Lisää työtä?

Tar­koi­tuk­se­ni ei ole kes­kit­tyä ole­maan pää­mi­nis­te­rin kans­sa eri miel­tä kai­kes­ta, mut­ta vii­me­ai­koi­na hän on esit­tä­nyt sar­jan kan­nan­ot­to­ja, joi­den kans­sa jou­dun ole­maan erimieltä.
Leh­ti­tie­to­jen mukaan Mat­ti Van­ha­nen on esit­tä­nyt, että työ­ai­kaa pitää mie­luum­min piden­tää kuin lyhen­tää, vaik­ka SAK:n sel­vi­tyk­sen mukaan enem­mis­tö arvos­taa vapaa-aikaa enem­män kuin pal­kan­ko­ro­tuk­sia. Van­ha­sen mukaan tämä ei käy, kos­ka työi­käi­sen väen mää­rä vähe­nee. Lop­pu­jen pitää siis teh­dä entis­tä enem­män työ­tä. Saman­lai­sia aja­tuk­sia on esit­tä­nyt myös Rai­mo Sailas.
Olen kir­joit­ta­nut asias­ta koko­nai­sen kir­jan “Vau­raus ja aika”
Pää­mi­nis­te­rin aja­tuk­ses­sa on vika­na se, ettei kan­san­ta­lou­des­sa ole tiet­tyä kiin­teä­tä työ­mää­rää, joka on ehdot­to­mas­ti teh­tä­vä. Jos arvos­te­taan enem­män vapaa-aikaa, teh­dään vähem­män työ­tä ja tuo­te­taan vähem­män tava­roi­ta ja pal­ve­luk­sia ja kulu­te­taan nii­tä vähem­män. Se on täy­sin valittavanamme.
Työn tuot­ta­vuus nousee noin 2 % vuo­des­sa. Voi­sim­me siis piden­tää vuo­si­lo­maa lähes vii­kol­la vuo­sit­tain, jos hyväk­syi­sim­me sen, ettei kulu­tus­ta­som­me nouse.
Kan­san­ta­lou­des­sa teh­dään myös pal­jon työ­tä, joka on ole­mas­sa vain, jot­ta kai­kil­la oli­si työ­tä. Täl­lais­ta työ­tä työn itsen­sä vuok­si voi­daan teh­dä vähem­män ilman, että kulu­tus­ta­so las­kee lain­kaan. Maa­ta­lous­po­li­tiik­ka ei aikoi­hin ole täh­dän­nyt sii­hen, että sai­sim­me ruu­an tuo­te­tuk­si mah­dol­li­sim­man vai­vat­to­mas­ti vaan päin­vas­toin sii­hen, että vil­je­ly työl­lis­täi­si mah­dol­li­sim­man mon­ta. Samoin on monen muun työn laita.
Jos kan­san­ta­lous tör­mäi­si työ­voi­ma­pu­laan, mark­ki­nat hoi­tai­si­vat asian hel­pos­ti niin, että tur­him­mat työt jäte­tään tekemättä.
On täs­sä eräs vai­keuk­sin: jul­ki­sen sek­to­rin rahoi­tus perus­tuu mel­kein pel­käs­tään palk­ka­ve­roi­hin. Jos työ­tä teh­dään vähem­män, vero­ja tulee vähem­män. Mut­ta voi­daan­han vero­ja kerä­tä muus­ta­kin. Kiin­teis­tö­ve­ro esi­mer­kik­si on oikein hyvä vero, kos­ka se leik­kaa maa­poh­jan ansio­ton­ta arvon­nousua yhteis­kun­nal­le. Eihän se nyt niin­kään voi olla, että kan­san­ta­lou­del­la ei ole resurs­se­ja käyt­tää työ­voi­maa sai­raan­hoi­ta­ji­na, ellei työ­voi­maa kysy­tä entis­tä enem­män myös muu­al­la. Luu­li­si päin­vas­toin, että jul­ki­sel­le sek­to­ril­le riit­tää työ­voi­maa sitä enem­män, mitä vähem­män sitä tar­vi­taan muualla.
Onnek­si pää­mi­nis­te­ril­lä ei ole kei­no­ja estää työ­ajan lyhen­ty­mis­tä (kuin val­tion töis­sä) kos­ka ihmi­set voi­vat lyhen­tää sitä omil­la päätöksillään.

69 vastausta artikkeliin “Lisää työtä?”

  1. Jos arvos­te­taan enem­män vapaa-aikaa, teh­dään vähem­män työ­tä ja tuo­te­taan vähem­män tava­roi­ta ja pal­ve­luk­sia ja kulu­te­taan nii­tä vähem­män.” Niin­pä, mut­ta muo­toil­laan hie­man ylei­sem­min, yksi­lö tekee töi­tä jos sii­tä saa­ta­va kor­vaus on suu­rem­pi kuin ajanarvo.

    Jos ihmi­set yleen­sä arvos­ta­vat enem­män vapaa-aikaan­sa, niin työs­tä mak­set­ta­va kor­vaus nousee kun­nes se on uut­ta aja­nar­voa suu­rem­pi. Ja nime­no­maan tähän lii­tyen Van­ha­sen kom­ment­ti elä­ke­läis­ten lisään­ty­mi­sen aiheut­ta­mas­ta työn­tar­pees­ta on vähin­tään outo, suu­ri osa elä­ke­vuo­sis­ta vie­te­tään eläk­keel­lä eikä töis­sä sik­si että arvos­te­taan enem­män vapaa-aikaa.

    Jos elä­köi­ty­mi­nen lisään­tyy eli työ­voi­mas­ta on pulaa, niin pal­kat nouse­vat, mikä cete­ris pari­bus lisää työn­te­koa ja vähen­tää elä­ke­läis­ten mää­rää. Tämä myös kan­nus­taa opis­ke­luis­ta töhin ja pysy­mään töissä. 

    Tun­nen radios­sa haas­ta­tel­tua Tom­mi Uscha­no­via sen ver­ran, että suh­tau­dun kun­nioi­tuk­sel­la hänen jär­jen­juok­suun­sa. Uscha­nov ymmär­tääk­se­ni ehdot­ti, että ihmi­set voi­si­vat halu­tes­saaan lyhen­tää viik­ko­työ­ai­kaan­sa pienm­pää palk­kaa vas­taan, ja että val­tio osit­tain kom­pen­soi­si tätä alen­ta­mal­la työn verotusta.

    Vero­tuk­sen pain­opis­teen siir­tä­mi­ses­tä pois­päin työn vero­tuk­ses­ta val­lit­see suo­ras­taan hert­tai­nen kan­sal­li­nen kon­sen­sus, joten ei sii­tä enem­pää. Mut­ta viik­ko­työ­ai­ka on myös olen­nai­nen asia.

    Jos työn­te­ki­jä tekee 10% vähem­män töi­tä niin että hän esi­mer­kik­si tekee per­jan­tai­sin vain puo­lik­kaan päi­vän, tai aamu-uni­se­na tulee 45 minuut­tia myö­hem­min töhin joka päi­vä, niin sen vai­ku­tus hänen tuot­ta­vuu­teen­sa riip­puu työ­teh­tä­väs­tä. Se tus­kin kui­ten­kaan on kes­ki­mää­rin 10% alas­päin. Ihan samas­ta syys­tä kuin mik­si 80-tun­nin työ­vii­kol­la ei saa tuplas­ti enem­män aikaan.

    Mut­ta jos 10% vähen­nys, mal­liin Rans­ka, ote­taan kuu­kau­den pitui­se­na loma­na, niin vai­ku­tus tuot­ta­vuu­teen lähes­tyy tuo­ta 10%. Van­ha­nen puhuu työ­viik­ko­jen mää­räs­tä elin­ai­ka­na, Uscha­nov työ­vii­kon pituudesta.

  2. Pal­jas­tan nyt totaa­li­sen ymmär­tä­mät­tö­myy­te­ni aihees­ta, mut­ta kysyn­pä kum­min­kin. Mitäs jos työ­ai­kaan saa­tai­siin­kin lisää jous­toa pak­ko­ly­hen­tä­mi­sen tai ‑piden­tä­mi­sen sijaan? Aina­kin oma elin­ta­so­ni nousi­si eni­ten, jos voi­sin itse mää­ri­tel­lä kuin­ka mon­ta tun­tia vii­kos­sa teen. Riip­puen elä­män­ti­lan­tees­ta, voi­sin huh­kia kuin heik­ko­päi­nen tai ottaa löy­sem­min ja palk­ka mää­räy­tyi­si sen mukaan. Toki työ­nan­ta­jan kan­nal­ta sys­tee­mi oli­si han­ka­lam­pi, mut­ta jos jous­to­va­ra oli­si mää­ri­tel­ty koh­tuul­li­sek­si (esim. 30–50 h/viikko) ja työ­ai­ka sovit­tai­siin esim. vuo­dek­si ker­ral­laan, niin työ­vuo­ro­jen sumpli­mi­nen voi­si olla mah­dol­lis­ta koh­tuul­li­sel­la vai­van­näöl­lä. Työ­nan­ta­jaa voi­si loh­dut­taa se, että toden­nä­köi­ses­ti ne moti­voi­tu­neim­mat työ­juh­dat teki­si­vät pidem­pää päivää.

  3. Minä­kin olen kovin eri­miel­tä poli­tii­kan suun­nas­ta matin kans­sa, mut­ta täs­sä­työ­ai­ka­ky­sy­myk­ses­sä mat­ti on var­maan kuun­nel­lut jotain asiois­ta hie­man peril­lä ole­vaa vir­ka­mies­tä kuten Sailasta.

    Se on kui­ten­kin sel­vä vähem­mis­tö suo­ma­lai­sis­ta jot­ka teke­vät jotain oike­aa työ­tä kuten hoi­ta­vat sai­rai­ta tai hank­ki­vat valuut­ta­tu­lo­ja tms. Loput sit­ten ovat ‘töis­sä’ Kelal­la ja penaa­lin terä­vim­mät kynät ylia­sia­mie­hi­nä, halin­to­y­li­joh­ta­ji­na, maa­her­roi­na jne jne.

    Miten siis tämä pis­kui­nen työ­tä­te­ke­vä jouk­ko voi­si enää pal­vel­la ja elät­tää tulon­siir­roil­la tai suo­jai­sis­sa työ­pai­kois­saan pesi­vää kan­sam­me enem­mis­töä jos he vie­lä pitäi­si­vät pit­kiä lomia? Miten he voi­si­vat myös­kään enää pal­vel­la laa­duk­kaas­ti esi­mer­kik­si niin arvo­kas­ta ja jopa eri­lai­sin kiin­tiöin suo­jat­tua kie­li­vä­hem­mis­töäm­me, tai edes erit­täin nopeas­ti lisään­ty­vää, pää­osin tulon­siir­roil­la elä­vää mut­ta hyvin­kin vaa­ti­vaa ja monen­lais­ta eri­tyis­tu­kea tar­vi­se­vaa väri­käs­tä uus­suo­ma­lais­ten joukkoa? 

    Entä miten sil­loin tämä vähem­mis­tö pys­tyi­si enää kus­tan­ta­maan monen­lai­set hyvin kor­keat EU, YK ja hii­li­diok­si­di­mak­sut kun veroas­te on jo nyt lähes maa­il­ma­nen­nä­ty­ta­soa? Jäi­si­kö sil­loin osa kaik­kein lah­jak­kaim­mis­ta nau­ru­ham­pai­sis­ta pojis­tam­me ja tyt­tä­ris­täm­me koko­naan ilman hie­noa EU virkaa?

    Osmol­le vie­lä tie­dok­si ettei­vät ne työ­tä­te­ke­vät taval­li­set ihmi­set voi todel­li­se­sa maa­il­mas­sa yleen­sä itse päät­tää kuin­ka pal­jon he pitä­vät vapaa­ta. Sii­tä pitä­vät niin pan­kit, asiak­kaat kuin työ­nan­ta­jat­kin huo­len. Mut­ta tie­tys­ti jos­sain hie­man hie­nom­mis­sa, tär­keäm­mis­sä ja tie­dos­ta­vim­mis­sa töis­sä, vaik­ka­pa kehitysmaa‑, EU‑, lii­to-ora­va-asioi­den tai kult­tuu­rin paris­sa saat­taa olla tie­tys­ti sii­hen­kin mahdollisuuksia..

  4. Kuu­los­taa­ko Van­ha­sen puhe sinus­ta otsak­kee­si “=?UTF‑8?B?TGlzw6TDpCB0ecO2dMOkIQ==?=” kal­tai­sel­ta? 😉 Rans­kas­sa työ­ai­kaa on lyhen­net­ty, mut­ta nyt uuden pre­si­den­tin aika­na sitä ollaan taas ilmei­ses­ti hinaa­mas­sa ylöspäin.

  5. Eikös juu­ri pari­sen viik­koa sit­ten haas­ta­tel­tu tut­ki­jaa, joka oli tul­lut sii­hen tulok­seen, että elin­ta­som­me on nyt saa­vut­ta­nut sen tason, joka on ihmi­sel­le sopi­va. (Kuun­te­lin uutis­ta eikä nimi jää­nyt mie­leen.) Lisä­an­siot eivät tuo onnea. Sen sijaan lisä­ai­ka toi­si. Kir­joi­tit­han täs­tä myös kirjassasi.

  6. Joo, mut­ta kun Kii­nas­sa ne ei pidä lomia. Jos tääl­lä lomail­laan yhä enem­män niin koh­ta kaik­ki työ mikä voi­daan siir­tää, siir­tyy Kii­naan (tai mis­sä se kul­loin­kin on halvinta) .
    Myös muis­sa mais­sa pitäi­si lyhen­tää työ­ai­kaa samas­sa suh­tees­sa, jot­ta Suo­men kil­pai­lu­ky­ky säi­lyi­si ennal­laan, muu­ten se heik­ke­nee rat­kai­se­vas­ti. Ja sit­ten meil­lä onkin pal­jon lomaa, nimit­täin pakkolomaa.

