Tietosuojaihmiset ovat keksineet, että vaarantaa ihmisten yksityisyyden suojaa, jos terveydenhoidon tietojärjestelmästä ollaan yhteydessä ambulanssiin. Tämä yhteydenpito voi olla tajuttomalle potilaalle elintärkeätä, koska ensiapua antavan on hyvä tietää, mitä potilas sairastaa.
Olemme kokoamassa Suomeen laajaa yhtenäistä potilasarkistoa, jossa on meidän itse kunkin terveystiedot. Nämä korvaavat paperiset arkistot, joiden osalta aina oli riski, että joku kävi niitä luvatta kurkkimassa. Elektroninen tieto avautuu vain sille, jolla on sitä lupa katsoa ja jokaisesta käynnistä jää jälki.
Näin siis piti tapahtua. Sitten keksittiin, että potilaan pitää aktiivisesti antaa lupa tietojen tallettamiseen. Ei siis riitä, että hän voi sen halutessaan kieltää. Harva ymmärtää, kuinka vaarallista on, jos lääkettä määräävä lääkäri ei tiedä potilaan muusta lääkityksestä tai hänen mahdollisista sairauksistaan.Eikö voisi olla niin,että tiedot talletetaan, ellei sitä erikseen kielletä ja vielä niinkin, että tietojen talletutksesta kieltäytyvät ilmoittavat ymmärtävänsä, että tämä voi johtaa hoitovirheisiin, jotka ovat heidän itsensä vastuulla.
On myös vähän outoa, että vaaditaan erikseen lupa siihen, että sairaalassa olevanpotilaan hoidon onnistumisesta tai ei onnistumisesta saatavaa tietoa saa käyttää lääketieteelliseen tutkimukseen. Koko lääketieteen kehitys perustuu siihen, että hoitojen vaikuttavuudesta kerätään kokemusta. Myös sen tietojen käytöstä kieltäytyvän potilaan hoito perustuu aiempien potilaiden hoidosta saatuihin kokemuksiin.
Tietosuojaväen takia kuolee monta ihmistä turhaan.
Tässä on kyse kuitenkin vain kansanterveydestä, ei esimerkiksi yrityssalaisuuksista.
Aamen.
> Tietosuojaväen takia kuolee monta ihmistä turhaan
Tämä “satatuhatta meni rikki” taisi nousta hattuun, nyt näköjään pitää tuottaa massalle lisää yksinkertaistettuja sloganeita. Termin keltainen lehdistö rinnalle voisi luoda termin keltainen blogisto. Käy nyt vaikka lukemassa asiallista pohdintaa tietoturvasta osoitteessa http://www.kasvi.org.
“eivät suomalaisetkaan mitään yli-ihmisiä ole. Tietosuojavaltuutetun pöydällä näitä tapauksia riittää. Kun esimerkiksi suomalaisille poliiseille annettiin mahdollisuus selvittää sakotettavien tulotiedot suoraan verottajan tietokannasta, järjestelmän avulla selvitettiin laittomasti myös naapureiden ja sukulaisten tulotietoja.”
Jos et satu muistamaan niin viranomaisetkin ovat ihmisiä, ylilyöntejä tapahtuu molempiin suuntiin. Mutta tällaisilla iltis tyyppisillä yksinkertaistuksilla sinun tavoitteesi taitaa olla enemmäkin maine ja lukijamäärä kuin keskustelu.
“Tietosuojaväen takia kuolee monta ihmistä turhaan.”
Toivon että tämä oli provo. Enemmän kuolee kontrolli- ja isoveliyhteiskunnan aiheuttaman ahdistuksen vuoksi.
Paperisissa arkistoissa on se etu/haitta, että ne ovat aina yhden arkistonhoitajan takana. Elektronisessa se etu/haitta että ne ovat kaikkien saatavissa. Pöydälläni on paperi verikokeideni tuloksista jotka on siirretty salaamattomana toimijalta toiselle nimeni ja henkilökunnukseni kera. Ei kiitos,
sallin tietoni terveydenhuollon henkilöstölle mutten kelle tahansa satunnaiselle nettihörhölle.
