Miksi nopeuden rajoitin olisi hyvä

Nopeu­den­ra­joit­in­ta koskevas­sa keskustelus­sa sekoit­tui kak­si asi­aa: toimisiko se ja olisiko se hyvä. Nämä kan­nat­taa pitää eril­lään. Olete­taan, että se toimisi ja olisi ohjel­moitavis­sa niin älykkääk­si, että se sal­lisi myös lyhy­taikaisen rajoituk­sen yli­tyk­sen sil­loin kun se esimerkik­si ohi­tusti­lanteessa on tarpeen. Puhun nyt rajoit­times­ta, joka sopeut­taisi nopeu­den val­lit­se­vaan rajoitukseen. 

Suurim­mat hyödyt tästä saataisi­in taa­jamis­sa, rat­ti­juop­po­jen kohdal­la, takaa-ajoti­lanteis­sa ja ohi­tusten vähen­e­misenä. Hyödyk­si lasken myös sen, että se tek­isi autol­la ajamis­es­ta tylsää.

Asuinkatu­jen viihty­isyys on paran­tunut huo­mat­tavasti, kun nopeusra­joituk­set on las­ket­tu yleis­es­ti kolmeen kymp­pi­in.  Tämä har­mit­taa joitakin autoil­i­joi­ta. Kyse ei voi olla mene­tys­tä ajas­ta, sil­lä siinä on kyse vain sekun­neista, vaan kär­simät­tömyy­destä. Se, että ei voi­da luot­taa nopeusra­joi­tusten toim­intaan, hait­taa eri­tyis­es­ti lap­siper­heitä, jot­ka joutu­vat pitämään palleroisen­sa ”kahle­hdit­tuina” pihapi­iri­in. Kolmea kymp­piä kulke­va auto alkaa olla jo aika vaara­ton, joten jos kaik­ki jou­tu­isi­vat nou­dat­ta­maan nopeusra­joituk­sia, liiken­teen aiheut­ta­ma aiheelli­nen pelko poistuisi.

On san­ot­tu, ettei nopeu­den­ra­joit­in­ta tarvi­ta, kos­ka onnet­to­muudet aiheutu­vat lähin­nä rat­ti­juop­po­jen tört­töilystä. Rat­ti­juop­po on vaar­alli­nen, mut­ta henkilö­vahinkoon johtaneista onnet­to­muuk­sista hei­dän vas­tu­ul­laan taitaa olla alle 20 %, kuolemista vähän enem­män. Rat­ti­juop­po­jen aiheut­ta­mat onnet­to­muudet aiheutu­vat vielä use­am­min kovas­ta nopeud­es­ta kuin selvin päin aje­tut. Rat­ti­juop­po-onnet­to­muuk­sis­sa keskinopeus oli sil­loin 20 km/h korkeampi. Olen tutk­in­ut tätä 1980-luvul­la. Tulos on vaha, mut­ta ymmärtääk­seni tulos pätee yhä. Hei­dän onnet­to­muus­riskin­sä ei johdu huonos­ta ajo­tai­dos­ta. Itse asi­as­sa kohtu­ulli­nen määrä alko­ho­lia paran­taa ajo­taitoa, minkä jokainen voi tes­ta­ta tietokonei­den hur­jastelu­peleis­sä. Suurin syy kohon­neeseen onnet­to­muus­riski­in on liial­lises­sa itse­tun­nos­sa. Sama joukko, joka alkaa kän­nis­sä tap­pale­maan, alkaa uho­ta ratin ääressä. Juuri hei­dät rajoitin panee kuriin.

Rat­ti­juop­po voi tietysti hakkeroi­da rajoit­ti­men toim­i­mat­tomas­ki, mut­ta ei se ihan käden kään­teessä käy. Usein hur­jasteli­jat käyt­tävät varastet­tua autoa, eivätkä pysty varas­taes­saan erot­ta­maan Tehoau­toil­i­jan autoa taviksen autos­ta. Har­va myöskään suun­nit­telee kän­nikeikkaa etukäteen.

Takaa-ajot kohdis­tu­vat suurelta osin varastet­tui­hin autoi­hin. Var­maankin joku voisi pae­ta riko­tun rajoit­ti­men turvin, mut­ta paljon ne tilanteet harv­inais­tu­vat. Ja rak­en­teelli­nen 130 km/h:n huip­punopeus olisi vielä vaikeam­min ohitettavissa.

Kun ylinopeudet pois­tu­vat, pois­tuu myös suuri osa ohi­tus­tarpeesta, kun kaik­ki aja­vat jok­seenkin samaa vauh­tia. Nykyiset nopeusmit­tar­it ovat epälu­otet­tavia, mut­ta jos fil­lari­in saa tähysin tarkan mit­tarin, täy­tyy se olla mah­dol­lista myös auto­jen kohdal­la. Kun ohi­tusten määrä vähe­nee olen­nais­es­ti, para­nee tur­val­lisu­us selvästi.

Oikeut­ta ajaa ylinopeut­ta ei kukaan voi tosis­saan perustel­la aikasäästöil­lä, kos­ka ne ovat varsin mität­tömät, ellei kyse ole suo­ranais­es­ta hur­jastelus­ta, joka taas on muista syistä pois­sa laskuista. Kyse on kovan vauhdin tuomista viihdear­voista. Jos autoilus­ta tehdään tyl­sää, se voi vähen­tää tarpee­ton­ta autol­la ajamista, mikä on vain hyvä.