Kahdesti kahtiajaettu Suomi

(Kolum­ni on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä 28/2008)

Paa­vo Lip­po­nen varoit­ti kolum­nis­saan alue­poli­ti­ikkaan saata­va uusi lin­ja (SK 24/2008), että Suo­mi on jakau­tu­mas­sa Helsin­gin, Turun ja Tam­pereen rajaa­maan kasvukolmioon ja muut­to­tap­pios­ta kär­sivään Suomeen. Jako näkyy myös arvois­sa, ajat­te­lu­tavois­sa ja arjen käyt­täy­tymisessä. Jopa ruokakaup­po­jen tuote­va­likoima on eri­lais­tu­mas­sa. Yht­enäiskult­tuurin Suo­mi alkaa jakau­tua kuin Italia pohjoiseen ja etelään.

Tämän rin­nal­la muut­tovoit­toalueil­la on meneil­lään toisen­lainen jako varsi­naiseen kaupunkiväestöön ja kehyskun­tien omako­ti­a­su­ji­in, pen­delöi­ji­in. Näi­den kah­den ryh­män arvo­maail­mat näyt­tävät myös erkaan­tu­van toi­sis­taan. Urbaane­ja arvo­ja kan­nat­ta­vat arvosta­vat lyhy­itä etäisyyk­siä ja hyviä lähipalvelu­ja. Pen­delöi­jät arvosta­vat oman kodin neliöitä enem­män kuin lyhy­itä etäisyyk­siä. Moni sanoo etsivän­sä omaa rauhaa kaukana maail­man pahu­ud­es­ta. Tässä elämän­muo­dos­sa eristäy­dytään paljolti omaan lin­tuko­toon ydin­per­heen piiriin. 

Keskustelu kaupunkiseu­tu­jen kehi­tyk­ses­tä on saa­mas­sa tule­htunei­ta piirteitä. Kah­den tieteel­lisen teo­ri­an välil­lä voidaan käy­dä älyl­listä väit­te­lyä, mut­ta ei kah­den arvo­maail­man välil­lä. Helsinkiläis­ten poli­itikko­jen on helpom­pi keskustel­la keskenään yli puoluer­a­jo­jen kuin oman puolueen espoolais­ten kanssa. Vihtiläis­ten ja nur­mi­järveläis­ten kanssa ei ole kun­nol­la edes yritetty. 

Hyvässä yhteiskun­nas­sa kun­nioite­taan itse kunkin oikeut­ta elää niin kuin parhaak­si näkee, kun­han ei samal­la loukkaa toisen oikeut­ta elää taval­laan eikä sysää val­in­to­jen­sa kus­tan­nuk­sia tois­t­en mak­set­taviksi eikä pyri vapaa­matkus­ta­jana vält­tämään sosi­aal­ista vas­tu­u­ta huono-osaisim­mista. Ongelmia on sekä val­in­to­jen kus­tan­nuk­sista että sosi­aalisen vas­tu­un jakautumisessa.

Kaupunki­laisia jurp­pii pen­delöi­jien aiheut­ta­ma liikenne. Ainakin vielä 1990-luvul­la Töölössä oli kohta­laisen iso äänestäjäjoukko, joka äänesti eduskun­tavaaleis­sa kokoomus­ta, kos­ka eivät pitäneet veroista, ja kun­nal­lis­vaaleis­sa vihre­itä, kos­ka eivät pitäneet autoista. Liiken­teen hai­tat eivät rajoitu pakokaa­sui­hin, vaan kyse on myös auto­jen viemästä tilas­ta, metelistä ja ruuhk­ista. Tietul­lien kan­na­tus on kaupunki­lais­ten kesku­udessa suuri.

On kat­sot­tu oikeak­si tukea van­haa maaseu­tua otta­mal­la osa pitkien etäisyyk­sien aiheut­tamista menoista kaikkien mak­set­tavak­si. Sähkö ja eri­laiset kaapeliy­htey­det pitää toimit­taa syr­jäiseen mökki­in samal­la hin­nal­la kuin taa­ja­man ker­rostaloon. Kun­ta on velvolli­nen jär­jestämään koulukul­je­tuk­set syr­jässä asuville ja jos näitä on paljon, val­tio tulee apu­un val­tiono­suuk­sil­la. Tämä on oikein van­han maaseudun osalta, mut­ta uusien pen­delöi­jien kohdal­la se rikkoo peri­aatet­ta, että jokainen vas­taa val­in­to­jen­sa seu­rauk­sista. Uuden haja-asu­tuk­sen aiheut­tamia kus­tan­nuk­sia ei pitäisi sysätä muiden mak­set­tavak­si myöskään val­tiono­suuk­sien kautta. 

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on paljolti kun­tien varas­sa. Jokainen osal­lis­tuu menoi­hin tulo­jen­sa suh­teessa ja saa palvelu­ja tarpei­den­sa suh­teessa. Tulo­jen tasaus tapah­tuu paljolti kun­tien sisäl­lä. Tähän ei oikein sovi se, että rikkaat aset­tuvat omi­in kun­ti­in­sa tasaa­maan tulo­ja keskenään ja köy­hät omi­in­sa. Pelisään­nöt suo­si­vat vapaa­matkus­ta­ju­ut­ta. Joko kun­nan tulee muo­dos­tua koko työssäkäyn­tialueesta, tulot on tasat­ta­va työssäkäyn­tialueen kun­tien kesken tai val­tiono­su­usjär­jestelmän on toimit­ta­va vah­vasti kun­tien sosi­aal­ista eriy­tymistä vas­taan. Asial­la alkaa olla kiire — eri­tyis­es­ti Turun seudulla.

