Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu näyttää taas n ousevan keskusteluun ikään kuin totuutta kuvaavana kirjana. Olen julkaissut arvostelun Kleinin kirjasta blogissani 30.3.2008. Kirja kannattaa lukea, koska se kertoo hyvin, miltä maailma näyttää huono-osaisten kannalta. Tapahtumien syistä tuo kirja ei kyllä kerro mitään järkevää. Minä kirjoittaisin yhtä hyviä ooppera-arvosteluja. Siksi Maailmanpankkia ei oikein voi arvostella Kleinin kirjan perusteella.
Väärinkäsitysten vålttämiseksi haluan korostaa, että minut on koulutettu keynesiläisyyden ja big-government ‑ajattelun henkeen. Monetarismin arvostelijana hän puhuu jopa itseään vastaan.
Hän käyttää vääryyden esimerkkinä Latinalaisen Amerikan maita. Nämä maat olivat katastrofaalisessa kunnossa ennen noita talousreformeja, nyt niillä menee varsin hyvin. Minäkin uskon, että olisi ollut pehmeämpikin vaihtoehto, mutta Kleinin ihannoimat populistiset hallitukset olivat viemässä perikatoon
Puolassa ei mene hyvin. Moni väittää, että tämä johtuu siitä, että hallitukselta meni pupu pöksyyn kesken tiikerinloikan, tai siis hallitus vaihtui. Puhdasoppisempaa monetarismia toteuttaneissa-maissa, Virossa ja Sloveniassa-menee paljon paremmin.
Puolalle Klein suositti talousjärjestlmää, joka olisi perustunut työntekijöiden omistamiin yrityskommuuneihin. Tämä olisi rajottanut talouden tehokkaasti low-tech ‑sektoreille. Toisaalta hän ihannoi skandinaavista hyvinvointivaltioita, jotka eivät peustu kommuuneihin.
Etelä-Afrikalle hän suositti sosiaaliohjelmien rahoittamista satelipainon avulla sekä valkoisten karkoittamista maasta. Eteenpäin Zimbabwen viitoittamalla tiellä!