    Jos maa­ta­lous­po­li­tii­kan tar­koi­tus todel­la­kin on työl­lis­tää mah­dol­li­sim­man mon­ta, on se polii­tik­ka sit­ten aina­kin epä­on­nis­tu­nut täy­del­li­ses­ti. Maa­ta­lous työl­lis­tää mur­to-osan sii­tä mitä muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten. Alkaa olla niin vähis­sä se poruk­ka, että siel­lä tus­kin on pal­joa reser­viä mui­hin hommiin.

  7. Uudel­la kaa­vail­lul­la työ­ajan pituu­del­la (35h tai 37h/viikko) kai­ke­ti ei ole niin suur­ta väliä aina­kaan sil­lä saral­la, mis­sä teh­dään aja­tuk­sen voi­mal­la työ­tä. Esim. suun­nit­te­li­jat teke­vät työn­sä riip­pu­mat­ta sii­tä mikä on päi­vit­täi­nen työ­ai­ka. Asiat on saa­ta­va vaan rat­kais­tua. Tosin työ­ajan pituus antaa jon­kin­lai­set raa­mit työn­teon mää­räl­le per päivä.

    Entä sit­ten vuo­ro­työ­tä teke­vien tuo­tan­to­työn työ­ai­ka. 24h/3=8h on vuo­ro­kausi­ryt­mis­sä hyväk­si todet­tu ryt­mi­tys. Pitäi­si­ko tuo­tan­to jät­tää het­kek­si ilman työtekijöitä.

    Itse uskon että yksi­tyi­sel­lä sek­to­ril­la työt teh­täi­siin samal­la kaa­val­la kuten ennen­kin eli n. 8h työnä. 

    Sit­ten jää­kin jäl­jel­le val­tion ja kun­tien työ­pai­kat. Kuin­ka on osoi­tet­ta­vis­sa, että lyhe­net­ty työ­ai­ka yo. sek­to­reil­la lisäi­si työ­paik­ko­jen mää­rää. Jos­ko nämä­kin tahot alkai­si­vat teke­mään lyhen­ne­tys­sä työ­päi­väs­sä saman mää­rän työ­tä kuin aie­mal­la pidem­mäl­lä työ­ajal­la, niin käsit­tääk­se­ni lyhen­ne­tyn työ­ajan puit­teis­sa vero­tu­lot las­ki­si­vat per capi­ta, osto­voi­ma las­ki­si per capi­ta ja elä­ke­ker­ty­mät las­ki­si­vat per capita.

    Tosin en ole luke­nut Osmon viit­taa­maa kir­jaa, että Osmo on voi­nut ihan hyvin jo vas­ta­ta näi­hin yo. pohdintoihin.

  8. Luin kir­ja­si, mut­ta sii­tä on jo jon­kun ver­ran aikaa, enkä muis­ta enää mik­si, mut­ta muis­tan ajat­tel­lee­ni, että perus­te­lus­sa­si oli jokin vika; koe­tan sel­vit­tää sen myöhemmin. 

    Aja­tus täs­sä taus­tal­la talou­den dyna­mii­kas­ta on, että jos yksi­löl­lä useam­man kuin esim. 35 työ­tun­nin teet­tä­mi­nen on kal­lis­ta, niin pidem­män pääl­le kes­ki­mää­räi­nen työn­te­ki­jä tekee vain sen ver­ran, kos­ka pit­käl­lä aika­vä­lil­lä kes­ki­mää­räi­nen ja raja­kus­tan­nus ovat samat. Välit­tö­mäs­ti eivät tie­ten­kään ole, vaan aluk­si teh­dään yli­töi­tä. SAK:n sel­vi­tyk­sis­sä tai­de­taan salaa toi­voa, että 35 tun­ti­nen viik­ko + työ­voi­ma­pu­la nos­ta­vat kaut­ta lin­jan palk­ko­ja, kun teh­dään enem­män ylitöitä. 

    Tämä ajat­te­lu on Sai­lak­sen ja Van­ha­sen taus­tal­la, eivät­kä he ole täy­sin vää­räs­sä. Kar­keas­ti sanoen: ei maan­vil­je­li­jöis­tä teh­dä sai­raan­hoi­ta­jia sil­lä, että maa­ta­lous­tu­ki pois­te­taan. Pit­käl­lä aika­vä­lil­lä tai täy­sin toi­mi­vil­la mark­ki­noil­la noin kävi­si, mut­ta ei Suo­mes­sa sil­lä aika­jän­teel­lä, jos­ta Van­ha­nen ja Sai­las ovat huo­lis­saan. He halua­vat toden­nä­köi­ses­ti kal­lii­ta vien­ti­teol­li­suus­töi­tä kan­ta­väes­töl­le ja hal­po­ja hoi­ta­jia ulko­mail­ta, omia van­huus­päi­vi­ään varten.

  9. Tähän voi­sin vie­lä lisä­tä, että kun teen osit­tai­sel­la hoi­to­va­paal­la kuusi­tun­tis­ta päi­vää, niin työ­ai­ka­ni ja palk­ka­ni ovat 80% sii­tä, mitä ne voi­si­vat olla, mut­ta työ­pa­nok­se­ni on kyl­lä vähin­tään 90% täy­des­tä. Aina­kaan asian­tun­ti­ja­työ­tä ei pys­ty (eikä jak­sa) päi­väs­sä mää­rään­sä enem­pää teke­mään. Lähin­nä täs­sä on näen­näis­puu­has­te­lu vähentynyt.

  10. Soi­nin­vaa­ra:
    Työn tuot­ta­vuus nousee noin 2 % vuo­des­sa. Voi­sim­me siis piden­tää vuo­si­lo­maa lähes vii­kol­la vuo­sit­tain, jos hyväk­syi­sim­me sen, ettei kulu­tus­ta­som­me nouse.

    Nyt­hän kor­kean tuot­ta­vuu­den alat saa­vat nousus­ta suu­rem­man rahal­li­sen kor­vauk­sen (tai aina­kin pitäi­si saa­da). Jos työs­ken­te­li­sin samois­sa hom­mis­sa kuin naa­pu­ri­ni, mut­ta huo­nom­mal­la tuot­ta­vuu­del­la niin voi­sin hel­pom­min sulat­taa sen, että hänel­lä on hie­nom­pi auto tal­lis­sa, mut­ta sil­loin vas­ta oikein pän­ni­si, jos tie­täi­sin, että taas­kin minun työ­päi­vä­nä­ni naa­pu­ri se vain loi­koi­lee aurinkotuolissaan. 

    Eikös muu­ten tuot­ta­vuus nouse vain tie­tyil­lä aloil­la. Las­ten ja van­hus­ten hoi­dos­sa tuot­ta­vuut­ta ei saa­da nos­tet­tua (näil­lä näky­min) muu­ten kuin epäin­hi­mil­li­sel­lä toi­min­nal­la. Toki muu yhteis­kun­ta voi siir­tää vero­jen muo­dos­sa enem­män rahaa (ja siten aikaa) näil­le pakol­li­sil­le hoi­det­ta­vil­le mata­lan tuot­ta­vuu­den kas­vun aloil­le, mut­ta eipä ole tähän men­nes­sä­kään hir­veäs­ti esim ter­veys­hoi­ta­jien pal­kat kas­va­neet. Ja sitä­pait­si ter­veys­hoi­ta­jia sun mui­ta on hel­pom­pi hui­ja­ta nimel­li­sel­lä palk­ko­jen kas­vul­la, jota inflaa­tio naker­taa, kuin siten, että sel­keäs­ti ker­ro­taan työ­ajan vähe­ne­vän tämän ver­ran. Kaik­ki­han huo­mai­si asian pal­jon sel­keäm­min, että het­ko­nen nyt­hän en ole­kaan pitä­nyt enem­män lomaa kuin vii­me vuon­na, mut­ta sitä ei niin hel­pos­ti enää huo­maa­kaan, että osto­voi­ma­ni ei ole kas­va­nut yhtään vii­me vuo­teen verrattuna.

  11. Minul­la on sama koke­mus osit­tai­sel­ta hoi­to­va­paal­ta. Mut­ta ei se jak­sa­nut har­mit­taa. Näen­näis­puu­has­te­lu väsyt­tää vähin­tään yhtä pal­jon kuin oikea työ. Ja minä aina­kin tein sen 90% ihan sii­tä ilos­ta että pää­sin aikai­sem­min kotiin.

  12. Usein poliit­ti­ses­sa reto­rii­kas­sa esiin nouse­va työn arvos­ta­mi­nen (työ­tä­hän sano­vat arvos­ta­van­sa niin por­va­rit kuin sosia­lis­tit­kin) on kiin­nos­ta­va esi­merk­ki sii­tä, miten äärim­mäi­sen ratio­naa­li­sel­ta kuu­los­ta­va ilmiö eli talous ja pelk­kä asen­teel­li­nen “ideo­lo­gia” sot­ke­taan toisiinsa.
    Sii­tä voi­daan joh­taa muun muas­sa niin sano­tun työn vie­rok­su­mi­sen pahek­su­mi­nen tai ener­gian ja ajan run­sas käyt­tä­mi­nen lais­ko­jen pahek­su­mi­seen riip­pu­mat­ta sii­tä, mikä oman työ­pa­nok­sen todel­li­nen hyö­ty on. (Ja kuka mei­tä kaik­kia ehti­si analysoida).
    Talous kai sana­na tar­koit­taa suo­men kie­les­sä suu­rin piir­tein samaa kuin talon pitä­mi­nen. Nykyi­sin se tun­tuu kui­ten­kin vaa­ti­van, että yhden talon pitä­mi­sek­si pitäi­si samaan aikaan raken­taa kah­ta tai kol­mea uut­ta kiih­ty­väl­lä tahdilla.
    Rea­lis­ti­sem­pi näke­mys läh­ti­si liik­keel­le sii­tä, että kun Suo­mes­sa on vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien aika­na raken­net­tu riit­tä­vä mää­rä esi­mer­kik­si eri­lai­sia raken­nuk­sia, tei­tä, puhe­lin­verk­ko­ja ja muu­ta vas­taa­vaa, voi­daan nyt ja tule­vai­suu­des­sa panos­taa enem­män vaik­ka­pa hoi­to­työ­hön, kos­ka sen tar­ve kasvaa.
    Nyky­ajat­te­lu on joh­ta­nut sikä­li äärim­mäi­sen mie­len­kiin­toi­seen tilan­tee­seen, että ihmis­ten suu­ri mää­rä aiheut­taa pulan ihmi­sis­tä eli niin sano­tun työ­voi­ma­pu­lan. Mei­tä on niin mon­ta ettem­me täl­lä poru­kal­la pys­ty kaik­kia elättämään!?
    Yksi­lön näkö­kul­mas­ta työ ja työ­paik­ka ovat monel­la taval­la tär­kei­tä asioi­ta, mut­ta pik­ku hil­jaa pitäi­si sal­lia sekin, että (palkka)työn tar­peen­sa saa tyy­dyt­tää vaik­ka nel­jäl­lä työ­päi­väl­lä vii­kos­sa, kah­del­la työ­vii­kol­la kuu­kau­des­sa tai kah­dek­sal­la työ­kuu­kau­del­la vuo­des­sa. Tämän vas­ta­pai­no­na voi­daan myös sal­lia se, että yli 70-vuo­tias kyke­ne­vä ihmi­nen voi edel­leen viet­tää itsel­leen sopi­van ajan työelämässä.

  13. Pape­ri­työn­te­ki­jäl­le (ei-pai­dan­pe­si­jä) on voi­tu mak­saa parem­paa lik­saa sik­si, että joku nii­lo on pys­ty­nyt luo­maan parem­man koneen, ei sik­si, että pape­ri­työn­te­ki­jän oma geneet­ti­nen omi­nai­suus oli­si kehit­ty­nyt jol­lain maa­gi­sel­la taval­la. Jos tän­ne Suo­meen mei­naa saa­da vaik­ka banaa­ne­ja, niin tulee­han ne aina hel­pom­min myy­mäl­lä esim. kän­ny­köi­tä kuin räsy­mat­to­ja (kun­nioi­tan kyl­lä mat­to­jen teki­jöi­tä). Vali­tet­ta­vas­ti tuo Nokia ei ole tai­nut Suo­meen syn­tyä pel­käs­tään kat­toon sylek­si­mäl­lä. Mut­ta kan­nat­taa myös muis­taa, että hem­me­tin loh­du­ton oli­si Suo­mi, jos tääl­lä ei oli­si kuin insi­nöö­re­jä. Eli pal­kois­ta kes­kus­tel­taes­sa ei kan­na­ta peit­tää omaa moraa­lit­to­muut­ta eko­no­mi­jar­go­nil­la, vaan olla rehel­li­ses­ti itse­käs ja myön­tää, että hal­vat pal­ve­lut ovat kivo­ja sil­loin, kun ei itse ole hal­po­ja pal­ve­lu­ja tuot­ta­mas­sa. Hit­to, että tuo Mat­ti sit­ten osaa. Ei ole näet ollut lii­em­min vaa­ti­mas­sa suu­ril­le ikä­luo­kil­le lisä­sääs­tä­mis­vel­voi­tet­ta, vaik­ka tar­ve on ilmei­sen kova kulu­tus­tot­tu­muk­sis­ta päätellen.

  14. tpyy­luo­ma:

    Olet ymmär­tä­nyt oikein.

