Jokin viikko sitten ajaessani Vanhaa Porvoontietä kohti Nikkilää osuin Vantaan Kuninkaantammessa onnettomuuspaikalle, jossa auto oli törmännyt tukevaan koivuun. Vauhtia oli ollut paljon yli sallitun (40 km/h?), sillä koivun runko oli tunkeutunut sisään keulasta ja törrötti takapenkin edestä keskeltä autoa. Siihen päättyi kotkalaisen 39-vuotiaan miehen elämä. En tiedä, oliko kyse hetkellisestä mielenhäiriöstä, vahvasta humalatilasta tai itsemurhasta. Joka tapauksessa jo silloin mietin, miksi autoissa ei voisi olla nopeudenrajoitinta, joka estäisi ajamasta yli sallitun nopeusrajoituksen. Asia palautui mieleeni onnettomuudesta, jossa 18-vuotias nainen rajualla ylinopeudella ja neljä päivää vanhalla ajokortilla riisti hengen komelta kaveriltaan.
Nopeudenrajoitin on autoon helppo ohjelmoida. Sellaiset on rekka-autoissa ja formula-autoissa. Autoon saa sellaisen halpana lisävarusteena, mutta vallitseva nopeusrajoitus pitää siihen ohjelmoida käsin. Ei olisi ylivoimaisen vaikeata perustaa järjestelmä, jossa tie ilmoittaisi tavalla tai toisella autolle vallitsevan nopeusrajoituksen. Tiekilometrejä Suomessa on paljon, mutta yli kahdeksankympin teitä aika vähän. Aluksi järjestelmä voisi toimia niin, että jos muuta tietoa ei ole, maksiminopeus säätyy kahdeksaan kymppiin. Kun koko tieverkko on jo gps-kartoissa, nopeusrajoituksen lisääminen tähän tietoon ei olisi kovin hankalaa, eikä gps-laite maksa kuin muutaman kympin.
Kansalaisvapauksia tällä tietysti rajoitettaisiin, mutta periaatteessa niitä on jo rajoitettu lailla. Moni nuori jäisi henkiin, poliisi saisi aina kiinni rosvon ja niin edelleen. En tiedä, paljon tällainen järjestelmä maksaisi, mutta ainakin sata ihmishenkeä se säästäisi vuodessa – ja monta loukkaantunutta.