Ilmastopoli­ti­ik­ka suosii tiivistä kaupunki­raken­net­ta, joka tuot­taa vähem­män tarvet­ta auton käyt­töön ja tekee mah­dol­lisek­si kaukoläm­mön. Niin kauan kuin viimeiset megawat­ti­tun­nit sähköä tuote­taan laude­voimalois­sa, kilo­wat­ti­tun­ti sähköä vie viisi ker­taa enem­män pri­maariener­giaa kuin kilo­wat­ti­tun­ti kaukoläm­pöä, eikä tätä tosi­asi­aa pääse pakoon varaa­mal­la omaan käyt­töön­sä vesivoimal­la tuotet­tua sähköä, vaik­ka päämin­is­teri täl­laista anei­den ostamista oman­tun­non rauhoit­tamisek­si suosit­tikin. Kaik­ki sähkön lisäkäyt­tö lisää ja säästö vähen­tää verkon huonoim­man voimalan käyt­töä, joka melkein aina on lauhde­voimala. Uusien omakoti­talo­jen eko­tase tulee parane­maan huo­mat­tavasti, jos jatkos­sa raken­netaan vain mata­laen­er­giat­alo­ja. Jäl­jelle jää kuitenkin liiken­teen ener­gianku­lu­tus, jos­ta suun­nit­telemat­tomas­sa yhdyskun­tarak­en­teessa on vaikea päästä eroon.

Uusia pien­taloaluei­ta syn­tyy gryn­deriv­e­tois­es­ti muu­ta­man kymme­nen talon läm­päreinä. Maan­omis­tu­solot määräävät niiden sijain­nin ja koon. Maan­omis­tu­soloista riip­puma­ton aluei­den suun­nit­telu takaisi paikalliset palve­lut ja edes aut­tavasti toimi­van julkisen liiken­teen. Nyt pien­taloa­sumisen ekol­o­gista taakkaa turhaan kas­vate­taan turhaan. Tarvit­taisi­in laa­jo­ja puu­tarhakaupunkialuei­ta, jot­ka ovat riit­tävän suuria ylläpitämään myös kau­pal­lisia palvelu­ja ja kouluja.

Huono suun­nit­telu vie pri­vati­soituneen elämän­muodon äärim­milleen. Uusille omako­tialueille ei ole suun­nitel­tu tore­ja ja tiet on tarkoitet­tu vain alueelta pois pääsemiseen. Van­hat rin­ta­mami­estaloalueet suun­nitelti­in ruu­tukaavaan viihty­i­sine katu­ineen ja tor­ei­neen. Niis­sä pystyt­ti­in yhdis­tämään pien­talo­jen ja kaupunki­a­sumisen edut. Näistä van­hanaikaises­ti suun­nitel­luista alueista ollaan valmi­it mak­samaan paljon enem­män. Mitä näi­den eris­tet­ty­jen lin­tuko­to­jen asukkaat aiko­vat tehdä sit­ten, kun lapset ovat kas­va­neet mur­rosikään, eikä hei­dän maail­mansa enää rajoitu pihapiiriin?

Kaavoit­ta­jat ovat tar­jon­neet kom­pro­mis­sik­si tiivistä ja mata­laa. Kauk­lah­den asun­tomes­su­talot ovat käyneet kau­pak­si niin huonos­ti, että raken­nus­li­ik­keet ovat halukkai­ta hylkäämään koko kon­septin. Alue on toiv­ot­toman syr­jäi­nen. Tin­kimäl­lä väljyy­destä pitäisi saa tilalle parem­mat palve­lut ja lyhyem­mät matkat. Tiivis ja mata­la kuu­luu kaupunki­rak­en­teen yhtey­teen lähelle palvelu­ja. Ei siinä muuten mitään järkeä ole.

Kaupunki­rak­en­teen kysymyk­set eivät ole juuri lainkaan poli­ti­soituneet, kos­ka ne jaka­vat kaik­ki puolueet. Asun­to­min­is­teri Vapaavuori on ollut näkyvä eheän kaupunki­rak­en­teen kan­nat­ta­ja samal­la kun noil­la kehyskun­tien ”repub­likaanivyöhykkeil­lä” äänestetään lähin­nä Kokoomus­ta ja Keskus­taa. Helsin­gin vihreät ovat Vapaavuoren lin­joil­la, mut­ta kehyskun­tien vihreis­sä ajatel­laan eritavalla. 

Kun kysymys­tä ei ole poli­ti­soitu, sitä ei pystytä oikein käsit­telemään vaan päätök­si­in ajele­hdi­taan. Poli­itikko­jen on vaikea olla julkises­ti erim­ieltä puolue­toverei­den­sa kanssa. Kaupunkipoli­ti­ikan kysymys­te­naset­telun kannal­ta puolue­jako on vanhentunut.