    Jos­tain perin ihmeel­li­ses­tä syys­tä Ylen uuti­set rapor­toi­vat haas­tat­te­lu­ni niin, että oli­sin muka joten­kin esit­tä­nyt sii­nä siir­ty­mis­tä Rans­kan mal­liin, niin että lail­la sää­det­täi­siin täy­den työ­vii­kon ole­van aina 35 tun­tia ja sil­lä siis­ti. Itse haas­tat­te­lus­sa­ni, ja nime­no­maan sen radioi­dus­sa osas­sa, esi­tin kui­ten­kin päin­vas­toin että tämä on Suo­men kal­tai­ses­sa maas­sa sekä poliit­ti­ses­ti mah­do­ton­ta että epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta, ja tar­jo­sin tilal­le työntekijä‑, työ­paik­ka- ja ala­koh­tai­sia jous­to­ja työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen kes­ke­nään sopi­mi­na. Muu­ten­kin se, mitä sanoin, oli pit­käl­ti aika suo­raa pla­gi­aat­tia Osmon kir­jas­ta (vrt. Pasi Peran­de­rin kom­ment­ti). Mai­nit­sin toki Osmon nimel­tä — mis­tä Kim­mo Kil­ju­nen näkyy nyt pahoit­ta­neen mie­len­sä ja lait­ta­neen ulos tie­dot­teen, jos­sa pyr­kii esit­tä­mään juu­ri itsen­sä suu­re­na suo­ma­lai­se­na työ­ajan­ly­hen­nyk­sen uranuurtajana…

    juu­pa juu:

    Suo­mel­la ei mis­sään tapauk­ses­sa tule kos­kaan ole­maan hin­ta­kil­pai­lu­ky­kyä Kii­nan kans­sa, kos­ka jos tääl­lä las­ket­tai­siin pal­kat Kii­nan tasol­le, tääl­lä yksin­ker­tai­ses­ti kuol­tai­siin näl­kään. Euroo­pan hin­ta­ta­sol­la ei voi elää Kii­nan pal­koil­la vaik­ka veroas­te las­ket­tai­siin nol­lan ala­puo­lel­le. Suo­men kil­pai­lu­ky­ky on aivan muu­ta kuin hin­ta­kil­pai­lu­ky­kyä ja on ollut jo mon­ta mon­ta mon­ta kym­men­tä vuot­ta. Se on kil­pai­lu­ky­kyä mm. juu­ri sil­lä työn tuot­ta­vuu­den kas­vu­vauh­dil­la, joka tekee mah­dol­li­sek­si las­kea teh­dyn työn mää­rää ilman että aineel­li­nen elin­ta­so romahtaa.

  15. Jos arvos­te­taan enem­män vapaa-aikaa, teh­dään vähem­män työ­tä ja tuo­te­taan vähem­män tava­roi­ta ja pal­ve­luk­sia ja kulu­te­taan nii­tä vähem­män. Se on täy­sin valittavanamme.”

    Mik­si me edes tar­vit­sem­me työ­lai­ka­lain­sää­dän­töä? Mik­si val­tio tie­tää mei­tä parem­min pal­jon­ko meil­le on hyväk­si teh­dä töi­tä? Parem­paan tulok­seen pääs­täi­siin, jos jokai­nen sai­si sopia työ­ai­kan­sa halua­mal­laan taval­la, eikä mitään 35–45h vii­kos­sa johon sekä työn­te­ki­jä, että työn­tan­ta­ja pako­tet­tai­siin. Näin ihmi­set pää­si­si­vät ilmai­se­maan todel­li­set arvos­tuk­sen­sa rahan ja vapaa-ajan välillä.

  16. On lii­an pit­käl­le yksin­ker­tais­ta­vaa, että jokai­ses­sa yri­tyk­ses­sä ja jokai­ses­sa teh­tä­väs­sä työ­ai­kaa pitäi­si kai­kis­sa saman­ai­kai­ses­ti joko lisä­tä tai vähen­tää. Jois­sa­kin tapauk­sis­sa työ­ajan lisää­mi­nen oli­si pai­kal­laan ja jois­sa­kin toi­sis­sa lyhen­tä­mi­nen. Useim­mis­sa yri­tyk­sis­sä työ­ajan pitä­mi­nen ennal­laan on var­maan se paras vaihtoehto.

  17. Tämä oli nyt näi­tä sar­jas­sam­me Eri­tyi­sen Eli­tis­ti­siä Aloituksia. 

    Toi­saal­la Osmo kurk­ku suo­ra­na huu­taa työ­pe­räis­tä maa­han­muut­toa ja työ­voi­ma­pu­laa, toi­saal­la puo­les­taan mie­lis­te­lee kaik­ki työn­vie­rok­su­jia ihqn (lue ihkun) vapaa-ajan puolesta..

    Eli kum­pi vai kam­pi? Loi­koil­lem­me­ko me riip­pu­kei­nus­sa drink­ki kou­ras­sa Osmon kir­jo­ja lukien ja Afri­kan nee­ke­rit sii­voa­vat mah­dol­li­set roiskeet? 

    Vai mikä siis on tule­vai­suu­den visio? En pää­se peril­le täs­tä yhtälöstä.

  18. Eli­na: Olen teh­nyt lyhyem­pää työ­ai­kaa ihan vain sik­si, että minä tah­doin lisää vapaa-aikaa, tote­sin tule­va­ni toi­meen hiu­kan täyt­tä palk­kaa pie­nem­mäl­lä pal­kal­la ja työ­nan­ta­ja suos­tui. Ei, val­tio ei sub­ven­toi­nut tätä muu­ten kuin vero­pro­sen­tin pie­ne­ne­mi­sel­lä vero­progres­sion vuok­si. Tekee­kö tämä minus­ta työn­vie­rok­su­jan? Jos tekee, niin olen ylpeä sellainen.

  19. Niin. Mikä on esi­mer­kik­si minun työ­ai­ka­ni? Suu­rin osa ajas­ta kui­ten­kin on eri­lais­ten ongel­mien miet­ti­mis­tä ja rat­kai­su­jen etsi­mis­tä. Panen­ko aivot narik­kaan työ­ajan pää­tytt­tyä ja lak­kaan ajat­te­le­mas­ta ehkä hyvin­kin mie­len­kiin­tois­ta ongel­maa? Ehkä oival­lan jotain illal­la ja teen vähän haku­ja. Olen­ko töis­sä? Entä jos vain aje­len ja tulen miet­ti­neek­si asi­aa? Pitäi­si­kö sil­le voi­da osoit­taa joku rat­kai­se­va mer­ki­tys, ennen­kuin sitä voi pitää työ­nä? Mitä on sil­loin työ­ai­ka­na teh­ty tulok­se­ton aivo­jen rassaaminen?

    Nyt muu­ten Ode kum­mal­li­ses­ti ihas­te­lee ihmis­ten oikeut­ta päät­tää omis­ta asiois­taan, mut­ta asia onkin heti toi­nen, kun he halua­vat asua jos­sain muu­al­la kuin Ode haluai­si hei­dän asu­van, tai kulut­taa Oden mie­les­tä vää­räl­lä taval­la, tai viih­tyä vää­rän­lais­ten asioit­ten paris­sa. Sil­loin Ode halu­aa­kin yhteis­kun­nan väliin­tu­lo­ja ja sank­tioi­ta ja pak­ko­ja ja kieltoja.

  20. Mik­si me edes tar­vit­sem­me työlaikalainsäädäntöä?”

    Useil­la työ­pai­koil­la on työn­te­ki­jän kovin han­ka­la päät­tää vähen­tä­vän­sä työn­te­koa muu­ten kuin otta­mal­la lop­pu­ti tai tin­kaa­mal­la asi­aa fudui­hin asti. Yhtei­set sään­nöt pois­tai­si­vat myös työn­te­ki­jöi­den kil­pai­le­mi­sen teke­män­sä työ­ajan pituu­del­la. Kai­kis­sa töis­sä tätä ei var­maan­kaan tar­vi­ta, mut­ta hyvin mones­sa pai­kas­sa kuitenkin.

    Pitää­kin lukea Osmon kir­ja aihees­ta. Minua on pit­kään mie­ti­tyt­tä­nyt mik­si tuon pyhän kan­san­ta­lou­den kas­vun nimis­sä pitää ihmis­ten uhra­ta elä­män­sä ilo­ja. Yksin­ker­tai­ses­sa mie­les­sä­ni vie­lä­kin pyö­rii idea, että kan­san­ta­lou­den pitäi­si olla ihmi­sen ilok­si eikä toisinpäin.

  21. tcrown,

    Trol­la­sin nyt vähän päi­vän piristykseksi… 🙂

    Tie­tys­ti eri elä­män­ti­lan­teis­sa on hyvä pys­tyä sää­te­le­mään työ­ai­kaan­sa. Itse­kin tein kuusi­tun­tis­ta päi­vää, kun lap­se­ni oli ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la koulussa. 

    Osmo vaa­tii vähem­män työn­te­koa koko kan­san­kun­nan tasol­la. Kui­ten­kin toi­ses­ta suu­pie­les­tä julis­taa työ­voi­ma­pu­las­ta ja mui­den vih­rei­den tapaan Afri­kan rekrytointipisteistä… 

    Eikö tämä ole ristiriitaista?

    Eli­tis­ti­sek­si tämän Vau­raus ja aika ‑pamfle­tin tekee läh­tö­olet­ta­mus, että kai­kil­la oli­si sekä varaa että halua elel­lä nykyi­sel­lä elin­ta­sol­laan. Osmo unoh­taa taas aivan iloi­ses­ti asun­to­ve­lal­li­set, opis­ke­li­ja­per­heet opin­to­lai­noi­neen ynnä muut luke­mat­to­mat ryh­mät ja kes­kit­tyy omaan­sa ja tut­ta­va­pii­rin­sä elin­ta­soon, joka var­mas­ti riit­täi­si monel­le muullekin. 

    Mai­nit­tuun tut­ki­muk­seen suh­tau­dun vähän epäil­len. On kor­kea psy­ko­lo­gi­nen kyn­nys tun­nus­taa halua­van­sa isom­paa, parem­paa ja enem­män. Ahneus on yhteis­kun­nas­sam­me edel­leen ei-toi­vot­tu luon­teen­piir­re ja sik­si ehkä tulok­set vää­ris­ty­vät todel­li­ses­ta toi­min­nas­ta. Tämä­hän on kyse­ly­tut­ki­mus­ten tie­dos­tet­tu ongel­ma. Ihan­teet eivät kon­kre­ti­soi­du reaalimaailmassa. 

    Pitäi­si tie­tys­ti näh­dä tut­ki­mus ja eten­kin kysy­mys­ten sana­muo­dot, jot­ta sitä voi­si päte­väs­ti kritisoida.

  22. Työn tuot­ta­vuus nousee noin 2 % vuo­des­sa.” Soi­nin­vaa­ran mal­lin vika on täs­sä väit­tees­sä. Väi­te on aivan var­mas­ti “tosi”, en yhtään epäi­le, että joku pys­tyy kai­va­maan nume­rot esiin sivul­ta http://www.stat.fi.

    Muis­taak­se­ni Soi­nin­vaa­ra on istu­nut Hel­sin­gin val­tuus­tos­sa 24 vuotta.
    Minul­la on hämä­rä mie­li­ku­va, että sil­loin luok­ka­ko­ko hel­sin­ki­läi­ses­sä lukios­sa oli kol­me­kym­men­tä oppi­las­ta. Mikä­li tuot­ta­vuus lukios­sa on todel­la kas­va­nut tuon kak­si pro­sent­tia, niin eikö tänä päi­vä­nä lukion luok­ka­koon pitäi­si olla 30*1.02^24=45 oppi­las­ta. Tai mikä­li oppi­las­mää­rä on pysy­nyt vakio­na, lukion hen­ki­lö­kun­nan luku­mää­rän supis­tu­neen kol­man­nek­seen vuo­des­ta 1984? Mikä­li sekä oppi­las­mää­rä että hen­ki­lö­kun­nan mää­rä on tänä vuon­na sama kuin vuon­na 1984, eikö tämä osoi­ta tuot­ta­vuus­väit­teen onttouden?

    Väit­täi­sin, että työn­te­ki­jän tuot­ta­vuus on eräin poik­keuk­sin vakio.

    Ter­mi ”työn­te­ki­jän tuot­ta­vuus” kuu­lu enem­män pape­ri­teol­li­suu­den työ­mark­ki­noi­den meta­kie­leen, jol­la Pape­ri­liit­to mark­ka-aika­na leik­ka­si pää­oman tuo­tos­ta itsel­leen oman vakio­ko­koi­sen palan. 

    Ver­tai­lun vuok­si, sekä Kemi­jär­ven että Kemin sel­lu­teh­tail­la työ­te­ki­jä­mää­rä oli kum­mas­sa­kin 200 hen­ki­löä. Met­sä-Bot­nian Kemin sel­lu­teh­taal­la tuo­tet­tiin kak­si ker­taa enem­män sel­lua kuin Kemi­jär­vel­lä. Oli­ko Kemi­jär­ve­läi­sen työn­te­ki­jän tuot­ta­vuus sekä palk­ka puo­let Kemin työn­te­ki­jäs­tä, vai mis­tä oli kyse?

  23. Tyòn tuot­ta­vuus nousee kan­san­ta­lou­des­sa kes­kimàà­rin 2 %, itse asias­sa on nous­sut vàhàn­tuo­ta nopeam­min. Teol­li­suu­des­sa nousu on selvàs­ti nopeam­paa. Jul­ki­sis­sa pal­ve­luis­sa se ei juu­ri nouse, minkà vuok­si nii­den hin­ta (veron­mak­sa­jil­le) nousee koko ajan suh­tees­sa ylei­seen hin­ta­ta­soon. Tàtà kut­su­taan Bau­mo­lin taudiksi.

  24. Nyt muu­ten Ode kum­mal­li­ses­ti ihas­te­lee ihmis­ten oikeut­ta päät­tää omis­ta asiois­taan, mut­ta asia onkin heti toi­nen, kun he halua­vat asua jos­sain muu­al­la kuin Ode haluai­si hei­dän asu­van, tai kulut­taa Oden mie­les­tä vää­räl­lä taval­la, tai viih­tyä vää­rän­lais­ten asioit­ten paris­sa. Sil­loin Ode halu­aa­kin yhteis­kun­nan väliin­tu­lo­ja ja sank­tioi­ta ja pak­ko­ja ja kieltoja.

    Jos Cata­li­na luki­si kir­joi­tuk­se­ni hulel­li­ses­ti, minul­le riittài­si, ettà “vàà­rin asu­vat” mak­sai­si­vat itse aiheut­ta­man­sa kus­tan­nuk­set, eivàtkà man­kui­si sità mui­den piik­kiin tai tun­ki­si autoil­laan tois­ten asui­na­lueil­le. Pois siis vaa­ti­mus sàhkòn tasa­ta­ri­fiis­ta tai vesi- ja viemà­ri­ver­kon tasa­mak­suis­ta ja kun­non kilo­met­ri­poh­jai­nen mak­su pai­kal­le ja niin edel­leen. Ja kau­pun­ki­lai­sia suo­jaa­maan pen­delòij­hien autoil­ta riittàvàn­kor­keat ruuh­ka­mak­sut. Sen jàl­keen valin­ta olkoon vapaa.

