Eikö tietosuojaväkeä saada mitenkään järjestykseen?

Tieto­suo­jaih­miset ovat keksi­neet, että vaaran­taa ihmis­ten yksi­ty­isyy­den suo­jaa, jos ter­vey­den­hoidon tieto­jär­jestelmästä ollaan yhtey­dessä ambu­lanssi­in. Tämä yhtey­den­pito voi olla tajut­toma­lle poti­laalle elin­tärkeätä, kos­ka ensi­a­pua anta­van on hyvä tietää, mitä poti­las sairastaa.

Olemme kokoa­mas­sa Suomeen laa­jaa yht­enäistä poti­lasark­istoa, jos­sa on mei­dän itse kunkin ter­veystiedot. Nämä kor­vaa­vat paperiset ark­istot, joiden osalta aina oli ris­ki, että joku kävi niitä luvat­ta kurkki­mas­sa. Elek­tron­i­nen tieto avau­tuu vain sille, jol­la on sitä lupa kat­soa ja jokaises­ta käyn­nistä jää jälki.

Näin siis piti tapah­tua. Sit­ten kek­sit­ti­in, että poti­laan pitää akti­ivis­es­ti antaa lupa tieto­jen tal­let­tamiseen. Ei siis riitä, että hän voi sen halutes­saan kieltää. Har­va ymmärtää, kuin­ka vaar­al­lista on, jos lääket­tä määräävä lääkäri ei tiedä poti­laan muus­ta lääk­i­tyk­ses­tä tai hänen mah­dol­li­sista sairauksistaan.Eikö voisi olla niin,että tiedot tal­lete­taan, ellei sitä erik­seen kiel­letä ja vielä niinkin, että tieto­jen tal­letutk­ses­ta kieltäy­tyvät ilmoit­ta­vat ymmärtävän­sä, että tämä voi johtaa hoitovirheisi­in, jot­ka ovat hei­dän itsen­sä vastuulla.

On myös vähän outoa, että vaa­di­taan erik­seen lupa siihen, että sairaalas­sa ole­van­poti­laan hoidon onnis­tu­mis­es­ta tai ei onnis­tu­mis­es­ta saatavaa tietoa saa käyt­tää lääketi­eteel­liseen tutkimuk­seen. Koko lääketi­eteen kehi­tys perus­tuu siihen, että hoito­jen vaikut­tavu­ud­es­ta kerätään koke­mus­ta. Myös sen tieto­jen käytöstä kieltäy­tyvän poti­laan hoito perus­tuu aiem­pi­en poti­laiden hoi­dos­ta saa­tu­i­hin kokemuksiin.

Tieto­suo­javäen takia kuolee mon­ta ihmistä turhaan.