuttavat lähikuntiin, koska haluavat mieluummin asua lähikunnissa ja haluavat omaa pihaa ja luonnonläheistä ympäristöä. Tämä väite on helposti tarkistettavissa. Jos perheasunnot kaukana ovat halutumpia kuin perheasunnot lähempänä, silloin niiden hinnan on oltava kaukana suurempi kuin lähellä. Eihän kukaan maksaisi Helsingissä olevasta perheasunnosta enempää kuin millä sen saa lähikunnista, jos kerran oikeasti haluaa asua lähikunnassa. Nopea vilkaisu hintatietoihin soittaa, että Seuri on väärässä. Toki jotkut haluavat asia mieluummin lähikunnissa, mutta suhteellista niukkuutta näyttää vallitsevat perheasunoista Helsingissä.
2) “Jäykkä” pinta-alarajoite pakottaa tekemään epätarkoituksenukaisia plaaneja, esimerkiksi epätarkoituksenmukaisen isoja yksiöitä ja kaksioita, jotka eivät sitten mene kaupaksi. Jos rakennusyhtiö on kyvytön, onko se kaupungin vika. Kyllä ne plaanit saa tehdä järkevästikin, vai pitäisikö kaupungin normittaa nekin? Espoossa osataan tehdä järkeviä asuntoja, vaikka keskikoko on 91 neliötä. Sen 75 neliötä saa myös ylittää.
3) Perheasunnot eivät mene kaupaksi. Varmasti menevät, kun hinta lasketaan tarpeeksi alas. Niin alas ei tarvitse laskea kuin kehyskunnissa. Miten asuntotoimittajalta ei herää ensimmäistäkään kriitinpoikasta rakennusliikettä kohtaan, joka haluaa asunnoista 9000 euroa neliötä ja valittaa, että on kaupungin vika, kun ei mene kaupaksi?
Perusväite on kuitenkin aivan outo. Koska perheasunnot tulevat Helsingissä niin kalliiksi, perheillä ei ole niihin varaa. Ne ovat niin kalliita, koska niitä on niin vähän. Nyt niitä riittää vain rikkaimmille. Kun rakennetaan lisää, niitä riittää toiseksi rikkaimmille ja niin edelleen. Perheasunnon rakentaminen ei ole Helsingissä sen kalliimpaa kuin Espoossa. Ei pidä maksaa liikaa tontista, jos katsoo ettei rakentaminen ole Helsingin ehdoilla kannattavaa.
Kannattaa myös muistaa, että Helsingissä noudatetaan suuressa osassa uustuotantoa Hitas-sääntelyä.
Olen minäkin sitä mieltä, että tuo 75 neliön raja on liian kaavamainen. Sen pitäisi olla keskiarvo, josta voi poiketa alaspäin, jos jossain muualla poiketaan ylöspäin, sillä kaupunginosilla on ja tulee olla vähän erilaiset profiilit. Itse tavoite on hyvä, vaikka se ei vastaakaan rakennusyhtiöiden lyhyen tähtäimen voitonmaksimointia.