  25. Tom­mi Usha­no­vil­le yksi tar­ken­ta­va kysy­mys, mitä var­si­nai­ses­ti ehdo­tat vero­tuk­sel­le teh­tä­väk­si? Var­sin­kin toi­mi­hen­ki­lö­am­ma­teis­sa työ­ajan lyhen­tä­mi­nen on yleis­tä, ja var­mas­ti mer­kit­tä­vä osuus osa-aika­duu­na­reis­ta on sitä ihan vapaa­eh­toi­ses­ti. Toi­mi­hen­ki­lö­puo­lel­la tähän kan­nus­taa kor­kea raja­ve­ro, aina­kin Hel­sin­gin pal­koil­la aika monen vii­mei­nen sata­nen tip­puu ylim­piin tuloveroluokkiin.

    Jos halut­tai­siin kan­nus­taa ihmi­siä lyhyem­pään työ­ai­kaan, niin nos­tet­tai­siin rei­luis­ti vero­tet­ta­van tulon ala­ra­jaa, jol­loin pie­ni-ja kes­ki­tu­loi­sil­la koko­nais­ve­roas­te las­kee, mut­ta raja­ve­roas­te nousee.

    Eli­nan röl­lei­lyyn lyhyes­ti, että val­tao­sa suo­ma­lai­sis­ta tus­kin halu­aa vaih­taa vapaa-aikaan­sa puh­taa­seen val­koi­seen rotuun.

  26. Työn tuot­ta­vuus on yksi­tyis­sek­to­ril­la nous­sut jo sii­tä syys­tä, että TES-palk­ko­ja on nos­tet­tu kes­ki­mää­räi­sen tuot­ta­vuu­den nousun perus­teel­la. Yri­tys­ten jois­sa tuot­ta­vuus on nous­sut oleel­li­ses­ti kes­ki­mää­räis­tä hitaam­min on näi­nol­len ollut pak­ko paran­taa tuot­ta­vuut­taan tai lopet­taa toi­min­tan­sa. Näin kes­ki­mää­räi­nen tuot­ta­vuus on jäl­leen nous­sut, TES-palk­ko­ja on nos­tet­tu kes­ki­mää­räi­sen tuot­ta­vuu­den nousun perus­teel­la jne… 

    Täs­sä kier­tees­sä on vaan se vika, että se on aiheut­ta­nut kor­kean raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den. Raken­teel­lis­ta työt­tö­myyt­tä puret­taes­sa kes­ki­mää­räi­nen työn­te­ki­jä­koh­tai­nen tuot­ta­vuus saat­taa jopa las­kea, kos­ka mata­lam­man tuot­ta­vuu­den työn­te­ki­jät­kin pää­se­vät yli­pään­sä töi­hin. Täs­tä taas ei oli­si mitään hait­taa, kos­ka koko­nais­tuo­tan­to kas­vai­si aina­kin näi­den uusien työn­te­ki­jöi­den työ­pa­nok­sen ver­ran, ehkä enem­män­kin, kos­ka uudet työn­te­ki­jät voi­si­vat vapaut­taa van­ho­jen työn­te­ki­jöi­den resurs­se­ja kor­keim­man jalos­tusas­teen tehtäviin.

  27. Cai­ti­li­na, kuten muut­kin äärioi­keis­to­lai­set syyt­tä­vät “sosia­lis­mis­ta” kovin vali­koi­vas­ti. Val­tion sub­ven­toi­ma infra kyl­lä kel­paa, mut­ta sen aiheut­ta­mien ulkois­vai­ku­tus­ten las­kut­ta­mi­nen onkin jo sosia­lis­mia. Tämä on tyy­pil­lis­tä poliit­ti­sen ken­tän molem­mil­la puo­lil­la, kaik­ki hyvä on peräi­sin omas­ta ja paha naapurista.

    Mut­ta itse asias­ta: Vapaa-aika on ratio­naa­li­sel­le ihmi­sel­le, joka voi päät­tää tekee­kö työ­tä tun­nin lisää tai vähem­män, mar­gi­naa­lis­sa saman arvois­ta kuin työs­tä saa­ta­va palk­ka. Jos se oli­si arvok­kaam­paa, hän teki­si työ­tä vähem­män ja jos se oli­si vähem­män arvo­kas­ta, hän teki­si lisää. Jo pel­käs­tään täs­tä syys­tä pitäi­si työ­ajan jous­ta­mis­ta molem­piin suun­tiin suo­sia. Eli estei­tä työ­ai­ka­jous­tuil­la — niin ylös kuin alas­kin — pitäi­si pur­kaa heti­mi­ten. Jäyk­kä työ­ai­ka­la­ki ja jäy­kät työ­eh­to­so­pi­muk­set ja toi­saal­ta työ­nan­ta­jan sane­lu­val­ta työ­ajan suh­teen ovat molem­mat tämän esteenä. 

    Näin siis teo­rias­sa, vaan miten on käy­tän­nös­sä? Itse olen työs­ken­nel­lyt tut­ki­ja­na ja opet­ta­ja­na tms. vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­ta asti. Lomal­la syn­tyy mel­kein enem­män nii­tä tulok­sia, joi­ta työ­ai­ka­na pitäi­si teh­dä. Koko työ­ajan käsi­te on minun koh­dal­la­ni mel­kein huo­no vit­si. (Ja sil­ti yli­opis­to vaa­tii tark­kaa työ­ajan kohdentamista. )

  28. Twan­ger: Eikös se oo hyvä asia, että työ­pai­koil­la, jois­sa työn­te­ki­jä mie­luum­min irti­sa­no­taan kuin anne­taan sen teh­dä lyhyem­pää työ­ai­kaa ei pide­tä työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka tekee lyhyt­tä päi­vää? Mik­si val­tion pitäis ottaa työ­nan­ta­jal­ta oikeus vaa­tia jotain tiet­tyä työ­pa­nos­ta työn­te­ki­jäl­tä? Eihän sekään ole oikein, kun val­tio ottaa työn­te­ki­jäl­tä pois oikeu­den vaa­tia halua­maan­sa kor­vaus­ta teh­dys­tä työstä.

  29. Osmo sanoo, että pitäi­si arvos­taa enem­män vapaa-aikaan­sa eikä kan­nat­tai­si käyt­tää työ­ai­kaa “krää­sän” keräämiseen.

    No, eihän Osmon vaih­de­pyö­rä eikä kame­ra olek­kaan krää­sä­ta­va­raa. Eikä Osmon per­hei­neen teke­mät mat­kat Euroop­paan ole krää­sää. Mut­ta rahaa noi­den asioi­den toteu­tu­mi­seen tarvitaan.

    Mut­ta jos­ko elää ton­nil­la kuus­sa, niin eipä tar­vit­se sit­ten pal­joa unel­moi­da nois­ta Osmon­kin “ylel­li­syyk­sis­tä”.

    Että, help­po on olla vii­sas tois­ten asioissa. 

    Sit­ten kun Osmo lah­joit­taa omai­suu­ten­sa pois ja per­heen­sä sos­sun kyn­siin, niin minä­kin alan hur­raa­maan Osmon elä­män tavoille. 

    No, vit­si tämä kir­joi­tus oli. Osmo ei vaan ker­ro kir­joi­tuk­sis­saan, että kaik­ki eivät ole sel­lai­sia kan­sa­lai­sia, että näi­tä kan­sa­lai­sia tuli­si pei­la­ta saman arvoi­sel­la mit­ta­ril­la. Tai aina­kin mit­ta­rin skaa­la ei ole line­aa­ri­nen kun kaik­ki kan­sa­lai­set ase­te­te­taan mit­ta­rin mitattaviksi.

  30. Työ­tä on tie­ten­kin monen­lais­ta, mut­ta ei muu­ra­hais­pe­säs­sä mon­taa aika­vyö­hy­ket­tä voi olla — valitettavasti.

  31. Pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten, kun sain koh­tuul­lis­ta kuu­kausi­palk­kaa työ­mark­ki­na-asioit­ten seu­raa­mi­ses­ta, pää­dyin näi­tä asioi­ta poh­dit­tua­ni sii­hen, että var­min tapa tuho­ta ihmi­sel­tä työ­mo­ti­vaa­tio on sitoa hänet sään­nöl­li­seen työ­paik­kaan, työ­ai­kaan ja työpalkkaan.
    Vaik­ka tuhoa­mi­nen on lii­an voi­ma­kas ilmai­su ja kai­kel­la sään­nöl­li­syy­del­lä on myös hyviä puo­lia, aiheut­taa nykyi­sen kal­tai­nen jär­jes­tel­mä eri­lai­si­ne sään­nöl­li­syyk­si­neen sen, että työn alku­pe­räi­sen tar­koi­tuk­sen idea uhkaa hukkua.
    Yksi mah­dol­li­suus “vapai­siin” työ­ai­koi­hin siir­ty­mi­seen avau­tuu sitä kaut­ta, että mah­dol­li­sim­man suu­ri osa ihmi­sis­tä on juri­di­ses­ti jon­kin­lai­sia yrit­tä­jiä. Sil­loin asiak­kaal­la ei pitäi­si olla mitään int­res­siä eikä oikeut­ta kont­rol­loi­da ajankäyttöä.
    Eri asia sit­ten on, ettei tuos­ta kehi­tyk­ses­tä muu­ten vält­tä­mät­tä pelk­kää hyvää seuraisi.
    Aina­kin nykyi­sin moni yrit­tä­jä ker­too pit­kis­tä työ­päi­vis­tä, mut­ta en usko niit­ten vält­tä­mät­tö­myy­teen, vaan nii­tä teh­dään lähin­nä oman kulu­tus­ta­son maksimoimiseksi.

  32. Tie­dän hyvin aja­tus­kul­ku­ni ajoit­tai­sen vali­koi­vuu­den. Halusin vain huo­maut­taa, että teil­lä esiin­tyy sama ilmiö. Aion­kin vas­tai­suu­des­sa eri­lai­sia tulon­siir­to­ja kai­pail­taes­sa vii­ta­ta usein sii­hen, että itsen­sä Osmo Soi­nin­vaa­ran mukaan jokai­sen on itse vas­tat­ta­va kuluistaan.

  33. Tie­de­mies
    “Koko työ­ajan käsi­te on minun koh­dal­la­ni mel­kein huo­no vitsi.”

    Jos ote­taan esi­mer­keik­si Eins­tein, Jee­sus ja Man­ner­heim, tun­ti­koh­tais­ten tuot­ta­vuuk­sien las­ke­mi­nen muut­tuu täy­sin nau­ret­ta­vak­si. Mitä enem­män kyse on suo­rit­ta­vas­ta työs­tä, sitä enem­män tun­ti­koh­tais­ten tuot­ta­vuuk­sien las­ke­mi­ses­sa on mieltä. 

    Sil­lä että teh­dään oikei­ta asioi­ta vai­kut­ta­vuus (efec­ti­vi­ty) on pal­jon suu­rem­pi mer­ki­tys kuin sil­lä teh­dään­kö ne vää­rät tai vähem­män oikeat asiat 2 % tehok­kaamm­min (efficiency).

    Tep­po M blo­gis­saan otti tavoit­teek­seen sadan nai­sen kaa­ta­mi­sen vuo­den aika­na. Mitä suu­rim­mas­sa mää­rin efec­ti­vi­ty-tyy­pin asias­ta: muka­van nai­sen tapaa­mi­nen, tämän kans­sa ole­mi­nen ja sil­lä saa­vu­tet­tu onni muut­tui pahaa oloa tuot­ta­vak­si puh­taas­ti mää­räl­li­sek­si suorittamiseksi. 

    Ylei­sem­min­kin ihmi­nen saa­nee enem­män tyy­dy­tys­tä teke­mien­sä asioi­den mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä kuin teke­mi­sen­sä mää­räs­tä sinän­sä. Yhtei­söil­le, joi­hin ihmi­nen kuu­luu molem­mat ovat tär­kei­tä. Mikä oli­si näi­den opti­maa­li­nen painotus?

  34. USA:ssa oikeus sopia “vapaas­ti” työ­ajois­ta on joh­ta­nut kym­me­niä pro­sent­te­ja pitem­piin työ­ai­koi­hin. Ei ole esim tava­ton­ta, että työn­te­ki­jä on “sopi­nut” luo­pu­van­sa koko­naan vuo­si­lo­mas­taan. Vii­kon vuo­si­lo­maa viet­tä­vää voi jo onni­tel­la hyvin suju­nei­den “neu­vot­te­lu­jen” johdosta.

    Täs­tä voi ihan hyvin vetää sen joh­to­pää­tök­sen, että vapaut­ta ei suin­kaan pidä lisä­tä vaan vähen­tää. Aina­kin näin työn­te­ki­jän kan­nal­ta. Työ­nan­ta­jan kan­nal­ta tol­kut­to­mat vuo­si­työ­ajat saat­ta­vat olla jär­ke­viä­kin. Mik­si muu­ten oikeis­to­lai­set nii­tä ajaisivat?

  35. Eli­nan röl­lei­lyyn lyhyes­ti, että val­tao­sa suo­ma­lai­sis­ta tus­kin halu­aa vaih­taa vapaa-aikaan­sa puh­taa­seen val­koi­seen rotuun.”

    Hehee, siir­to­maa­isän­tä­men­ta­li­teet­ti kunniaan!

  36. Heh,

    Tur­ha toi­vo, että sitä pit­kä­ve­teis­tä opus­ta jak­sai­si kah­la­ta läpi kovem­man luo­kan maso­kis­ti­kaan, vaik­ka kysei­nen pai­no­tuo­te oli­si sat­tu­nut ainoa­na kir­ja­na mukaan autiosaarelle. 

