Joitakin kesiä sitten poljin aurinkoisena ja tyynenä sunnuntaiaamuna Vantaanjoen viertä. Sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi täydellistä, mutta hiljaisuus ja linnunlaulu peittyivät taajaan kaiken peittäviin pamauksiin. Pari kolme ampumaurheilijaa oli päättänyt pilata sunnuntaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.
Helsingin sanomat kirjoittaa tänään, että on välttämätöntä saada pääkaupunkiseudulle ampumarata, kun on tullut noita mitaleja olympialaisissakin. Minusta se ei ole aivan välttämätöntä. Jokainen kaupunginosa haluaa alueelleen uimahallin ja muita vastaavia urheilupaikkoja, mutta ampumarataa ei haluta minnekään. En yleensä kannata pitkiä matkoja, mutta tuonakin sunnuntaiaamuna olisi ollut hyvä, jos ne noin kolme räiskijää olisivat matkanneet kimppakyydillä jonnekin, jossa meluhaitasta kärsiviä olisi vähemmän.
Jos Kirkkonummi haluaa alueelleen ampumaradan, kunnioitan kunnallista itsemääräämisoikeutta. Jos ei halua, tulee sitäkin kunnioittaa. On asioita. vaikkapa kaatopaikat — joiden sijoittaminen jonnekin on välttämätöntä, mutta ampumarata ei kuulu näihin. Tulee verrata toisiinsa ampujien ja ammunnasta kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla ampujat taitavat hävitä äänestyksen.