Palvelusetelit

Pääkir­joi­tus­toimit­ta­ja Mar­jut Lind­berg kir­joit­ti tänään Hesaris­sa palveluseteleistä taval­la, joka sai min­ut tark­ista­maan, luenko Hesaria vain demarien vaalile­hteä. Kos­ka olen palvelusetelei­den esil­letu­loon osaltani vähän syylli­nen, kerrattakoon,mihin niil­lä tähdätän. Siinä muo­dos­sa kuin itse palvelusetelit hah­motan, jär­jestelmä toimisi näin:

Jos henkilö on oikeutet­tu vaikka­pa kun­nan jär­jestämään koti­a­pu­un val­takun­nal­lis­es­ti vahvis­tet­tua mak­sua vas­taan, kun­nan on tämä palvelu tar­jot­ta­va, jos asi­akas sitä halu­aa. Kun­ta voi kuitenkin tar­jo­ta palvelun vai­h­toe­hdok­si palvelusetelin, jol­la asi­akas voi osaa palvelun joltakin alan yri­tyk­seltä. Jos palvelu on kalli­impi kuin palvelusetelin arvo, asi­akas mak­saa itse ero­tuk­sen.  Jos halu­aa parem­paa, on oikeus mak­saa enemmän.

Minus­ta tämä ei loogis­es­ti ottaen voi louka­ta asi­akkaan etua,koska sama kun­nan palvelu on joka tapauk­ses­sa tarjolla.

Mitä tämä sit­ten hyödyttäisi?

Se toisi laadun markki­nat sosi­aali­palvelui­hin. Kun­nan mak­samis­sa ostopalveluis­sa on se vika, ettei niistä kan­na­ta kehit­tää hyviä. Kun laatu on vält­tävä, se riit­tää kun­nalle ja sen on sil­loin riitet­tävä myös asi­akkaalle. Vaik­ka kun­ta halu­aisi laadukkai­ta palvelu­ja, niitä sen on vaikea taa­ta — tai edes itse tuot­taa — kos­ka asi­akas voi kokea laadun aivan eri taval­la kuin kun­nan palkkaa­ma tarkas­ta­ja. Laat­ua on vaikea nor­mit­taa. Koet­takaa­pa nor­mit­taa vaik­ka hyvä sin­fo­ni­akon­sert­ti! Kun on mah­dol­lista myy­dä parem­paa vähän kalli­im­mal­la, laatu kohe­nee — ja juuri se laatu, jon­ka asi­akas kokee laaduk­si. Mik­si van­hus ei saisi käyt­tää raho­jaan parem­paan palvelu­un, jos rahaa on? Onko se eri­ar­voisem­paa kuin käyt­tää ne matkusteluun?

Valin­nan­va­paudel­lakin on merk­i­tys­tä. Eri­tyis­es­ti koti­palveluista minä ainakin olisin halukas itse val­it­se­maan, kuka koti­i­ni saa tul­la min­ua hoitamaan.

Van­hus­palveluis­sa on edessä raju työvoima­pu­la. Kaik­ki ne, jot­ka ovazt soveli­ai­ta alalle, eivät ole halukkai­ta kun­nan organ­isaa­tioon. Mon­es­sa kun­nas­sa on vakavia ongelmia sosi­aali- ja ter­veyshuol­lon johtamises­sa. Ne, jot­ka halu­a­vat kehit­tää alaansa, eivät ole kovin halukkai­ta tekemään sitä kun­nan käskyläis­inä ja joskus aika van­hakant­gaisen lau­takun­nan alaisuudessa.