    Jo sil­mäi­le­mäl­lä sitä siel­tä tääl­tä huo­maa, että tar­koi­tus on opet­taa toi­sia elä­mään toi­sin kuin itse tekee kuten Line Aari­kin on havain­nut. Se ei ole kovin vakuut­ta­va lähtökohta.

  37. Minun omien koke­muk­sie­ni mukaan Rans­kas­sa päi­vit­täi­nen työ­ai­ka aina­kin 1990-luvun alku­puo­lel­la oli sekoi­tus työ­tä, ruo­ka­tun­tia (pit­kä sel­lai­nen) ja seu­rus­te­lua mui­den työn­te­ki­jöi­den kans­sa. Ja eikös kou­lut­kin Rans­kas­sa liki sul­ke­neet oven­sa, kun kou­lu­ruo­kai­lua ei kou­luis­sa ollut, vaan lap­set mat­ka­si­vat kotei­hins­ta takai­sin kes­ki­päi­vän “ruo­ka­tun­nil­le”, taik­ka sit­ten söi­vät van­hem­pien­sa lait­ta­mia eväi­tä ns. pit­kil­lä ruokatunneilla.

    Otsi­kos­ta hiu­kan poi­ke­ten. Olin erääl­lä teh­taal­la komen­nus­kei­kal­la tääl­tä Suo­mes­ta, ja koh­ta­sin tuol­loin tuon Rans­kan työ­paik­ka­ruo­kai­lun eri­koi­suu­den. Oli var­sin eri­kois­ta olla sel­lai­nen eri­koi­suus, että minä oli­sin saa­nut kipa­ta vii­niä ja olut­ta ruo­ka­tun­nil­la niin pal­jon kuin vain oli­sin halun­nut, mut­ta pai­kal­li­sil­le rans­ka­lai­sil­le toi­mi­tus oli tuol­loin vih­doin lain­sää­dän­nöl­lä kiel­let­ty. Muu­ten, sama alko­ho­lin naut­ti­mi­sen kiel­to Venä­jäl­lä toteu­tui samaan aikaan kuin Ranskassakin.

    Mut­ta näin kävi näis­sä­kin alko­ho­lin suur­ku­lu­tus­mais­sa Rans­kas­sa ja Venä­jäl­lä tuol­loin 1990-luvun alku­puo­lel­la, että kän­nis­sä ei työ­maal­la saa olla. Perin­tei­tä kun on vai­kea häivyttää.

    Eli, vai­ku­tuk­sen­sa alko­ho­lin kulu­tuk­sel­la on ollut tuol­loin esim. Rans­kas­sa ja Venä­jäl­lä työ­päi­vän pituu­den määräytymiseen.

  38. Ihmi­set kyse­le­vät sin­nik­kääs­ti, mis­sä olen viras­sa? Sää­lin­se­kai­nen jär­ky­tys on aina sil­min­näh­tä­vä ker­toes­sa­ni, etten ole mis­sään. Suu­rem­pi on vain epä­us­ko ker­toes­sa­ni, että nime­no­maan haluan olla vapaa­na pät­kä­työ­läi­se­nä ja että pitäi­sin vir­kaan aset­tu­mis­ta amma­til­li­se­na itsemurhana.
    Aiko­jen pahen­tues­sa voin tie­tys­ti tar­kis­taa näke­mys­tä­ni. Nyt tosin moot­to­ri­tek­niik­ka näyt­tää sen ver­ran kiin­nos­ta­val­ta, että har­kit­sen vaka­vast uudelleenkouluttautumista 🙂

  39. kun sain koh­tuul­lis­ta kuu­kausi­palk­kaa työ­mark­ki­na-asioit­ten seu­raa­mi­ses­ta, pää­dyin näi­tä asioi­ta poh­dit­tua­ni sii­hen, että var­min tapa tuho­ta ihmi­sel­tä työ­mo­ti­vaa­tio on sitoa hänet sään­nöl­li­seen työ­paik­kaan, työ­ai­kaan ja työpalkkaan. 

    Täs­sä kyl­lä nyt pää­dyit aivan vää­rään joh­to­pää­tök­seen. Pit­kä­jän­tei­nen työ, aina­kin jos se työ on hie­man banaa­nien las­taa­mis­ta vaa­ti­vam­paa ja tehoa halu­taan, vaa­tii aina sitou­tu­nut­ta ja pit­kään asian paris­sa työs­ken­te­le­vää hen­ki­lös­töä. Täs­tä on hel­pos­ti löy­det­tä­vis­sä luke­mat­to­mia esi­merk­ke­jä niin tääl­tä kuin ulko­mail­ta­kin. Niiin yri­tys kuin val­tio­ta­sol­la­kin. Vähän venyt­tä­mäl­lä jopa maan­osa­ta­sol­la.. Päin­vas­tai­sia esi­merk­ke­jä taas tus­kin pal­joa löytyy..

    Työ­mo­ti­vaa­tio­ta sen sijaa syö erit­täin tehok­kaas­ti se että ter­ve ihmi­nen lai­te­taan teke­mään jotain hyö­dy­tön­tä pseu­do­työ­tä kuten T.Sipilä siel­lä työ­mark­ki­noi­den tut­ki­muk­ses­saan ja muu­ta­ma muu vie­ras­kir­jan vie­ras omis­sa tööis­säään. Miten tämän kal­tai­sen työn tehoa edes voi­daan mita­ta? Ilmei­ses­ti monis­te­nip­pu­jen pak­suu­del­la, power point slais­sien ja pal­la­ve­ri­pul­lien luku­mää­räl­lä ja vara­tul­la audi­to­rio­ajal­la? Vai ken­ties hau­kot­te­lun mää­räl­lä siel­lä audi­to­rios­sa? Veron­mak­sa­jien ja yhteis­kun­nan tuot­ta­vuu­den kan­nal­ta on aivan sama tekee­kö tätä pie­run­pi­dä­tys­työ­tä sit­ten mää­rä­ai­kai­nen pro­jek­ti­hen­ki­lös­tö tai sit­ten eli­ni­käi­ses­sä suo­ja­työ­pai­kas­saan ole­vat ihmi­set, mones­ti (yleen­sä) oli­si parem­pi että ko. hen­ki­löt vain pysyi­si­vät koto­naan. Luon­to­kin säästyisi..

    Tero tuos­sa aiem­min nos­ti esil­le tär­keän näkö­koh­dan. Heti kun huu­ta­va työ­voi­ma­pul­la on vai­en­nut, kuten aivan koh­ta näyt­täi­si käy­vän, niin työ­nan­ta­jat pyr­ki­vät ulos­mit­taa­maan kai­ken hyö­dyn työ­voi­mas­taan. Mikä onkaan parem­pi tilan­ne työ­nan­ta­jal­le, eten­kin hie­man hel­pom­pien töi­den koh­dal­la, kuin se että nöy­rä osa­päi­vä­työn­te­ki­jöi­den jouk­ko panee paras­taan jot­tei tun­te­ja vain vähen­ne­tä. Tämä on luon­nol­li­ses­ti­kin hal­li­tuk­sen tavoi­te, ei sii­nä mitään, mut­ta oli­si hyvä jos äänes­tä­jät­kin sen ymmärtäisivät.

  40. USA:ssa oikeus sopia “vapaas­ti” työ­ajois­ta on joh­ta­nut kym­me­niä pro­sent­te­ja pitem­piin työ­ai­koi­hin. Ei ole esim tava­ton­ta, että työn­te­ki­jä on “sopi­nut” luo­pu­van­sa koko­naan vuo­si­lo­mas­taan. Vii­kon vuo­si­lo­maa viet­tä­vää voi jo onni­tel­la hyvin suju­nei­den “neu­vot­te­lu­jen” johdosta.”

    Voi­sit­ko heit­tää vähän fak­taa, esim. jotain tilas­to­ja kehiin väit­tee­si tuek­si? Epäi­len, että et ole kos­kaan käy­nyt USA:ssa tai miten­kään muu­ten tutus­tu­nut pai­kal­li­seen työ­kult­tuu­riin. Mie­li­ku­vil­la on tur­ha argu­men­toi­da, vaik­ka se teil­lä puna­vi­her­vas­sa­reil­la aika ajoin on tapana.

  41. Eli­na, “Vau­raus ja aika”-pamfletin lukee hel­pos­ti läpi puo­les­sa päi­väs­sä. Sii­nä kir­joit­ta­ja esit­tää de fac­to siir­ty­mis­tä vero­tuk­sen progres­sios­ta tasa­ve­ro­jär­jes­tel­mään. Siis vero­pro­sent­ti on “köy­hil­lä” 32%:a , “rik­kail­la” kar­van vail­le 40%:a. Läh­de: s96 edel­lä mai­nit­tu teos

  42. Soi­nin­vaa­ran kir­ja ei ole minus­ta kovin pit­kä­ve­tei­nen (siis Vau­raus ja Aika, se on ainoa, jon­ka olen luke­nut). Har­vem­min asia­teks­ti on mitään kovin van­git­se­vaa. Eikä sii­nä kyl­lä ope­te­ta toi­sia elä­mään miten­kään, kir­ja käsit­te­lee lähin­nä sitä, mik­si useim­mat argu­men­tit joil­la perus­tel­laan väi­tet­tä “enem­män työ­tä on hyvä jut­tu”, ovat huo­no­ja argu­ment­te­ja. Ei se ole täy­del­li­nen, mut­ta luke­mi­sen arvoi­nen. Ei Suo­mes­sa yleen­sä kir­joi­te­ta niin hyvää (poliit­tis­ta) asiatekstiä. 

    Ihmis­ten on jär­ke­vää lait­taa mak­sa­maan omien valin­to­jen­sa kus­tan­nuk­set, mut­ta on myös jär­ke­vää sub­ven­toi­da valin­to­ja, jois­ta on muil­le hyö­tyä. Lisäk­si on usein hyö­tyä madal­taa ihmis­ten luon­tais­ta ris­kia­ver­sio­ta. Jos ihmi­set vält­tä­vät kaik­kia ris­ke­jä kuin rut­toa, he teke­vät vähem­män nii­tä asioi­ta, jois­ta on hyö­tyä pait­si heil­le itsel­leen, myös muil­le. Tämä on syy­tä teh­dä niin, ettei syn­ny ei-toi­vot­tu­ja kannustinvaikutuksia. 

    Esi­mer­kik­si perus­tu­lo­mal­lin idea­na on alen­taa ris­ke­jä, joi­ta ihmi­sil­lä on työ­mark­ki­noil­la. Nykyi­nen sosi­aa­li­tur­va pyr­kii samaan, mut­ta rik­koo kan­nus­ti­met pahemmin. 

    Yksi Osmon esit­tä­mä point­ti kir­jas­saan — ja se löy­tyy itsea­sias­sa Joseph Heat­hin kir­jas­ta “Efficient Socie­ty” — on, että ihmi­set tup­paa­vat ajau­tu­maan kaik­kien kan­nal­ta epäe­dul­li­siin kil­pai­lua­se­tel­miin. “Pit­kän päi­vän pai­na­mi­nen” voi olla yksi täl­lai­nen. En ota kan­taa onko, mut­ta perus­te­lut sil­le kyl­lä löytyvät.

  43. Rans­kan pit­kia ruo­ka­tun­te­ja ja ‚uuta velt­toi­lua on help­po arvos­tel­la, nut­ta tyon tuot­ta­vuus (kansantuote/tehdyt tyotun­nit) on siel­la maa­il­man huip­pu­luok­kaa ja esi­mer­kik­si kor­keam­pi kuin Yhdysvalloissa.

  44. Tie­de­mies,

    Minus­ta kir­jas­sa (Vau­raus ja aika) on opet­ta­vai­nen sävy impli­siit­ti­ses­ti läs­nä koko ajan, mut­ta se on tie­tys­ti puh­das tul­kin­ta­ky­sy­mys ja sub­jek­tii­vi­nen mielipiteeni. 

    Koen Soi­nin­vaa­ran usein arro­gan­tik­si ja eli­tis­ti­sek­si ylhääl­tä alas ‑sane­li­jak­si enkä aidos­ti ja avoi­mes­ti eri vaih­toeh­to­ja poh­ti­vak­si ajat­te­li­jak­si. Tämä ennak­koon ole­va skee­ma mie­les­sä­ni tie­tys­ti ohjaa luku­ko­ke­mus­ta­ni. Sen lisäk­si minus­ta Vau­raus ja aika ‑teok­ses­sa oli kaik­ki olen­nai­nen sanot­tu ensim­mäi­sen kah­den­kym­me­nen sivun aika­na. Sik­si moi­tin sitä pitkäpiimäiseksi. 

    Minus­ta asia­teks­ti jos mikä nime­no­maan voi olla todel­la kieh­to­vaa ja van­git­se­vaa. Rakas­tan tie­to­kir­jo­ja, mut­ta talous­tie­de ei ole se ala, joka minua eni­ten vie­hät­tää, jos­kin pidän sitä­kin erit­täin kiinnostavana.

  45. Art­tu­ri Björk: Kyl­lä, sekin on hyvä asia. Aivan kuten vas­tauk­ses­sa­ni työ­ai­ka­lain puo­les­ta työ­ai­ka­la­ki on hyvä asia työn­te­ki­jäl­le. En nyt näe mitään ris­ti­rii­taa, päin­vas­toin. Työ­nan­ta­jal­la on oikeus vaa­tia työn­te­ki­jäl­tä tiet­ty panos samal­la tapaa kuin työn­te­ki­jäl­lä on oikeus vaa­tia tie­tyt oikeu­det. Olen­kin sitä miel­tä että tämän tie­tyn panok­sen suu­ruu­den sää­tä­mi­nen yhteis­kun­nas­sa on hyvä asia. Työ­nan­ta­ja­puo­li sen sijaan oli­si onnes­saan jos työ­ai­ka­la­eis­ta pääs­täi­siin eroon ja työ­pa­nok­sen voi­si aina erik­seen neu­vo­tel­la käsi irtisanomislomakkeella.

