Maalle muuttajien syyllistämisestä

Kovin moni on tulkin­nut kir­joituk­siani “Kah­teen ker­taan kah­tia jaet­tu Suo­mi” ja “Pien­taloaluei­den ei tarvitse olla huono­ja” siitä, että syyl­listän maalle muut­tavia. Tämä tulk­in­ta on yksinker­tais­es­ti väärä, kos­ka siinä ei olisi logi­ikkaa. Meil­lä ei jää kaupunkien keskus­tois­sa asun­to­ja tyhjilleen kysyn­nän puut­teen takia, eikä yhdel­läkään YTV-kun­nil­la ole vaikeuk­sia saa­da kun­nan tar­joamia kaavoitet­tu­ja tont­te­ja kau­pak­si. Niin­pä, jos Lahti­nen päät­tää sin­netel­lä korkean asun­to­lainan turvin Töölössä, Lah­tisen on muutet­ta­va Nur­mi­järvelle. Kaupunki­a­sum­ista arvosta­vana toivoisin, että mah­dol­lisim­man moni muut­taisi pois vapaae­htois­es­ti, ettei kaltais­teni tarvitse tehdä sitä pakosta.

Se, mitä kri­ti­soin on kaavoitus ja maapoli­ti­ik­ka, joka ei tar­joa kun­nol­lisia pien­taloaluei­ta läheltä eikä kun­nol­la suun­nitel­tu­ina. Asun­to­jen ja tont­tien hin­nat pal­jas­ta­vat, että ihmiset (keskimäärin) arvosta­vat lähel­lä asum­ista, hyviä palvelu­ja ja tasokas­ta suun­nit­telua. Jos asun­to­ja ei ole järke­vis­sä paikois­sa riittävästi,ei ketään voi syyl­listää siitä, että hän muut­taa jär­jet­tömään paikkaan; pikem­minkin pitäisi kiit­tää uhrautu­mis­es­ta muiden puolesta.

Aja­tus, jon­ka joku heitti,että lopete­taan kaavoitus ja annetaan maan­omis­ta­jien tehdä mitä halu­a­vat, ei oikein sel­l­aise­naan toi­mi. Se edel­lyt­täisi, että maan­omis­ta­ja vas­taisi itse kaikesta, myös koulu­raken­nuk­sista ja päiväkodeista. Se, ettei Van­taa, jol­la on hal­lus­saan paljon järkeväm­min sijoit­tuvaa raken­nus­maa­ta kuin Nur­mi­järvel­lä tai Por­naisil­la, kaavoita sitä, ei johdu siitä, ettei kaupungilla ole varaa ostaa mustet­ta kaavoit­ta­jien kyni­in, vaan siitä, ettei sil­lä ole varaa niihin investoin­tei­hin, joi­ta kun­nan kasvu edel­lyt­tää. Van­taan enti­nen kaupung­in­jo­hta­ja Erk­ki Ranta­la ker­toi min­ulle suullis­es­ti, että hän määräsi virkamiehet huole­hti­maan siitä, ettei kaupun­gin asukasluku kas­va nopeam­min kuin 1,5 pros­ent­tia vuodessa.

Asteikon toises­sa päässä on se, että kehyskun­nat taas tarvit­se­vat uusia veron­mak­sajia oman kun­nal­listalouten­sa pönkittämiseksi.

Tämä kun­nal­listaloudelli­nen hölmöys on ratkaista­va ensimmäiseksi.

Toisek­si kelvol­lis­ten — riit­tävän iso­jen — oma kotialuei­den rak­en­t­a­mi­nen edel­lyt­tää suurisu­un­taisia maapoli­it­tisia toimia, joi­hin kun­nat ovat liian heikko­ja ja joi­ta lain­säädän­tö ei tue. Kyl­lä Nur­mi­järvelle voisi sijoit­taa sen asukas­määrän, jota kun­ta sinne kaavailee, mut­ta mik­si se hajasi­joite­taan kymme­neen “kasvukeskuk­seen”. Näin taataan, ettei yhdel­läkään niistä ole kelvol­lista lähikaup­paa eikä joukkoli­iken­net­tä ole jär­jestet­tävis­sä edes teoriassa.

Mik­si yksi­tyi­nen gryn­deri tekee huonos­ti suun­nitel­tu­ja aluei­ta? Sitä minäkin ihmette­len. Tämä uusi omakoti­boo­mi on niin nuori, etteivät markki­nat ople oikein vielä oppi­neet, eivätkä osta­jat osaa vaa­tia. Ennus­tan, että markki­nat kyl­lä oppi­vat. Joil­takin noista alueista tulee saa­maan asun­to­ja varsin edullisesti.