Kieltämättä minullekin on tämän blogin useista viimeaikaisista kirjoituksista on tullut elävästi mieleen USA:laisen konservatiivisen populistimedian äänitorvet, kuten Bill O’Reilly. Monimutkaisia asioita yksinkertaistaan helppoon populistiseen muotoon. Lisäksi Amerikasta tuttua on se että vastapuoli demonisoidaan rakentavan keskustelun sijasta: viesti on että “tietosuojaväki” tappaa viattomia ihmisiä! Ei sitä ihan näin sanota, mutta se on se viesti joka tästä tyylistä mieleen jää.
Tämä ottamatta kantaa itse tämänkertaiseen asiaan. Esitystapa vain on aika raivostuttava. Jos sattuisi olemaan eri mieltä, olisi jo valmiiksi leimattu henkilöksi, joka antaa monen ihmisen kuolla turhaan. Tai eräässä aiemmassa kirjoituksessa henkiöksi, jonka mielestä rikollisten kiinnisaamisessa on jotakin pahaa.
“Haluatko että ihmiset kuolevat turhaan vai että potilastiedot viedään sähköiseen arkistoon?” Täksi kysymykseksihän tämä tässä yritetään yksinkertaistaa, vaikka asiassa on tietenkin vähän muitakin puolia joita olisu syytä arvioida.
Kommenttini jää nyt meta-tasolle. En koe tietäväni asiasta tarpeeksi, jotta voisin muuten kommentoida.
Onko jotain näyttöä, että tällaisia “turhia” kuolemia olisi ollut? Aika räväkkä aloitus tosiaan Osmolta, kuten BRG jo totesi.
Minä en ainakaan ole lukenut yhdestäkään tapauksesta, jossa jo ambulanssissa joku olisi kuollut sen takia, että jotain detaljia potilaasta olisi tiedetty. En nyt kuitenkaan väitä, etteikö näin olisi voinut käydä.
Epäilen, että kyseessä on hätävarjelun liioittelu ja turha vouhotus loppujen lopuksi lähes merkityksettömästä asiasta.
Sen sijaan merkityksellistä on, jos ihminen paikkakunnallaan leimautuu HIV:n kantajaksi tai “hulluksi”, kun hänen psykiatrinen sairaskertomuksensa vuotaa vääriin käsiin.
Tässä tekstissä ilmaistiin järkevä ja tärkeä huolenaihe hieman huonosti.
Ensinnäkin: tietosuojasta huolissaan olevat ovat huolissaan ihan aiheesta ja hyvästä syystä. Arkaluontoiset tiedot voivat tosiaan joutua vääriin käsiin, jos järjestelmä on huolimattomasti rakennettu. Ja hyvinkin rakennettu järjestelmä on mahdollista murtaa. Tämä riski voidaan kuitenkin tehdä pieneksi.
Toiseksi: Jos se tieto on jo olemassa vaivaa jo joskus hoitaneen lääkärin arkistoissa, on aika vähän riskiä siinä, että seuraava lääkäri tai esimerkiksi ambulanssihenkilökunta pääsee siihen käsiksi. Jos järjestelmän jokainen tietohaku kirjataan ja tiedon hakija identifioidaan, riski siitä, että tämän takia tulee tietovuotoja, on aika vähäinen.
Olen Osmon kanssa samaa mieltä tässä asiassa, mutta eivät ne tietosuojahuolet aiheettomiakaan ole.
BRG:
“Mutta tällaisilla iltis tyyppisillä yksinkertaistuksilla sinun tavoitteesi taitaa olla enemmäkin maine ja lukijamäärä kuin keskustelu.”
Provokaatiot ovat mielestäni hyviä kunhan niitä käytetään säästeliäästi ja ne taitavat pikemminkin lisätä keskustelun määrää kuin vähentää sitä. Makuasia tietysti on milloin käytetään liikaa.
Minulla ei ole vielä mennyt yli. Pointti tuli selkeästi esiin ja perusteluiden kera. Kyllä tästä on vielä iltalehteen aika paljon matkaa.