    Itse työs­ken­te­lin vie­lä vuo­si sit­ten alal­la, jos­sa työ­ai­ko­ja ei ollut. Työ­ajan pituu­des­ta muo­dos­tui työn­te­ki­jän kil­pai­lu­ky­kyyn vai­kut­ta­va teki­jä, mikä ei ole kivaa. Päi­vät oli­vat kes­ki­mää­rin yli kym­men­tä tun­tia. Vaih­doin alaa, ja oli­sin onnet­to­mam­pi jos näin en oli­si voi­nut teh­dä. Aina ei voi.

  46. Tämä Tie­de­mie­hen yhteis­kun­ta­jär­jes­tys on erit­täin kan­na­tet­ta­va var­sin­kin jos sitä ver­taa nykyi­seen. Kui­ten­kin huo­maut­tai­sin samas­ta mis­tä ennen­kin, eli että tämä “sub­ven­toi­da valin­to­ja, jois­ta on muil­le hyö­tyä. ” edel­lyt­tää sen, että on joku joka päät­tää mis­tä on muil­le hyö­tyä. Tämä joku voi arvioi­da jos­tain ole­van hyö­tyä muil­le, vaik­ka sitä ei todel­li­suu­des­sa ole tai jät­tää jon­kun hyö­dyn huo­miot­ta. Samal­la hän tulee luo­neek­si kan­nus­ti­mia toi­mia huo­nos­ti. Parem­paan tulok­seen pääs­tään siten, että mitään ei sub­ven­toi­da vaan anne­taan nii­den, jot­ka jos­tain valin­nois­ta hyö­ty­vät vapaa­eh­toi­ses­ti sub­ven­toi­da sitä valin­nan teki­jää, jot­ta hän pää­tyy valit­se­maan oikein. Lop­pu­tu­los on sama, jos valin­ta oikeas­ti hyö­dyt­tää mui­ta, mut­ta se on itsesäätelevä.

  47. Voi­si­ko joku muu­ten antaa luet­te­lon oikeis­ta töis­tä, kun en ole tai­nut nii­tä kos­kaan tehdä.

  48. Voi­sit­ko heit­tää vähän fak­taa … Mie­li­ku­vil­la on tur­ha argu­men­toi­da, vaik­ka se teil­lä puna­vi­her­vas­sa­reil­la aika ajoin on tapana. 

    USA:n työ­ajat ovat yleis­tä tie­toa sel­lais­ten kes­kuu­des­sa, jot­ka asioi­ta edes vähän seu­raa­vat. Etsi itse fak­tat, niin saa­tat sinä­kin pääs­tä ylös siel­tä tyy­pil­li­ses­tä kri­tii­kit­tö­män jenk­ki-ihai­li­jan kuo­pas­ta, jos­sa yleis­si­vis­tys ja asioi­den seu­raa­mi­nen ovat vitsejä.

    Kato, on sel­lai­nen kuin Google, johon voi kir­joit­taa sano­ja kuten vaik­ka­pa “yhdys­val­lat työ­ai­ka”. Sit­ten vain ns. kilk­kaa­maan löy­ty­nei­tä link­ke­jä. Voi­sit myös kir­joit­taa esim. “USA wor­king hours” mut­ta epäi­len, mah­taa­ko tuo enklan­tin tai­to riit­tää. Yleen­sä tei­kä­läi­sil­lä ei oikein riitä 😉

    Yhdys­val­lois­sa on muu­ten pal­jon hyvää, juju on tie­tää mikä.

  49. No, okei, pis­te­tään nyt tää link­ki, kun osu eteen hyvä yhteenveto:

    http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_09_06_tyopaivat.html

    Sen väen, joka ei ollen­kaan saa lomaa osuus on 23%. Kes­ki­mää­rin juu­ri työn aloit­ta­nut saa 9 päi­vää, joka tar­koit­taa vii­kon kesälömaa.

    Syyk­si työn­te­ki­jöi­den huo­noon ase­maan mai­ni­taan (täs­sä­kin artik­ke­lis­sa) työ­ai­ka­lain puut­tu­mi­nen ja ammat­ti­liit­to­jen huo­no asema. 

    Ruot­sa­lai­set työs­ken­te­le­vät vuo­des­sa 10,2 viik­koa jenk­ke­jä vähemm­nä. Suo­ma­lai­sis­ta ei tai­da olla mai­nin­taa. En viit­si sii­hen hakea link­kiä, tosia­sia kui­ten­kin lie­nee, että Suo­mes­sa teh­dään län­sieu­roop­pa­lai­sit­tain aika pal­jon töi­tä, mut­ta toi­saal­ta lomien pituus on maailmanennätysluokkaa.

  50. Työn tuot­ta­vuu­teen tui­jot­ta­mi­nen (bkt/työtunnit) on har­haan­joh­ta­vaa, kos­ka sii­hen las­ke­taan vain ne työ­tun­nit, jois­ta mak­se­taan eli jot­ka tule­vat mukaan BKT:hen. USA:ssa teh­dään palk­ka­työ­nä pal­jon sel­lais­ta mata­lan tuot­ta­vuu­den työ­tä, jota ei Rans­kas­sa — saa­ti Suo­mes­sa — teh­dä lain­kaan rahas­ta. Siis nur­mi­kon­leik­kuu­ta jne. 

    Alhai­sen tuot­ta­vuu­den pal­ve­lu­työ on arvo­kas­ta. Tah­toi­sin näh­dä tilas­to­ja sii­tä, miten se, että tee­te­tään nur­mi­kon­leik­kuu ja ruo­an­lait­to muil­la, vai­kut­taa teet­tä­jän omaan tuot­ta­vuu­teen. Näp­pi­tun­tu­ma sanoo, että nos­taa jon­kin ver­ran, mut­ta voi olla toi­sin­kin, aina­kin rajalla.

  51. Sil­loin kun teh­tiin oikea­ta työ­tä eli kes­ki­tyt­tiin etu­pääs­sä ravin­non­tuo­tan­toon, hom­ma oli help­po mita­ta. Syk­syl­lä laa­ris­sa oli mitä oli, sil­lä oli tal­vi elet­tä­vä. Muu­na aika­na teh­tiin ravin­toon liit­ty­viä tuki­hom­mia eli kai­vet­tiin ojaa, teh­tiin met­sä­töi­tä, tar­ve­ka­lu­ja jne.

    Sen jäl­keen kun kun kan­sa­kun­ta siir­tyi pape­ri­hom­miin, tuot­toa ei voi mil­lään ilveel­lä­kään mita­ta. No onnek­si on vie­lä tuo­ta SAKn poruk­kaa, joka tekee mitat­ta­vaa työ­tä. Niin ja hoi­ta­jia ja opettajia.

    Tosia­sia kui­ten­kin on, että sadat tuhan­net suo­ma­lai­set mene­vät aamui­sin töi­hin tui­jot­ta­maan pää­tet­tään ja pyö­rit­te­le­mään pääs­sään jou­ta­van­päi­väi­siä juttuja.
    Työ voi olla tär­ke­ää, mut­ta mita­ta sitä ei voi ei ajas­sa eikä rahassa.

  52. Täs­sä kom­ment­ti­ket­jus­sa on puhut­tu pal­jon työn teke­mi­sen olo­suh­teis­ta. Soi­nin­vaa­ran kir­ja Vau­raus ja aika on mai­nit­tu useas­ti. Se onkin luke­mi­sen arvoi­nen, kuten kaik­ki Soi­nin­vaa­ran kir­jat — oli­pa kir­joit­ta­jan kans­sa samaa miel­tä tai ei.

    Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti kah­ta muu­ta­kin kir­jaa. Toi­nen on Rai­ja Jul­kusen Uuden työn para­dok­sit ja toi­nen, tie­ten­kin, Juha Sil­ta­lan Työn huo­non­tu­mi­sen lyhyt historia.

    T. Sipi­län mie­li­pi­de “var­min tapa tuho­ta ihmi­sel­tä työ­mo­ti­vaa­tio on sitoa hänet sään­nöl­li­seen työ­paik­kaan, työ­ai­kaan ja työ­palk­kaan” ei ole aina­kaan Sil­ta­lan kan­nan kans­sa yhteen­so­pi­va, ei myös­kään Jul­kusen tutkimusanalyysien.

    Jul­ku­nen kir­joit­taa Sil­ta­lan kir­jas­ta seu­raa­vas­ti (kak­si kär­päs­tä yhdel­lä iskul­la, heh) sivul­la 14: “Sil­ta­lan huo­non­tu­mi­sa­na­lyy­sis­sa ennen piir­tyy tila­na, jos­sa työn­te­ki­jöil­lä oli eli­ni­käi­nen kiin­ni­tys työ­paik­koi­hin ja työ­pai­kat oli­vat kan­sa­lais- ja sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien jake­lu­paik­ko­ja. Novii­si­vuo­sis­ta sel­vit­ty­ään saat­toi kel­lah­taa omis­ta­man­sa työ­pai­kan suo­jaan tar­vit­se­mat­ta ottaa jat­ku­vas­ti vas­taan muu­tok­sia tai tun­tea itse­ään riit­tä­mät­tö­mäk­si ver­tai­lus­sa maa­il­man par­haa­seen. […] Kai­ken taus­ta­na oli­vat pää­oman vähäi­set tuot­to­vaa­ti­muk­set. Seu­rauk­se­na oli tiet­ty väl­jyys, jopa yli­mie­hi­tys työ­pai­koil­la. […] Nyt hyper­kil­pai­lus­sa ja tur­bo­ka­pi­ta­lis­mis­sa pää­oman tuot­to­vaa­ti­muk­set ovat suu­ret, työn vaa­ti­muk­set kiris­ty­neet, kaik­kien työ­suo­ri­tuk­sia eli oikeut­ta työ­paik­kaan arvioi­daan ali­tui­seen, eikä elä­män­sä rau­hoit­ta­mi­seen ole mahdollisuuksia.”

    Jul­ku­nen ei aivan alle­kir­joi­ta Sil­ta­lan vies­tiä vaan kri­ti­soi Sil­ta­laa esim. men­neen ajan glo­ri­fioin­nis­ta. Saman­suun­tai­ses­ti hän­kin kui­ten­kin lausuu sivul­la 114: “Uusi talous on teh­nyt ‘pysy­vis­tä­kin’ eli tois­tai­sek­si sol­mi­tuis­ta työ­suh­teis­ta epä­var­mem­pia. Kan­nat­ta­vat­kin yri­tyk­set voi­vat siir­tää työ­tä pois Suo­mes­ta, keven­tää orga­ni­saa­tio­taan tai lopet­taa toi­mi­paik­ko­ja tuot­taak­seen sijoit­ta­jil­le vie­lä parem­paa tuot­toa, mani­pu­loi­dak­seen mark­ki­nao­lo­suh­tei­ta tai var­mis­taak­seen pit­kän aika­vä­lin näkymiä.”

    Sil­ta­la s. 202: “Palk­ka­työ on palan­nut lähem­mäs sitä tava­ra­muo­toa, joka sil­lä kapi­ta­lis­min alkuai­koi­na oli. Työ­suh­de on rii­sut­tu pater­na­lis­mis­ta ja poliit­ti­ses­ta sää­te­lys­tä puh­taak­si mark­ki­na­suh­teek­si täy­del­lä ris­kil­lä. Nyky­kes­kus­te­lus­sa taa­jaan vil­jel­ty ‘pät­kä­työ’ tar­koit­taa taa­tun työ­pai­kan suo­ja­kel­muis­ta rii­sut­tu­ja työ­suo­ri­tuk­sia. ‘Pät­kä­työt’ eivät ole uusi asia vaan oikeas­taan palk­ka­työn kan­ta­muo­to, jos­ta kul­ta-ajan omis­te­tut työ­pai­kat oli­vat his­to­rial­li­nen poikkeus.”

    Sil­ta­la s. 204–205: “Pörs­si pal­kit­see kus­tan­nus­sääs­töis­tä eli hen­ki­lös­tö­leik­kauk­sis­ta ja työ­eh­to­jen pai­na­mi­ses­ta enem­män kuin uusis­ta lupaa­vis­ta tuot­teis­ta. […] Suo­ma­lai­set pörs­siyh­tiöt ovat kah­del­ta kol­mas­osal­taan ulko­maa­lai­so­mis­tuk­ses­sa ja siten alt­tii­ta pika­tuot­to-odo­tuk­sil­le. Vakuu­tus­yh­tiö Poh­jo­la jakoi 1998 ennä­ty­so­sin­got samaan aikaan kun sanee­ra­si väkeä ulos, sil­lä sijoit­ta­jat oli­vat arvos­tel­leet sitä lii­as­ta pää­omas­ta. […] Työn­te­ki­jöi­den ja osak­kai­den etu ei oli­si voi­nut jou­tua avoi­mem­paan ris­ti­rii­taan. […] Lää­keyh­tiö Orion jakoi vuon­na 2003 kos­me­tiik­ka­puo­len­sa myyn­ti­hin­nan koko­naan osin­koi­na, kos­ka yhtiö ei toi­mi­tus­joh­ta­ja Juk­ka Vii­na­sen mukaan tar­vin­nut varo­ja inves­toin­tei­hin. Vähän aikai­sem­min 240 työn­te­ki­jän irti­sa­no­mi­nen perus­tel­tiin kan­nat­ta­vuu­den parantamisella.”

    Toi­sin sanoen olem­me menet­tä­neet kai­ken pörs­sil­le ja rahan­si­joit­ta­jil­le. Emme voi enää itse päät­tää miten pal­jon tuo­tam­me, mitä tuo­tam­me, tai edes tuo­tam­me­ko yli­pää­tään. Sii­tä päät­tää sin­ga­po­re­lai­nen osak­kee­no­mis­ta­ja, joka halu­aa rahaa nopeas­ti ja pal­jon. Hul­luin­ta on, että rahaa ei tule tuot­ta­mi­ses­ta vaan sii­tä että osak­kee­no­mis­ta­jat ovat hyväl­lä tuu­lel­la ja opti­mis­ti­sin mie­lin usko­vat osak­kei­den arvon nousevan.

    Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­ta on tul­lut absur­di kaf­ka­lai­nen ilmiö.

