Pääministeri Vanhanen piti merkittävän kaupunkipoliittisen puheen Espoon 550-vuotisjuhlilla. Sen ideologinen ydin on tässä:
Olen tunnetusti hajautetun yhdyskuntarakenteen — hajakeskitetyn mallin kannattaja.
Kaupan kehityksen hän linjasi näin:
Pidän luonnollisena sitä, että Espoo on saanut rakentaa kaupan suuryksikköjä alueelleen. On parempi, että palvelut löytyvät omasta kaupunginosasta tai edes naapurikaupunginosasta kuin vain metropolialueen keskuksesta.
Kaupan pitää luonnollisesti löytyä mieluummin läheltä kuin kaukaa, mutta eiväthän nämä ole vaihtoehdot. Vaihtoehto hypermarketille on kauppa, joka on kävelyetäisyydellä, kuten se jokseenkin kaikilla helsinkiläisillä on. Kun Helsinki ei ole sallinut kaupan suuryksiköitä moottoriteiden varsille (Korpisen aikana tästä periaatteesta kyllä vähän lipsuttiin), vaan on tähdännyt pienirakeisempaan kauppaverkostoon, ei se tarkoita, että helsinkiläisten pitää käydä ruokaostoksilla ydinkeskustassa, vaan oman kaupunginosansa kaupassa, jollainen on jokaisessa kaupunginosassa ja lähes aina kävelymatkan päässä. Mitä etua siinä on, että kauppaan pääsee vain autolla verrattuna siihen, että se on muutaman sadan metrin päässä niin, että ajokortiton mummokin pääsee kauppaan.
Kannatan Uudellamaalla yhdyskuntasuunnittelua, jossa työpaikkoja ohjataan yhä enemmän alhaisen työpaikkaomavaraisuuden kaupunginosiin ja kuntiin.
Teoriassa hyvä ajatus, mutta voi toimia aivan toisin kuin on tarkoitus. Jos siihen työpaikkaan ei tullakaan läheltä vaan metropolialueen muista osista, nuo pitkin peltoja hajasijoitetut työpaikat ovat tavoitettavissa vain autolla. Erityisesti isot työpaikat kannattaa keskittää joukkoliikenteen risteyskohtiin eikä reitistön latvoille. Väitän, että Pasilassa olevan työpaikka tuottaa tuottaa työntekijää kohden vähemmän hiilidioksidipäästöjä työmatkaliikenteessä kuin Mankkaalla oleva.
Olen havainnut, että julkisuuteen syötetään totuutena ideologiaa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen nimissä luonnonläheinen pientaloasuminen, väljä kaavoitus ja yksityisauton käyttö olisivat suurimmat esteet Suomen tiellä ilmastonmuutoksen mallimaaksi. Tämä ideologia on vailla pohjaa ja suoraan sanottuna täyttä puppua.
Kannatan sitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä kehitetään ihmisten arjen helpottamiseksi. Halu ihmisten asuttamiseksi vain raiteiden kylkeen lähiöihin eivät kuitenkaan saa ymmärtämystäni.
Mihinkähän pääministeri nyt viittaa?
Espoo on täynnä viihtyisiä asuma-alueita, jotka eivät ole raideliikenteen vaikutuspiirissä. Hyvää elämää voi olla aseman ulkopuolellakin.
On paljon potentiaalisia rakennuspaikkoja, jotka ovat raiteiden ulottumattomissa, mutta kysymys kuuluu, kannattaako ne ottaa käyttöön? Amsterdamissa esimerkiksi on rakennettu lähinnä vain raiteiden ulottuville. Onko Amsterdam jotenkin epämiellyttävä paikka elää ja olla. Asukkaan kannalta ei ole tarpeen sijoittaa rakentamista paikkoihin, joihin ei saa toimivaa joukkoliikennettä. Tämä on tärkeätä vain sille, joka omistaa maata väärästä paikasta. Emme voi rakentaa kaupunkia ajatellen vain maanomistajia.
Haluan kertoa muutaman faktan esimerkiksi asioiden mittasuhteista.
Ensimmäisessä hallituksessani teimme päätöksen sekoittaa vuoteen 2010 mennessä 5,75 % biopolttoainetta liikennepolttoaineisiin ja tässä hallituksessa porrastimme autoverotusta päästöjen mukaan. Nämä kaksi hallinnollista mutta käytäntöön vietävää päätöstä kohdistuvat molemmat jokaiseen autonkäyttäjään ja tulevat jo yksin tuottamaan yli satakertaisen CO2 säästövaikutuksen Espoon metroratkaisuun verrattuna.
Tuo biopolttoainepuhe olisi itsepetosta, vaikka palmuöljyyn ei liittyisi mitään arveluttavaa. Biomassaa on joka tapauksessa käytettävissä vähemmän kuin autot tarvitsevat. Siksi se, että Suomi haalii palmuöljyä maapallon toiselta puolelta ei vähennä hiilidioksidipäästöjä lainkaan. Se palmuöljy on vain pois joltakin toiselta, joka joutuu turvautumaan fossiilisiin.
Hallitus siis alensi autoverotusta, enemmän vähäpäästöisiltä ja vähän vähemmän runsaspäästöisiltä autoilta. Näin toisaalta lisättiin autojen kokonaismäärää ja toisaalta suunnattiin kysyntää paremmin. Nämä kaksi kumoavat toistensa vaikutusta. Vielä ei tiedetä, lisäsikö vai vähensikö päätös päästöjä.
Tulevaisuuden mankkaalainen omakotiasukas lämmittää talonsa pelleteillä, maalämmöllä tai vihreällä kaukolämmöllä ja ajelee töihin Tapiolaan sähköautolla. Ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ilmastosta saati elämänmuodostaan.
Joskus vihreitä pilkattiin siitä, että he kuvittelivat sähkön tulevan pistorasiasta.