Tietosuojasta:
Vaimo yritti tehdä 13- vuotiaana itsemurhan. Kun olimme vaimon kanssa synnytyslaitoksella niin huomasimme, että synnytyslaitoksen papereihin oli jotenkin kulkeutunut tieto itsemurhayrityksestä. En tiedä mitä tekemistä tällä asialla oli synnyttämisen kanssa. No ei se vaimoa mitenkään haitannut kun päässyt yli asiasta, mutta ajateltiin vain, että ei ole mukavaa muistella synnytyslaitoksella tuota ikävää tapahtumaa. No oli siinä sellainen positiivinen seikka et tuli hoitohenkilökunnalta mielestäni parempaa palvelua verrattuna muihin synnytyksiin 🙂
Toisaalta tietyissä ammateissa olisi ehkä hyvä työnantajan saada esille työhakijan terveystiedot. Ei ehkä olisi hyvä idea, että lentäjänä olisi itsemurhaa (lähiaikoina) yrittänyt henkilö.
Ehkä kaikki vaimon terveystiedot hoitajien näkyvillä oli hyvä asia. Varmistetaan, että epävakaat henkilöt ei tee ainakaan vauvoille pahaa.
Mihin rajan vetää näissä tapauksissa on tietysti hankalaa.
Olen pahoillani, jos suora puhetapani loukkaa. Minusta minulla on kuitenkin oikeus sanoa käsityksenäni, että nykyinen tulkinta tietosuojasta johtaa hoitovirheisiin ja tuottaa kuolemantapauksia. Tämä käsitykseni perustuu keskusteluun useiden asiasta huolestuneiden terveydenhuollosta vastaavien ihmisten kanssa. Voiko joku perustella, miksi tätä argumenttia ei saisi tuoda esille.
Minä syön keinoläpän takia Marevania, samaa ainetta, jota käytetään rotanmyrkyssä tappamaan rottia. Tämä lääke on sikäli vaarallinen, että se tekee monesta muusta lääkkeestä ja annettavasta hoidosta vaarallisen. Minun oikeusturvaani loukkaa, jos joku kieltää kertomaasta tästä lääkehoidosta ambulanssimiehistölle. Se, ettei ambulanssihenkilöstölle saa kertoa, mikä potilasta vaivaa, on kyllä tietosuojan ylimitoitusta ja maksaa ihmishenkiä.
En esittänyt, että terveydenhuollon tietojärjestelmään saisi laittaa potilaan tahdon vastaisesti tietoja vaan, että oletuksena olisi, että tiedon saa laittaa ja tämä estyisi, jos potilas sen kieltää. Nyt potilaan pitää itsensä keksiä aktiivisesti sallia tallettaminen. Esitin myös, että sille, joka kieltää tiedon tallettamisen, kerrottaisiin, että tämä kielto voi johtaa hoitovirheeseen.
Tuo vaimon itsemurhayritys oli tyypillinen tapaus. Jos tiedot olisivat keskitetyssä rekisterissä, ne olisivat tuskin kulkeutuneet synnytyssairaalan hoitajille, koska järjestelmän on määrä antaa vain olennaiset tiedot käyttöön, eikä tuolla tiedolla ollut mitään käyttöä kätilöille. Paperiarkistojen ongelmana on juuri tuo, että ne ovat ulkopuolisten luettavissa ja kaikki tiedot ovat samassa kasassa. Kun tarvitset yhtä tietoa, saat nähdäksesi kaikki.
Tietosuojafilosifian syvin olemus selvisi minulle kerran aamuyöllä, kun vein lastani terveyskeskuspäivystykseen, joka silloin ola HYKS:in tiloissa. Alipalkattu vastaanottohenkilö otti tietomme ylös. Terveyskeskuslääkäri lähetti meidät käytävän toiselle puolelle erikoislääkärille (HUS) jolloin sama vastaanottoapulainen kysyi tiedot uudestaan. Ihmettelin tätä, koska se aiempi lomake oli siinä hänen edessään. Koska HUS ja Helsinki ovat eri organisaatiota, hän ei saanut katsoa osoitettamme niistä Helsingin papereista, vaan hänen piti kysyä ne uudestaan.
Turhia kuolemia aiheuttaa jo se, että otetaan paljon turhia röntgenkuvia, koska tiesotuojaani loukkaisi se, että Kolarin terveyskeskuksessa otettu kuva siirrettäisiin elektronisesti Helsinkiin. Aika paljon tähän menee myös rahaa, joita voitaisiin käyttää hoitoon.
