Lisää työtä?

Tarkoituk­seni ei ole keskit­tyä ole­maan päämin­is­terin kanssa eri mieltä kaikesta, mut­ta viimeaikoina hän on esit­tänyt sar­jan kan­nan­ot­to­ja, joiden kanssa joudun ole­maan erimieltä.
Lehti­ti­eto­jen mukaan Mat­ti Van­hanen on esit­tänyt, että työaikaa pitää mielu­um­min piden­tää kuin lyhen­tää, vaik­ka SAK:n selvi­tyk­sen mukaan enem­mistö arvostaa vapaa-aikaa enem­män kuin palkanko­ro­tuk­sia. Van­hasen mukaan tämä ei käy, kos­ka työikäisen väen määrä vähe­nee. Lop­pu­jen pitää siis tehdä entistä enem­män työtä. Saman­laisia ajatuk­sia on esit­tänyt myös Raimo Sailas.
Olen kir­joit­tanut asi­as­ta kokon­aisen kir­jan “Vau­raus ja aika”
Päämin­is­terin ajatuk­ses­sa on vikana se, ettei kansan­taloudessa ole tiet­tyä kiin­teätä työmäärää, joka on ehdot­tomasti tehtävä. Jos arvoste­taan enem­män vapaa-aikaa, tehdään vähem­män työtä ja tuote­taan vähem­män tavaroi­ta ja palveluk­sia ja kulute­taan niitä vähem­män. Se on täysin valittavanamme.
Työn tuot­tavu­us nousee noin 2 % vuodessa. Voisimme siis piden­tää vuosilo­maa läh­es viikol­la vuosit­tain, jos hyväksy­isimme sen, ettei kulu­tus­ta­somme nouse.
Kansan­taloudessa tehdään myös paljon työtä, joka on ole­mas­sa vain, jot­ta kaikil­la olisi työtä. Täl­laista työtä työn itsen­sä vuok­si voidaan tehdä vähem­män ilman, että kulu­tus­ta­so las­kee lainkaan. Maat­alous­poli­ti­ik­ka ei aikoi­hin ole tähdän­nyt siihen, että saisimme ruuan tuote­tuk­si mah­dol­lisim­man vai­vat­tomasti vaan päin­vas­toin siihen, että vil­je­ly työl­listäisi mah­dol­lisim­man mon­ta. Samoin on mon­en muun työn laita.
Jos kansan­talous tör­mäisi työvoima­pu­laan, markki­nat hoitaisi­vat asian hel­posti niin, että turhim­mat työt jätetään tekemättä.
On tässä eräs vaikeuksin: julkisen sek­torin rahoi­tus perus­tuu melkein pelkästään palkkaveroi­hin. Jos työtä tehdään vähem­män, vero­ja tulee vähem­män. Mut­ta voidaan­han vero­ja kerätä muus­takin. Kiin­teistövero esimerkik­si on oikein hyvä vero, kos­ka se leikkaa maapo­h­jan ansioton­ta arvon­nousua yhteiskun­nalle. Eihän se nyt niinkään voi olla, että kansan­taloudel­la ei ole resursse­ja käyt­tää työvoimaa sairaan­hoita­ji­na, ellei työvoimaa kysytä entistä enem­män myös muual­la. Luulisi päin­vas­toin, että julkiselle sek­to­rille riit­tää työvoimaa sitä enem­män, mitä vähem­män sitä tarvi­taan muualla.
Onnek­si päämin­is­ter­il­lä ei ole keino­ja estää työa­jan lyhen­tymistä (kuin val­tion töis­sä) kos­ka ihmiset voivat lyhen­tää sitä omil­la päätöksillään.