Site icon

Tilannenopeus vai nopeusrajoitus?

Kovin moni kom­men­toi­ja on sanonut, että olisi tur­val­lisem­paa, jos teil­lä ei olisi nopeusra­joituk­sia lainkaan, vaan kul­jet­ta­ja sovit­taisi nopeuten­sa vas­tu­ullis­es­ti olo­suhteisi­in ja että nopeusra­joituk­set oikeas­t­aan lisäävät onnet­to­muuk­sia, kos­ka ne yllyt­tävät aja­maan rajoituk­sen sal­li­maa mak­simia sil­loinkin, kun se on liikaa.

Tätä kokeilti­in Suomes­sa vuo­teen 1973 asti. Sil­loin nopeusra­joituk­sista käyti­in kiivas­ta keskustelua, ja rajoi­tusten vas­tus­ta­jat esit­tivät juuri noi­ta argu­ment­te­ja. Asia ratkaisti­in senaik­sel­la tyylil­lä. Urho kekko­nen sanoi uuden­vuo­den puheeessaan, että rajoituk­set tule­vat ja ne tuli­vat. Siinä välis­sä tuli myös ener­giakri­isi, joten ensin kokeilti­in ener­gian säästämisek­si 80 km/h:n kat­tonopeut­ta ja sit­ten siir­ryt­ti­in nyky­isi­in tieko­htaisi­in rajoituk­si­in. Liiken­neon­net­to­muudet vähen­viät heti 250 hen­gel­lä. Tämän jäl­keen voiti­in laskea, että viivyt­te­ly nopeusra­joi­tusten aikaansaamises­sa mak­soi ainakin tuhat ihmishenkeä. Ne, joiden vas­tu­ul­la nuo ihmishenget oli­vat, sai­vat kuitenkin jatkaa vapaina kansalaisina.

Exit mobile version