Osmon lauseen loppu: …
“[…]Voiko joku perustella, miksi tätä argumenttia [kts. aloitus] ei swaisi tuoda esille. ”
Toki swaa! Ei kai kukaan sitä kieltänyt?
Tietysti nyt vain Valtakunnan Ylimpänä Älykkönä (VYÄ) pitäisi ymmärtää, että jokainen ammattikunta pyrkii laajentamaan omaa vaikutusvaltaansa ja toimintapiiriänsä usein keinoja kaihtamatta. Näin tekee myös ambulanssin lääkintähenkilökunta.
Tästä universaalista periaatteesta kumpuavat nämä vaatimukset kumota näin radikaalisti tietosuoja. Eli vähän kriittisemmin suhtautuisin näihin alalla toimivien puheisiin. Tällainen tiedonsiirtojärjestelmä muuten olisi ensimmäinen ja ainoa laatuaan maailmassa.. Eli ei ainakaan voi vedota siihen iänikuiseen “muualla on paremmin” ‑jargoniin.
Osmo syö marevania, joka tappaisi rotan.…
Marevan estää sellaisten lääkeäaineden käytön, joita ambulanssissa nyt ei muutenkaan käytettäisi. Ambulanssissa on henkilökuntaa, joka huolehtii elintoimintojen primaarista ylläpidosta, antaa siis ensiapua, happea ja tekee tarvittaessa intubaation. Uskon, että ambulanssissa voi olla rauhallisin mielin sen suhteen, että saisi vääränlaista lääkettä.
Osmo jatkaa mustanpuhuvaa maalailuaan:
“Turhia kuolemia aiheuttaa jo se, että otetaan paljon turhia röntgenkuvia, ”
Nyt kyllä pikku hiljaa koko lukijakunta odottaa jotain lukemia näistä “turhista kuolemista”. Ei VYÄ:ltäkään ihan kaikkea niellä ilman lähdeviitteitä.
Ambulanssissa annetaan esimerkiksi liuotushoitoa infarkteihin, jolloin potilaan sairaushistoria olisi hyvä olla tiedossa.
Eräs asia, jota yritin tämän lain eduskuntakäsittelyssä ajaa oli se, että tästä tietosuojasta voisi vapaaehtoisesti vapautua. Voisi antaa järjestelmään yleisluvan käyttää omia terveystietojaan julkisen terveydenhoidon puitteissa vapaasti. Lupa olisi tietysti milloin tahansa peruutettavissa Tämäkään ei tietosuojasta huolehtiville kelvannut.
Jo väite “jokaisesta käynnistä jää jälki” on hivenen epäilyttävä. Jääkö oikeasti? Ja jos jää niin valvooko niitä joku? Minulla on päinvastaistakin tietoa.
Epilepsiasta, diabeteksestä, Marevanin/warfarinin käytöstä yms on sinulla mahdollisuus kantaa ranteessasi ranneketta jossa voivat olla tuollaiset olennaiset tiedot. Tiedot ovat aina mukanasi ja jos olet tajuton tms niin rannekkeestasi luettavissa.
Vien tietosuojaksenaariota vielä eteenpäin:
Laitetaan kaikille niille jotka haluavat, vaikkapa vasempaan olkapäähän, kuten rotukoirille nykyään, etäluettava siru, jossa on kaikki tuollaiset tiedot. Toteutetaan monien uskovaisten käsitykset Ilmestyskirjan ennusteista 😉
Eikä niin että tiedot ovat luettavissa ympäri Suomen joka paikassa ja hyvässä lykyssä vaikkapa ulkomailla yms.
Sekä tietosuojalla mutta myös yksityisyyden suojalla on arvonsa. valitettavasti niiden keskinäistä suhdetta joudutaan miettimään hiukan monimutkaisemmin kuin Soininvaara kirjoitti. Uskon kuitenkin Soinivaaran ymmärrykseen ja oletan kärkevän mielipiteen edustaneen ehkä tilanpuutteen vuoksi vain keskustelun avausta.
Olisin kuitenkin Soinivaaran tasoiselta ajattelijalta odottanut tasapuolisempaa kirjoitusta.
Saahan Soinivaaralla olla omat mielipiteet ja asenteet eikä sinänsä tuo ihmishenkien pelastamisen argumentti ollut huono. Vain yksipuolinen.
