Tulojentasausjärjestelmämme ei oikein toimi nuorten osalta, ei ainakaan kalliiden asumiskustannusten kaupungeissa. Jos vuokra on 500 euroa kuussa, yksinäinen henkilö saa mitään tekemättä 900 euroa tulonsiirtoja puhtaana käteen. Tästä menee siis 500 euroa vuokraan ja 400 euroa muuhun elämiseen. Opiskelijaa ei tueta yhtä runsaskätisesti. Niinpä nuori, joka ei mene töihin eikä opiskelemaan, elää korkeammalla tulotasolla kuin opiskelemaan lähtenyt ikätoverinsa.Jos tuo kouluttamaton nuori taas menee töihin, hän voi olettaa saavansa aika pientä palkkaa – ainakin aluksi. Siitä ei jää käteen juuri enempää kuin sohvalla makaamisesta saisi. Se on henkilökohtaisesti tyhmä valinta, koska töihin menevä voisi olettaa palkkansa nousevan kokemuksen karttuessa. Lyhytjännitteisen käy tässä huonosti.
Jos sosiaaliturvan tulisi taata mahdollisuus elämänmuotoon, joka ei kohtuuttomasti poikkea muiden elämänmuodosta, olisi oikeastaan perusteltua porrastaa sosiaaliturva iän mukaan. Ei ole oikein sekään, että sosiaaliturva nostaa elintason yli ikätoverien. Sen vastapainona taas pitäisi tukea sitä nuoren, ainakin aluksi pienipalkkaisen henkilön työuraa.
Vielä 1970-luvulla oli käytäntö, että alle 24-vuotiaan maksoivat alempaa veroa kuin sitä vanhemmat. Ilmiö tunnettiin nimellä vanhan piian vero, koska vero nousi kun täytti 24 vuotta eikä ollut perustanut perhettä. Ruotsissa taas alle 30-vuotiasta tuetaan asumistuella, joka lakkaa 30 vuoden iässä, jos lapsia ei ole siihen mennessä tullut.
Entä, jos nuorten palkkatuloja verotettaisiin lievemmin kuin vähän vanhempien. He joutuvat usein kovin pienipalkkaisiin töihin ajankohtana, jolloin pitäisi perustaa oma koti ja hankkia sinne erilaista rompetta.