  53. Kii­tos vih­jeis­tä oikei­siin töi­hin liit­tyen. Olen jäl­leen vii­saam­pi. Oikei­ta töi­tä ovat työt, jois­sa SAK hää­rää sekä hoi­ta­mi­nen ja opet­ta­mi­nen. Huo­no jut­tu monel­le mai­nit­tu­jen työ­alo­jen ihmi­sel­le, jos saa­daan lor­vai­li­jat teke­mään oikei­ta töitä.

  54. Sin­ga­po­re­lai­nen sijoit­ta­ja tus­kin halu­aa edes tie­tää, mitä tark­kaan ottaen tuo­te­taan tai aina­kaan kuin­ka pal­jon. Sen sijaan hän fii­lis­te­lee sitä, että oli­si­ko­han se pää­oma nyt mah­dol­li­sim­man tehok­kaas­sa käy­tös­sä. Jos tun­tuu että ei, hän vaa­tii osin­ko­ja, jot­ta voi­si sijoit­taa muu­al­le. Jos fir­man joh­to ei suos­tu, hän myy omistuksensa. 

    Toi­sin sanoen, hiel­lä ja vai­val­la han­kit­tu­ja pää­omia ei tuh­la­ta, kun­han mark­ki­nat ovat oikeas­sa. Ja ovat­han ne, kos­ka vää­rät pää­tök­set pudot­ta­vat pelu­rin markkinoilta. 

    Peri­aat­tees­sa aika simp­pe­liä toi­min­taa, jon­ka jokai­nen var­maan tun­nis­taa itses­sään­kin miet­ties­sään, mis­tä ostaa vaik­ka­pa ruo­kan­sa: ostok­set tup­paa­vat siir­ty­mään sin­ne, mis­tä rahoil­le saa par­haan vastineen.

    Kel­lään ei käsit­tääk­se­ni pitäi­si olla mitään täl­lais­ta sys­tee­miä vas­taan, kun­han pide­tään huol­ta sii­tä, että mark­ki­na­häi­riöt eivät pilaa hyvää systeemiä.

    Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan mah­dol­li­ses­ta rap­pios­ta ei siis kan­na­ta syyt­tää mark­ki­noi­ta, vaan polii­tik­ko­ja. (Itse olen kyl­lä sitä miel­tä, että mitään rap­pio­ta ei ole, vaik­ka mitään hur­jaa edis­tys­tä ei kyl­lä ole tapah­tu­nut koh­ta kah­teen­kym­men­neen vuoteen.)

  55. Sil­ta­la ja muut “pörs­si = paha”- uus­va­sem­mis­to ovat kyl­lä minus­ta vähän rep­pa­noi­ta. Paha uus­li­be­ra­lis­mi ja (niin­ku) glo­ba­li­saa­tio ovat syyl­li­siä kaik­keen pahaan maan ja tai­vaan välil­lä ja jos­kus 70-luvul­la oli kaik­ki niin pal­jon paremmin. 

    Jokai­nen irti­sa­no­mi­nen, jon­ka jäl­keen pörs­si­kurs­si nousee, näh­dään jon­kin­lai­se­na maa­gi­se­na tai­ka­temp­pu­na, ihmi­suh­ri­na, kun ei ymmär­re­tä nor­maa­lis­ta lii­ke­ta­lou­des­ta ja pää­oma­mark­ki­noi­den toi­min­nas­ta tar­peek­si. Ei siel­lä mitään maa­gi­sia “raha­si­joit­ta­jia” ole, vaan ihan taval­li­sia ihmi­siä, jot­ka halua­vat rahoil­leen tuo­ton, jos­sa ris­ki on oikeas­sa suh­tees­sa tuottoon. 

    Uus­va­sem­mis­tol­le arvo­jen ja tosi­asioi­den vinou­mat ovat pääs­seet niin pahoik­si, että sääs­tä­väi­syys näh­dään ahneu­te­na. Eli se, että fir­man joh­to, jon­ka teh­tä­vä­nä on pyö­rit­tää fir­maa omis­ta­jien puo­les­ta, ei halua teh­dä tur­haa krää­sää, joka menee huo­nos­ti kau­pak­si huo­nol­la hin­nal­la, vaan mie­luum­min myy koneet jol­le­kin, jol­la on niil­le parem­paa käyt­töä, on joten­kin paha. Tämä reto­riik­ka ei ole mitään muu­ta kuin rikot­tu­jen ikku­noi­den vir­he­pää­tel­mä toi­ses­sa muodossa. 

    http://en.wikipedia.org/wiki/Parable_of_the_broken_window

  56. Anna-Lii­sa: Siis mehän voi­daan edel­leen jos­sain mää­rin päät­tää sii­tä mitä mei­dän pää­omil­la tuo­te­taan. Asi­aa ei aina­kaan yhtään paran­na se, että mark­ki­na­ta­lout­ta sää­del­lään enem­män, sil­loin­han me jou­du­taan tuot­ta­maan sitä mitä sää­te­li­jät käs­ke­vät, eikä sitä mitä me halutaan…
    Toi­sin kuin luu­let raha tulee edel­leen sii­tä mitä yri­tys tuot­taa. Osak­kee­no­mis­ta­jil­le raha voi myös tul­la jon­kun jouk­ko­hys­te­rian perus­teel­la lyhyel­lä aika­vä­lil­lä, mut­ta tämä raha on nol­la­sum­ma­pe­liä koko­nai­suu­te­na, kos­ka aina kun joku ostaa, joku myy.
    Osak­kee­no­mis­ta­jat­han halua­vat parem­paa tuot­toa pää­omil­leen, kos­ka infor­maa­tio on lisään­ty­nyt. On pal­jon hel­pom­pi saa­da tie­toa parem­mis­ta sijoi­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta. Toi­saal­ta perin­tei­tä ehkä arvos­te­taan vähem­män, eli raho­ja ei mak­kuu­te­ta jos­sain tuot­ta­mat­to­mas­sa maa­ti­las­sa ihan vaan maa­ti­lan­pi­don rie­mus­ta. Kol­man­nek­si sijoit­ta­jan “epäit­sek­käät” toi­met kana­voi­tu­vat ehkä nyky­ään tehok­kaam­mil­le hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jes­töil­le, kuin oman fir­man suht hyvä­osai­sil­le työntekijöille.
    Kii­tos nois­ta lai­nauk­sis­ta. On kyl­lä hie­noa, että työl­tä ale­taan rii­su­maan säde­ke­hää ja sitä koh­del­laan rea­lis­ti­ses­ti työ­pa­nok­sen ja sii­tä saa­ta­van kor­vauk­sen vaihtokauppana.

  57. Apua! Koh­ta menee lop­pu­vuo­si kir­jo­ja lukiessa.

    En mis­sään mie­les­sä ihai­le Yhdys­val­to­jen jär­jes­tel­mää, mut­ta tuos­sa tut­ki­muk­ses­sa ei ole otet­tu huo­mioon sitä hui­ke­aa kult­tuu­rie­roa mitä man­te­rei­dem­me välil­lä on. Kun muu­ta­man kuu­kau­den seu­rai­lin vai­mo­ni ja hänen kol­le­goi­den­sa aka­tee­mis­ta työs­ken­te­lyä Jenk­ki­läs­sä, huo­ma­sin kyl­lä lukui­sat työ­tun­nit, mut­ta huo­ma­sin myös kult­tuu­rie­ron työtahdissa. 

    Meil­lä Suo­mes­sa työs­tä ei ole tar­koi­tus naut­tia, vaan kuten Jus­si tart­tuu kuok­kaan­sa me aamul­la tar­tum­me näp­päi­mis­töön ja alam­me kär­si­myk­sen­se­kai­sen raa­ta­mi­sen vir­ka-ajan päät­ty­mis­tä odot­taen. Jen­keis­sä sen sijaan ihmi­sil­lä oli tapa­na kes­kus­tel­la, kah­vi­tel­la ja neu­vo­tel­la työn lomas­sa (tai jopa toi­sin­päin). Siel­lä ihmi­set panos­ti­vat sel­väs­ti enem­män sii­hen että töis­sä­käyn­ti on oikeas­ti muka­vaa. Muil­la aloil­la saat­toi tie­ten­kin olla hyvin eri­lais­ta. Tutus­tuin vain sii­hen vapaim­paan ammat­tiin, mut­ta käsit­tääk­se­ni monis­sa yri­tyk­sis­sä on saman­kal­tai­nen mei­nin­ki. Niil­lä on jopa päi­vä­unet käy­tös­sä monis­sa pai­kois­sa! Ken­ties siel­lä ei ollut­kaan niin kii­re kotiin tai lomai­le­maan kuin tääl­lä meil­lä? Alem­man luo­kan hom­mis­sa tie­ten­kin blues soi.

    Ja kuten Tie­de­mies sanoi­kin jo, kult­tuu­rie­ro näkyy myös eri­lai­sis­sa pal­ve­luam­ma­teis­sa. Ihmi­set, eten­kin kes­ki­luo­kas­sa ja sitä kor­keam­mal­la, eivät edes tyy­pil­li­ses­ti lakan­neet kyn­siän­sä tai ras­van­neet naa­maan­sa itse.

  58. Parem­paan tulok­seen pääs­tään siten, että mitään ei sub­ven­toi­da vaan anne­taan nii­den, jot­ka jos­tain valin­nois­ta hyö­ty­vät vapaa­eh­toi­ses­ti sub­ven­toi­da sitä valin­nan teki­jää, jot­ta hän pää­tyy valit­se­maan oikein. Lop­pu­tu­los on sama, jos valin­ta oikeas­ti hyö­dyt­tää mui­ta, mut­ta se on itsesäätelevä.”

    Keho­tan tutus­tu­maan käsit­tee­seen “Van­gin dilem­ma”, ja poh­ti­maan mil­lä ole­tuk­sil­la ja mik­si tuo tekee väit­tee­si (yllät­tä­vän usein) epätodeksi.

  59. Pitä­nee pik­ka­sen kom­men­toi­da omaa aikai­sem­paa lausun­toa­ni työ­mo­ti­vaa­tion pilaa­mi­ses­ta työ­ajal­la, ‑pai­kal­la ja ‑pal­kal­la, kos­ka muut­kin ovat sii­hen tart­tu­neet vie­lä­pä aika­moi­sia auk­to­ri­teet­te­ja lainaten.
    Pää­dyin tuo­hon aja­tuk­seen siis 20 vuot­ta sit­ten eli noin 1988, jol­loin lamas­ta. pät­kä­töis­tä jnpp ei ole vie­lä hajua­kaan, vaan Suo­mi oli Euroo­pan Japa­ni ja kaik­ki ammat­tia­lat halusi­vat kil­van lisää palk­kaa ja etuuksia.
    En itse koke­nut mitään ongel­mia työ­mo­ti­vaa­tion kans­sa enkä teh­nyt ylei­sen näke­myk­sen mitään “pseudo“työtä, vaan työs­ken­te­lin ihan mark­ki­noil­la toi­mi­vas­sa medias­sa ihan oikeas­ti avoi­mel­la yksi­tyi­sek­to­ril­la kysyn­nän ja tar­jon­nan armoilla.
    Sään­nöl­li­nen tulo­kaan ei ehkä ollut se asia, joka minua ylei­sel­lä tasol­la työ­elä­mäs­sä häi­rit­si, vaan toi­min­nan sito­mi­nen kel­lo­nai­koi­hin ja vel­vol­li­suu­teen olla näky­vil­lä työ­pai­kas­sa, vaik­ka var­si­nai­set työt oli paras­ta teh­dä aivan muu­al­la eli ns. kentällä.
    Monis­sa tapauk­sis­sa myös työn­joh­don int­res­sit saat­ta­vat olla hyvää moti­vaa­tio­ta hidastavia.
    Myö­hem­min olen ihmel­lyt omas­sa työ­his­to­rias­sa­ni muun muas­sa työ­tä, jos­sa minun piti autoil­la kah­des­ti päi­väs­sä 40 kilo­met­riä ja töis­sä pää­asial­li­ses­ti sit­ten soi­tel­la puhe­li­mel­la, oli­sin voi­nut teh­dä samat soi­tot ilman autoil­lua kotoa­kin, mut­ta se ei ollut sallittua.
    Muu­ta­man ker­ran pape­ri­teh­taal­la vie­rail­les­sa­ni olen ihme­tel­lyt mik­si kave­reit­ten pitää kokoon­tua sin­ne tui­jot­ta­maan näyt­tö­päät­tei­tä, joi­ta he voi­si­vat (monet omas­ta­kin mie­les­tään) ihan samal­la taval­la kat­sel­la kotonaan.
    Työn mää­rä ei ole pel­käs­tään kiin­ni käy­te­tys­tä ajas­ta, vaan mones­ta muus­ta tekijästä.
    En mis­sään tapauk­ses­sa usko, että moti­vaa­tio kas­vaa, jos ihmi­nen pan­naan mah­dol­li­sim­man ahtaal­le eli aivan vält­tä­mät­tö­män toi­meen­tu­lon saa­mi­sek­si, pitää raa­taa hul­lun lail­la kel­los­ta piittaamatta.
    Paras moti­vaa­tio voi­si syn­tyä siten, että vält­tä­mä­tön toi­meen­tu­lo ei oli­si pel­käs­tään kiin­ni työ­pa­nok­ses­ta eli se tur­vat­tai­siin jon­kin­lai­sel­la kan­sa­lais­pal­kal­la. Sil­loin töis­sä voi­si kes­kit­tyä enem­män luo­van panok­sen anta­mi­seen ja aitoon innostumiseen.

  60. tcrown: jeps… ole­tus on se, että ihmi­set pys­tyy kom­mu­ni­koi­maan ja teke­mään sopimuksia.

  61. Van­gin dilem­man (ja yhteis­maan ongel­man) varian­tit eivät ole ainoi­ta ulkois­vai­ku­tus­ten läh­tei­tä, mut­ta var­maan ylei­sim­piä ja aivan var­mas­ti sel­lai­sia, joi­ta ei voi­da rat­kais­ta ilman “ylhääl­tä sane­lua” so. esi­mer­kik­si demo­kraat­tis­ta päätöksentekoa.

