Valtion tuottavuusohjelma pyrkii tiukasti vähentämään valtion palveluksessa olevaa henkilöstömäärää. Päämäärä on ymmärrettävä. Kun työvoiman määrä kaiken kaikkiaan pienenee, tulee valtion palkkalistoissa olevien määränkin pienentyä.
Vaikeudet tulevat vastaan käytännön tasolla. Koska VM ei pysty panemaan hallinnonaloja paremmuusjärjestykseen, kaikkien on vähennettävä henkilöstöään juustohöylän tavoin. Tämä ei voi olla optimaalista budjetointia, mutta vielä hölmömpää, että rajoitus koskee myös täysin ulkopuolisella rahoituksella tehtyä toimintaa.
Kansanterveyslaitos esimerkiksi voisi myydä osaamistaan WHO:lle, sillä lääketieteellisen tutkimuksen edellytyksen ovat erinomaiset Suomessa, jossa melkein kaikki on tilastoitu ja rekisteröity. KTL ei voi ottaa tätä rahaa vastaan, koska jos se palkkaisi vaikkapa 50 tutkijaa WHO:n rahoittamaan hankkeeseen, pitäisi STM:n vastaavasti vähentää virkakuntaa muualta. Kansliapäälliköltä ei tule lupaa, ja sekin vientihanke jää toteuttamatta.
Sama koskee Säteilyturvakeskusta, jolla olisi valvontaosaamista myytävänä. Ostajia löytyy, kun ydinvoimaloita nousee kuin sieniä sateella. Mutta ei voi, koska tuottavuusohjelma…
Näin mitattu ”tuottavuus” muuten on kovasti nousemassa paperiteollisuudessa, kun puun tuonti Venäjältä uhkaa loppua.
VM:n selitys on, ettei ulkopuolista rahoitusta voi erottaa muusta rahoituksesta, joten rajoitus koskee ilman erivapauksia koko henkilökuntaa. Ilmeisesti siellä pelätään ilmiselvää kiertotietä: jos STM tarvitsee yhtä lisähenkilöä, se voi ostaa tämän työpanoksen Stakesilta. Tämä on kyllä estettävissä; sitä paitsi voihan STM ostaa tämän työpanoksen ulkopuoliselta konsultilta. Sovittakoon, että VM saa oikeuden tapauskohtaisesti selvittää, mikä osa ulkopuolisten rahoittamasta toiminnasta on aitoa.
(jääviydestä: olen Säteilyturvakeskuksen neuvottelukunnan puheenjohtaja)