Äskeisessä viestiketjussa tietosuojasta huolestuneita tuntui syvästi loukanneen, kun sanoin, että heidän aikaansaamansa lainsäädäntö johtaa ihmishenkien menetyksiin. Kun asia on minulle notorinen tosiasia, en tullut ajatelleeksikaan, että juuri se voisi tässä asiassa jotain loukata.
Kyse tilastollisesta kuolemasta on mielenkiintoinen. Sitä ei jotenkin ajatella kuolemaksi lainkaan. Ajatellaanpa, että eduskunta äänestäisi ehdotuksesta, että Suomessa säädettäisiin kaksikaistaisille teille kaikille 80 kilometrin nopeusrajoitus ja että tämän laskettaisiin säästävän 50 ihmishenkeä vuodessa. Jos esitys kaatuisi, emme syyttäisi voittanutta osapuolta 50 ihmisen murhasta, emme edes kuoleman tuottamuksesta.
Entä, jos voitaisiin ennalta tietää, ketkä nimeltä mainitut 50 henkeä uhrataan autoilijan vapauden puolesta, Ilta-Sanomat haastattelisivat heitä, näyttäisivät hellyyttäviä kuvia pikku Liisasta nalle sylissään? Luulen, että eduskunnan enemmistöä päättämään heidän surmaamisestaan ei löytyisi. Jopa Autoliitossa puhuttaisin häpeillen korkeampien nopeuksien puolesta. Tilastollinen ennalta määräämättömien ihmisten tappaminen on paljon kepeämpi juttu kuin se, että kuolemaan tuomituilla on kasvot.
Sama pätee terveydenhuollossa. Ennaltaehkäisevässä hoidossa noudatetaan kannattavuusperiaatetta. Syöpäseulonta on kannattava, jos sillä saadaan aikaan yksi terve elinvuosi alle 60 000 euron kustannuksilla. Jos leikkauspöydällä on potilas, jonka henki voidaan pelastaa suurin kustannuksin, ei mitään kustannuskattoa tunneta.