    Tämä liber­taa­ri­sä­vyt­tei­nen “sosio­so­lip­sis­mi”, siis oppi, jon­ka mukaan kukaan ei voi tie­tää mitään hyö­dyis­tä tai hai­tois­ta joi­ta muut koke­vat, on toki sym­paat­ti­nen, mut­tei kovin hedel­mäl­li­nen eikä vali­tet­ta­vas­ti yhtä­pi­tä­vä tosi­asioi­den kans­sa. Esi­mer­kik­si tilas­tois­ta saa­daan näky­viin ulkois­vai­ku­tuk­sia, joi­ta yksi­löt itse eivät edes huo­maa, kos­ka eivät osaa kat­soa oike­aan paik­kaan. Näis­sä vapauso­peis­sa suh­tau­du­taan täl­lai­siin asioi­hin kuten ne hoi­tui­si­vat itses­tään, mut­ta kun eivät hoidu. 

    Toi­saal­ta, ihan lii­an usein vasem­mis­to tar­jo­aa heti rat­kai­suk­si val­tio­kont­rol­lia, kiel­to­ja ja ties mitä. Lisäk­si usein tar­jo­taan ilmei­sen moraa­li­sin perus­tein vero­tet­ta­vak­si sel­lai­sia asioi­ta, joi­ta ei voi verot­taa, kos­ka vero­poh­ja kato­aa välit­tö­mäs­ti. Yksi täl­lai­nen ovat kan­sain­vä­li­set pää­oman liik­keet ja toi­nen monien inhok­ki valuut­ta­kaup­pa (ns. tobi­nin vero).

  62. Art­tu­ri: Unoh­dit yhden. Isom­mas­sa popu­laa­tios­sa vapaa­mat­kus­ta­jien vält­tä­mi­sek­si myös ne, jot­ka vapaa­eh­toi­ses­ti eivät läh­ti­si mukaan, pitää pys­tyä pakot­ta­maan sopimukseen.

  63. Tie­de­mies: Niin siis minus­ta ei tart­te tie­tää mitään lopul­lis­ta totuut­ta, ainoas­taan suun­ta. Nyky­ään val­tio luu­lee tie­tä­vän­sä ihmis­ten puo­les­ta lii­kaa asioita.

    Nii­tä van­gin dilem­mo­ja sun mui­ta ei ole niin pal­jon. Toi­saal­ta myös joi­hin­kin dilem­moi­hin val­tio voi olla itsea­sias­sa aiheut­ta­ja, kun se puut­tuu vapaa­seen sopi­musoi­keu­teen. Dilem­maa­han ei ole, jos van­git pää­se­vät sopi­maan keskenään…

    Mut­ta siis joo… kaik­kea kohtuudella.

  64. Mut­ta siis joo… kaik­kea kohtuudella.

    Juu­ri kun olin luo­ki­tel­lut Art­tu­rin toi­vot­to­mak­si tapaukseksi … 

    Mut­ta kuten kir­joi­tin aiem­min, ihmis­ten kes­ki­mää­räi­sen onnel­li­suu­den kan­nal­ta pitäi­si pala­ta tiu­kem­paan kes­kus­joh­toi­suu­teen. Vapaal­la ihmi­nen on onnel­li­sem­pi, mut­ta vapaa­na vapaus vähe­nee (afo­rism tm.), kuten on käy­nyt Jenk­ki­läs­sä, jos­sa 23 pro­sen­til­la ei ole yhtä­kään vapaa­ta päi­vää vuo­des­sa. Juu­ri täs­sä koh­das­sa oli­sin itse val­mis tin­ki­mään vapau­den ihan­tees­ta (joka muu­ten olkoon johtotähtenämme).

    Nimi­merk­ki: Anne Apple­bau­min Gulag lomalukemisena.

  65. Val­tio on var­maan mones­ti syy­pää sii­hen, että syn­tyy eri­lai­sia ongel­mia, mut­ta ei koor­di­noin­tion­gel­ma rat­kea sil­lä, että sopi­mi­nen on mah­dol­lis­ta. Nash-tasa­pai­noi­nen neu­vot­te­lu­rat­kai­su ei ole teho­kas edes sym­met­ri­ses­sä neu­vot­te­lu­ti­lan­tees­sa, ja on sitä kau­em­pa­na tehok­kaas­ta mitä epä­sym­met­ri­sem­pi neu­vot­te­lua­se­ma on. Näin siis tilan­tees­sa, jos­sa jae­taan resurs­sia jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen hyö­dyk­keen välillä. 

    Yksi­tyi­set hyö­dyt ja nii­den kaut­ta neu­vot­te­le­mi­nen eivät joh­da tehok­kaa­seen lop­pu­tu­lok­seen. Olen sano­nut tämän ennen­kin, tehok­kuu­des­ta tin­ki­mi­nen on moraa­li­ton­ta ihan sii­nä nor­maa­lis­sa mie­les­sä, että se on efek­tii­vi­ses­ti samaa kuin paik­ko­jen rik­ko­mi­nen ja sot­ke­mi­nen. Libe­raa­rio­pis­sa ongel­ma­na on se, ettei tätä ymmär­re­tä, vaan jan­ka­taan aina sii­tä, kuin­ka neu­vot­te­le­mal­la ja sopi­mal­la pääs­tään parem­paan tulok­seen. Mut­ta kun ei päästä.

    Tämä ei tie­ten­kään tar­koi­ta, että val­tio tie­täi­si jon­kun asian parem­min. Nämä kak­si asi­aa sot­ke­taan yleen­sä. Val­tio vir­ka­mie­hi­neen ei voi tie­tää mitä muut halua­vat. Ihmi­set pal­jas­ta­vat sen, mitä he halua­vat eri tavoin. Yksi näis­tä tavois­ta on demo­kra­tias­sa äänes­tä­mi­nen, mut­ta se on huo­no tapa, kos­ka yksi ääni anne­taan ker­ran paris­sa vuo­des­sa ja sen vai­ku­tus on mitä­tön. Pal­jon parem­pi tapa ovat mark­ki­nat, mut­ta mark­ki­noi­den ongel­ma on se, että ne ovat alt­tii­ta juu­ri edel­lä­mai­ni­tuil­le neuvotteluongelmille. 

    Mark­ki­noil­la­kin kui­ten­kin syn­tyy eri­lai­sia pal­ve­lui­ta, joil­la näi­tä ongel­mia rat­kais­taan. Val­tio­ta tar­vi­taan aika har­voin hoi­ta­maan asioi­ta, jos toi­mi­joil­la on tar­peek­si voi­mak­kai­ta kei­no­ja ja int­res­se­jä ja tar­peek­si infor­maa­tio­ta. Esi­mer­kik­si yri­tyk­set käyt­tä­vät pal­jon­kin resurs­se­ja täl­lais­ten ongel­mien rat­kai­se­mi­seen, kos­ka nii­den teh­tä­vä­nä on teh­dä rahaa ja kil­pail­luil­la mark­ki­noil­la ne teke­vät par­hai­ten rahaa ole­mal­la tehok­kai­ta. Aina ei kil­pai­lua kui­ten­kaan ole, kos­ka mark­ki­noil­le ei uusi toi­mi­ja pää­se. Syy voi olla (ja usein on!) val­tion, mut­ta ei aina. Esi­mer­kik­si säh­kö­mark­ki­noi­den toi­mi­mat­to­muus on alku­jaan pit­käl­ti jul­ki­sen val­lan sään­te­lyn tulos­ta. Sel­lai­ses­sa tilan­tees­sa rysäyt­tä­mäl­lä vapaut­ta­mi­nen mel­kein aina pahen­taa tilannetta.

    Yksi­tyi­set toi­mi­jat koh­taa­vat tavan takaa van­gin dilem­mo­ja, jois­sa ongel­maa ei edes voi rat­kais­ta neu­vot­te­le­mal­la, kos­ka osa­puo­lia on niin pal­jon. Esi­mer­kik­si kau­pun­ki­maas­tu­rien yleis­ty­mi­nen on osak­si seu­raus­ta sii­tä, että ne koe­taan tur­val­li­sem­mik­si. Ne toki ovat tur­val­li­sem­pia, jos sel­lai­sel­la tör­mää pik­kuau­toon, mut­ta kah­den SUV:n tör­mäyk­ses­sä tilan­ne on sama kuin kah­den pik­kuau­ton. Ja ulos­ajois­sa ne ovat olleet jopa tur­vat­to­mam­pia. Jos pik­kuau­to­ja on pal­jon, SUV:n hank­ki­mi­nen lisää tur­val­li­suut­ta sil­le, joka sen hank­kii, mut­ta samal­la hei­ken­tää mui­den tur­val­li­suut­ta. Kun muut rea­goi­vat, lopul­ta kaik­ki hank­ki­vat ison auton ja lop­pu­tu­lok­se­na kaik­kien tur­val­li­suus on hei­ken­ty­nyt. (Tämä esi­merk­ki on Heat­hin kir­jas­ta) Ketään ei saa­da mukaan SUV:iden kiel­to­so­pi­muk­seen, kos­ka kaik­ki tie­tä­vät, että joku kui­ten­kin jät­täy­tyy ulkopuolelle. 

    Sama tilan­ne on vaik­ka hii­li­diok­si­di­pääs­töis­sä. On mah­dol­lis­ta, että pääs­tö­ra­joi­tuk­sis­ta ei ole mitään hyö­tyä, joten aina löy­tyy joku, joka ei aio rajoi­tuk­siin läh­teä. Tämän vuok­si sit­ten yksi ker­ral­laan kaik­ki kiel­täy­ty­vät rajoi­tuk­sis­ta ja lop­pu­tu­lok­se­na on, ettei kukaan rajoi­ta mitään.

  66. Tie­de­mies: Joo, kuul­los­taa kyl­lä ihan uskot­ta­val­ta, mut­ta voi­sit­ko vie­lä vähän ava­ta tätä “Yksi­tyi­set hyö­dyt ja nii­den kaut­ta neu­vot­te­le­mi­nen eivät joh­da tehok­kaa­seen lop­pu­tu­lok­seen.” Nyt tämä väi­te on vähän niin­kuin ilmas­sa — mihin se perus­tuu? Minul­le jäi myös vähän hämä­rän peit­toon mitä tar­koit­taa tilan­ne, jos­sa resurs­sia jae­taan jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen hyö­dyk­keen (hyö­dyn?) välillä.

    Minus­ta jokai­sel­la “peliin” osal­lis­tu­val­la on oikeus tavoi­tel­la omaa hyö­ty­ään tai siis sitä, että muut eivät hyö­dy pelaa­jan kus­tan­nuk­sel­la, eli pyr­kiä sii­hen Nash-tasa­pai­noon. Jokai­sel­la on myös oikeus olla tavoit­te­le­mat­ta tätä tasa­pai­noa ja luo­pua omas­ta hyö­dys­tään mui­den hyväk­si. Jos sys­tee­mi ei toi­mi tämän vuok­si tehok­kaas­ti se on sama kun joku rik­koi­si tai sot­ki­si asioi­ta joi­hin hänel­lä on omis­tusoi­keus. Tätä­kin voi­daan toki pitää moraa­lit­to­ma­na. Minus­ta kui­ten­kin on moraa­lit­to­mam­paa estää jotain tavoit­te­le­mas­ta tätä tasa­pai­noa, kuin sal­lia jon­kun vähen­tää hyvin­voin­nin sum­maa sitä tavoitellessaan.

    Nois­ta esi­mer­keis­tä vie­lä sen ver­ran, että tuos­sa SUV-jutus­sa asi­aa vois lähes­tyä kah­del­ta kan­til­ta. Tuos­sa­han jae­taan lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta uudel­leen siten, että sen sum­ma ei muu­tu, mut­ta se jakaan­tuu tehok­kaam­min, eli niil­le jot­ka ovat val­mii­ta sii­tä mak­sa­maan. Toi­saal­ta jos tiet oli­si­vat yksi­tyi­siä, niin tien omis­ta­jal­la oli­si mah­dol­li­suus sal­lia tai kiel­tää ajo­veu­vo­jen liik­ku­mi­nen tiel­lä, jol­loin tien omis­ta­jan etu oli­si mak­si­moi­da tien hyö­ty, eli aset­taa lii­ken­ne­tur­val­li­suus “oike­aan” arvoonsa.

    Sum­ma sum­ma­rum olen kans­sa­si samaa miel­tä mel­kein kai­kes­ta mitä kir­joi­tit edel­li­seen vies­tii­si. Jokai­nen tapaus pitää käsi­tel­lä erik­seen, eikä vaan kate­go­ri­ses­ti vapaut­taa mark­ki­noi­ta. Kui­ten­kin nii­tä pitäi­si vapaut­taa huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin mitä nyt teh­dään ja usein tilan­tees­sa, jos­sa mark­ki­noi­den vapau­tus ei toi­mi syy on jos­sain muus­sa val­tion har­joit­ta­mas­sa säätelyssä.

  67. Mis­sa­sit poin­tin koko­naan sen SUV:n osal­ta; suo­sit­te­len luke­maan sen Efficient Socie­tyn sen suhteen.

    Mut­ta se neu­vot­te­lu­rat­kai­su menee niin, että jos kah­del­la (tai useam­mal­la, se yleis­tyy) osa­puo­lel­la on resurs­sia (rahaa) jaet­ta­va­na niin, että joko sii­tä hyö­tyy itse tai sit­ten kaik­ki (so. yksi­tyi­nen hyö­dy­ke ja jul­ki­nen hyö­dy­ke), niin halu vapaa­mat­kus­taa ja pel­ko mui­den vapaa­mat­kus­ta­mi­ses­ta tuot­ta­vat neu­vot­te­lu­rat­kai­sun, jos­sa kum­man­kin koko­nais­hyö­ty on alhai­sem­pi kuin se oli­si, jos joku ulko­puo­li­nen tie­täi­si hyö­dyt ja sane­li­si rat­kai­sun. Täl­lais­ta ulko­puo­lis­ta tahoa ei ole ole­mas­sa oikeas­ti; val­tio ei nii­tä hyö­ty­jä tun­ne, mut­ta teo­ria ker­too, että peri­aat­teel­li­nen ongel­ma tehok­kuu­den suh­teen on olemassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.