Niukkuuden jakamisesta

Ei kai kukaan kuvit­tele, että kysymys Eif­fel-tornin jonoista olisi kovin merkit­tävä yhteiskun­nalli­nen kysymys. Se oli tarkoitet­tu oppikir­jaes­imerkik­si osoit­ta­maan, että hin­ta on parem­pi tapa jakaa niukku­ut­ta kuin pref­er­ensse­jä huomioima­ton arpomi­nen tai jokin ruoskimisen tai jono­tut­tamisen kaltainen kiu­san­teko. Val­itsin yhden­tekevän asian, jot­ta kukaan ei pää­sisi sanomaan, että kyse on peru­soikeud­es­ta, johon jokaisel­la on yhtäläiset oikeudet.

Kovin hyvin ei päde aja­tus, että hin­nan pitäisi olla tulosi­don­nainen, jot­ta torni­in pääsem­i­nen olisi kaikille yhtä kallis samal­la taval­la kuin tulosi­don­naiset sakot tekevät ran­gais­tuk­set köy­hille ja rikkaille yhtä ankarik­si. Eikö sil­loin myös ruuan hin­nan pitäisi olla tulosi­don­nainen? Jos kaik­ki hin­nat oli­si­vat tulosi­don­naisia, tuloil­la ei olisi mitään merk­i­tys­tä. Lopete­taan siis ansio­tu­lot ja jae­taan kaikille yhtä paljon rahaa ja olete­taan, että ihmiset tekevät työtä vapaa-ehtois­es­ti. Jokaiselta kyky­jen­sä ja jokaiselle tarpei­den­sa mukaan!

Jos eristämme Eif­fel-tor­nissa käymisen erilleen muus­ta maail­mas­ta, sil­loin voi ajatel­la, että lisää eri­ar­voisu­ut­ta, jos rikkaat pää­sevät rahal­la sisään. Kun rikkail­la on enem­män rahaa kuin köy­hillä, he saa­vat jotain enem­män kuin köy­hät. Kun he mak­sa­vat sisään­pääsys­tä, sen jäl­keen heil­lä on vähän vähem­män rahaa, joten kaiken muun osalta maail­ma muut­tuu mar­gin­aalis­es­ti tasa-arvoisem­mak­si. Kun estämme heitä mak­samas­ta sisään­pääsys­tä, heille jää enem­män rahaa ostaa jotain muu­ta köy­hien nenän edestä.

Niin­pä yleis­es­ti on järkevää jakaa niukku­ut­ta rahal­la, ei jonot­ta­mal­la eikä arpo­ma­l­la. On kuitenkin poikkeuksia.

Ter­vey­den­huolto on esimerk­ki hyödyk­keestä, jol­la on inhimil­lisyy­den kannal­ta niin suur­ta arvoa, ettei ole pidet­ty oikein jakaa sitä mak­sukyvyn mukaan; ei ainakaan juh­la­puhei­den tasol­la. Käytän­nössä olemme luop­um­i­neen viime vuosi­na kaikille yhtäläis­es­tä oikeud­es­ta ter­vey­den­huol­lon palveluihin.

Lapsen oikeus koulu­tuk­seen ei saa riip­pua van­hempi­en tulota­sos­ta, kos­ka se on väärin vääristä van­hem­mista syn­tynyt­tä las­ta kohden ja kos­ka se johtaa kansakun­nan lah­jakku­us­varan­non alikäyttöön.

Oikeus ranta­tont­ti­in kaupun­gin keskus­tas­sa? Oikeu­den­mukaisu­us­mielessä ei ole mitään järkeä arpoa joitakin kun­ni­aköy­hiä miljoo­nan euron arvoisi­in asun­toi­hin. Niil­lä rahoil­la paran­netaan paljon tehokkaam­min vähä­varais­ten asum­isolo­ja muuten. On kuitenkin ulkois­vaiku­tuk­sil­taan huono asia, jos asuinalueet jakau­tu­vat hyvä- ja huono-osais­ten alueisi­in. Se kär­jistää sosi­aal­isia ongelmia, johtaa köy­hyy­den periy­tymiseen ja on omi­aan myös hukkaa­maan lahjakkuusreservejä.

Oikeu­teen huris­tel­la autol­la kohti keskus­taa ruuh­ka-aikana pitäisi minus­ta suh­tau­tua kuin Eif­fel-torni­in. Jos kaik­ki eivät mah­du tielle yhtä aikaa, taat­takoon suju­va kulku niille, jot­ka mak­sa­vat, sen sijaan, että pan­naan kaik­ki matele­maan yhtäläis­es­ti ruuhkissa.