Mutta turha tietosuojasta huiolestuneita ihmisiä on syyllistää ihmisten kuolemien aiheuttamisesta. Kyllä meillä varmaan yhtä paljon ellei enemmän tapetaan ihmisiä nykyään huonoon tai lähes laiminlyötyyn sairaalahoitoon säästöjen ja “arvottoman elämän” nimissä.
Kyllä meillä alkaa olla jo hyvät perusteet myös valvoa ja huolehtia yksityisyydestä ja riittävästä tietosuojasta myös terveydenhuollossa.
Minun on vaikea hyväksyä sitä, että minun pitäisi ottaa tatuointi tai kantaa hankalaa ranneketta sen sijaan, että minulla olisi oikeus ilmoittaa tietokantaan, että minun Marevantietoni ovat kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä. Ne jotka haluavat Marevaninsa salata esimerkiksi kirurgiltaan, tehkööt sen. Minun puolestani kaikilla saa olla oikeus salata lääkäriltä mitä haluavat, mutta heillä ei ole oikeus pakottaa minua samaan.
Tuo kertomus naapuriensa tulotietoja luvatta urkkivista poliiseista oli kahdella tavalla opettavainen.
1) He jäivät siitä kiinni. Minä olin aikanaan asevelvollisena sotilaspiirin esikunnassa panemassa arkistokortteja aakkosjärjestykseen. Siinä välissä oli hyvää aikaa katsoa kaikkien tuttujen palikkatestitulos, eikä siitä jäänyt kiinni. (Rikos on jo vanhentunut)
2) Jos olet utelias naapuriesi tulojen suhteen, mene verotoimistoon ja kysy. Minun on tätä aika vaikea ymmärtää, mutta tulotiedot ovat julkisia. Ilta-Sanomat julkaisee kerranvuodessa kiinnostaviksi arvioitujen henkilöiden tulotiedot. Poliisin rikos tässä tapauksessa ei ollut, että he olisivat hankkineet salassa pidettäviä tietoja vaan että he käyttivät poliisin järjestelmää väärin — yhtä väärin olisi ollut katsoa naapurin puhelinnumero tietokannasta.
Tuo Marevan esimerkkisi on aika kärjistetty.
Tule mieleen miten yksityisyyden suojaa on aste asteelta vuosien varrella kavennettu ammattirikollisuuden, huumeiden ja pedofilian varjolla. Juuri samanlaisilla “hyvillä” asioilla vastustaa. Juuri kuten tulla joku kirjoittikin: argumentout kuin parhaat amerikkalaiset republikaani-konservatiivit.
Itsekin Marevan käyttäjänä ymmärrän tuon osan huolestasi. Jos et hyväksy “hankalia” vaihtoehtoja niin tehdään tuo merkinta olkavarteesi vaikka tatuoimalla. Hankaluus-käsitekin on aika suhteellinen. Käytät varmaan rannekelloakin. Hankalahan sekin. Pitääkö kaiken olla “helppoa”?
Tai perustetaan hemmetti vaikka valtakunnalinen Marevan tietokanta johon terveydenhuoltohenkilökunnalla on pääsy tai muut vastaavat. Ratkaisee tuon ongelman.
Mutta jätetään sairaanhoidossa hoidetut esim burn-outit sittenkin edelleen erittäin tiukan yksityisyyden suojan piikkiin. Jos sinä et hyväksy että muut pakottavat sinua niin ihan sama v.v.
Tuo Marevan/warfarin on omalla tavallaan sekä hyvä että huono esimerkki. Kun tykkäät tietotekniikasta niin perustetaan vaikka joku valtakunnallinen erillinen tietokanta johon kaikki sellaiset tapaukset joilla on henkien pelastamiseksi merkitystä voidaan rekisteröidä.
Ja sitten turhien “elinkelvottomien” hoitamisen välttämiseksi pannan tiedot sieltä poistumaan heti kun ihminen menee eläkkeelle. On silloin tavallaan jo “turha”. Elegantti tapa rajoitettujen resurssien “kohdentamiseksi” 😉
Marevan on aika helppo ja merkityksetön esimerkki. Hankalampia ovat psyyken lääkkeet, joilla on paljon vaikutuksia muuhun lääkitykseen ja joista voi olla syytäkin vaieta.
