Tie ulos köyhyydestä

Suomen sosi­aal­i­tur­van ydi­non­gel­ma ei ole perus­tur­van pienu­us, vaan se, kuin­ka kan­nat­tam­a­ton­ta on tehdä mata­la­palkkaista työtä. Helsingis­sä vuokral­la asu­va työtön saa työ­markki­natukea, asum­is­tukea ja toimeen­tu­lo­tukea yhteen­sä noin 900 euroa kuus­sa, jos vuokra on vähin­tään 520 euroa kuus­sa. Jos hän menee töi­hin ja saa siitä 1 300 euroa, hänen net­toan­sion­sa vero­jen jäl­keen on 1060 euroa. Net­to­hyö­ty ansio­tu­loista on 160 euroa eli alle euro tun­nil­ta. Jos tuo­ta 1060 euroa ei onnis­tu­ta nos­ta­maan, ei ole mitään edel­ly­tyk­siä nos­taa myöskään perus­tur­vaa, kos­ka jotain­han työstäkin on käteen jäätävä.

Aika har­va on halukas euron tun­tipal­ka­lla töi­hin. Teo­ri­as­sa työstä kieltäy­tymis­es­tä seu­raa karenssi. Esimerkki­ta­pauk­ses­samme yksi kieltäy­tymi­nen las­kee toimeen­tu­lo­tukea (muil­la tuil­la ei ole merk­i­tys­tä, kos­ka ne vähen­netään suo­raan toimeen­tu­lotues­ta) 78 eurol­la ja tois­tu­va, määräti­etoinen kieltäy­tymi­nen 156 eurol­la. Tämä on kuitenkin vain teo­ri­aa, sil­lä työstä ei tarvitse kieltäy­tyä. Työ­nan­ta­jat eivät halua töi­hin halu­ton­ta porukkaa, joten karens­seil­la ei ole merk­i­tys­tä kuin työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen pakottajana.

Se, että sosi­aal­i­tur­va kil­pailee niin vah­vasti alimpi­en palkko­jen kanssa, on ongel­ma koko Euroopalle. Jär­jestelmäämme ei saa­da toim­i­maan, ellei alim­mista palkoista käteen jäävää tuloa saa­da nostetuksi.

Tähän on yksinker­taisia kei­jo­ja, mut­ta eivät ne tietysti ilmaisia ole.

 

1)      Nos­te­taan alimpia palkko­ja. Tämä keino ei ole hyvä, kos­ka se hin­noit­telee huono-osaisim­man työvoiman markki­noil­ta. Ei tarvitse kieltäy­tyä töistä, kos­ka töitä ei todel­lakaan saa.

2)      Pieniä ansio­tu­lo­ja voidaan verot­taa nyky­istä vähem­män. Tätä ovat mon­et kansan­talousti­eteil­i­jät suositelleen. Viimek­si tätä koske­va ehdo­tus tuli Kaup­paka­mar­il­ta, joka ehdot­ti siir­tymistä lin­eaariseen vero­jär­jestelmään siten, että jär­jestelmässä olisi kohta­laisen korkea verotet­ta­van tulon alara­ja. Tämä merk­it­sisi pien­i­t­u­loisille selvää veroalea – samoin kuin suurimpia palkkat­u­lo­ja saav­ille, mut­ta nos­taisi suuria omaisu­us­tu­lo­ja saavien verotusta.

3)      Tue­taan tätä helsinkiläistä kave­ri­amme anta­mal­la hänelle asum­is­tukea. Ennen 1990-luvun lamaa asum­is­tukea sai­vat nyky­istä selvästi suu­rit­u­loisem­mat. Sit­ten asum­is­tu­ki, joka oli alun perin pieni­palkkaisten lap­siper­hei­den tukimuo­to, säästet­ti­in koske­maan lähin­nä vain työt­tömiä ja heistäkin pääosin yksin asuvia.

4)      Muute­taan työ­markki­nat­uen sään­töjä sel­l­aisik­si, että suo­raa palkkatukea voitaisi­in mak­saa pieni­palkkaisille, vaik­ka nämä tek­i­sivät kokopäiväistä työtä.

 

Kan­nat­taisi kat­soa Atlantin toiselle puolelle. Yhdys­val­lois­sa on pieni­palkkaisia tuke­mas­sa Earned Income Tax Cred­it –sys­tee­mi, joka tukee pieni­palkkaista työvoimaa varsin run­saskä­tis­es­ti. Jär­jestelmä on paran­tanut työl­lisyyt­tä ja lopet­tanut köy­himpi­en köy­htymisen. Myös Kanadas­sa on oma hyvin voimi­va palkkatuk­i­jär­jestelmä pienipalkkaisille.

 

Työt­tömille on tar­jot­ta­va houkut­tel­e­va tie ulos köyhyydestä.