Mitä yritin sanoa oli, että tämä ambulanssilääkärien sulkeminen tiedon ulkopuolella on typerää. Jos jaettaisiin ihmisille kyselykaavake, jossa kysyttäisiin, saako ambulanssilääkäri tai vaikkapa ensihoitaja saada sinusta tietoa, kun henkesi on siitä kiinni, en usko kovin suurta prosenttia löytyvän sen puolesta, ettei ei saa. Eikö riittäisi, että heidän tietojaan ei saisi välittää ambulanssille? Ne tietosuojajuristit, jotka ovat tämänkin vaikeuden keksineet, elävät aika kaukana todellisuudesta.
Toiseksi niiden, jotka niin haluavat, pitäisi olla oikeus vapauttaa KAIKKI terveystietonsa koko terveydenhoitojärjestelmän käyttöön. Nyt kun ollaan siirtymässä elektronisiin arkistoihin, eikö voitaisi lähettää suostumus kaavake koko väerstölle, jossa ne jotka niin haluavat, voisivat sallia tietojensa vapaan käytön julkisen terveydenhoidon piirissä. Olen aijka vakuuttunut, että 90 % antaisi tähän suostumuksensa.
Jotenkin ymmärsin asian niin, ettei tämä sovi tietosuiojeasiantuntijoille, koska jäljelle jäävä 10 % tulisi saamaan huonompaa hoitoa. Tasa-arvo vaatii, että kaikkien hoito on yhtä huonoa. Minun ymmärrys ei taas ulotu tähän.
Väärinkäsitysten välttämiseksi olen sitä mieltä, että uudessa arkistossa tulee panostaa paljon tietosuojaan. Ongelma on siinä, että tietosuuojan asiantuntijoiden ymmärrys terveydenhuollon tarpeista tuntuu olevan vähäinen, eikä ainoastaan ensihoidon osalta. Joskus potilas tarvitsee pikaista verosiirtoa, jossa aivojen tuhoutuminen on sekunneista kiinni. Jos joutuisin tähän tilanteeseen, en kokisi oikeuksiani loukatuksi, vaikka katsoisivat veriryhmäni tietokannasta.
Kuolemanpelko on Osmolla raastava. Senhän tästä ymmärtää jokainen pöytälaatikkopsykologikin.
Se on tietty inhimillistä, mutta tunteensa olisi hyvä tiedostaa eikä niin kovasti ulkoistaa erilaisiin tuhoon tuomittuihin maailmanparannusyrityksiin. Noin ihan itsensä kannalta elämän rajallisuuden hyväksyminen vain yksinkertaisesti tuo rauhallisemman ja paremman elämän. Loppunsa on kohdattava, eikä ambulanssi ympäristönä ole tarjolla olevista vaihtoehdoista huonoin.
Hautausmaalla on kivissä julkisesti nimiä ja syntymäaikoja. Pitäisikö tähän puuttua? Itse olen Ekonomimatrikkelissa ja RUK:n kurssijulkaisussa ihan kuvan kanssa. Missä on yksityisyyden suoja? Työnantajallani on pankkitilini numero jne…
” Poliisin rikos tässä tapauksessa ei ollut, että he olisivat hankkineet salassa pidettäviä tietoja vaan että he käyttivät poliisin järjestelmää väärin — yhtä väärin olisi ollut katsoa naapurin puhelinnumero tietokannasta.”
No viedäänpä ajattelua eteenpäin: perhe jossa mies on mustasukkaisuuteen taipuvainen ja sattumalta ammatiltaan poliisi. Epäilee että vaimolla on jotain peliä naapurin reiskan kanssa. Vaimon puhelintiedot on ihan tuossa hiiren klikkauksen ulottuvilla, onko soitellut tai saanut soittoja reiskalta. Ja vielä kun laki on kirjoitettu niin että se ei velvoita ilmoittamaan vaimolle siitä että poliisisetä on käynyt urkkimassa. Ja saattoihan se olla totta että naapurin reiska on käynyt kylässä…
Itse olen sitä mieltä että poliisi, työnantaja, naapuri jne. saa urkkia miten lystää jos välittömästi tulee tieto siitä että kuka on tietojani urkkinut, voin käydä heti seuraavana päivänä kysymässä pomolta että miksi kävit. NyKyinen laki jossa poliisia ei ole velvoitettu kertomaan urkinnan kohteelle siitä että sinua on salakuunneltu, on aivan sieltä missä aurinko ei paista.
“Minun on vaikea hyväksyä sitä, että minun pitäisi ottaa tatuointi tai kantaa hankalaa ranneketta sen sijaan, että minulla olisi oikeus ilmoittaa tietokantaan, että minun Marevantietoni ovat kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä.”
Minä olen kantanut lompakossani elinluovutuskorttia viimeiset 20 vuotta enkä ole kokenut sitä mitenkään hankalaksi.
Eikö nyt kuitenkin olisi yksinkertaisempaa, että kaikki ne,jotka haluavat, ettei heidän tietojaan välitetä heitä pelastamaan tuleville ambulamssilääkärielle, ilmoittaisivat tämän tahtonsa tietokantaan.En usko, että heitä on kovin monta. Miksi kaikkien múidenpitää kuljettaa mapillista sairauskertomuksiaan mukanaan?
Hienoa, että Osmo olet sitä mieltä, että ihmiset osaavat itsenäisesti tehdä päätöksen heitä koskevien tietojen luovuttamisesta viranomaisille ja että valtion ei tarvitse heitä tässä päätöksessä holhota. Olen täsmälleen samaa mieltä.
Minusta on myös käsittämätöntä, miksi ihminen ei saa vapaasta tahdostaan luopua “oikeuksistaan”.
Tässä on tavallaan kyse tietysti tietosuojasta, mutta ihan yhtä paljon itsemääräämisoikeudesta.
Veriryhmä testataan aina — se on nopea ja varma tapa. Väärä veri tappaa ja tietokantaan kirjauksessa voi sattua virhe.
Toki sairaskertomustiedot tulee olla myös ambulanssilääkärien käytössä. Nykytekniikan tuntien en jätä mitään sen varaan.
Kannan lompakossani korttia lääkkeistäni, sieltä ne katsovat jo selvittääkseen asuinkunnan — jos en itse kykene kertomaan.
Kun tietosuojavaihmisiä nyt syyllistetään, kysyn kulkevat tiedot suojattuna? Nimittäin kyse suojaamattomassa yhteydessä ei ole vain siitä että joku sivullinen pääsisi niitä lukemaan. Kyse on myös tiedon ehdeydestä, siitä ettei tietoa pääse muuttamaan. Suojaamatonta pääseee nimittäin sekä lukemaan että muuttamaan.
Osmo on oikeassa.
En voi edes ymmärtää, miksi jotkut vastustavat sitä että minulla olisi mahdollisuus antaa terveystietoni automaattisesti minua hoitavien ihmisten tietoon?
1. Mitä se teille kuuluu saako hoitotietoni helposti käyttöön?
2. Teidän hoitotietonne pysyvät hankalammin etsittävinä ellette tee mitään
Osmo,
Jos saat sydäninfarktin, on turha odotella lääkäriä hätäkeskuksesta. Ambulanssissa on ns. pelastushenkilökuntaa, joiden tausta on varsin kirjava.
Sairaankuljettajat on koulutettu antamaan ns. ensivaste: turvaamaan elintoiminnot antamalla ensiapua. Hei ovat alun perin usein palomiehiä tai sairaanhoitajia. Ambulanssilääkäri antaa tarvittaessa ohjeita valvomosta. Suuronnettomuuksien yhteydessä tietysti lähtee lääkärikuntaakin paikalle.
Vähän nyt myös BRG:n ohella ihmettelen sitä, että jos sinua huolestuttaa toimenpiteiden oikeellisuus kohdallasi, niin mikset käyttäisi ranneketta kuten monet muutkin. Tai kantaisi lappusta lompakossasi. Lompakko etsitään aina ensimmäisten toimenpiteiden ohella. Vaikutat sen verran toimintakykyiseltä ihmiseltä, että tuskin sitä potilastietoa mapillista on.
Lääkintähenkilökunnalle olennaista on vain lääkitys, siitä he kyllä pystyvät päättelemään, mitkä sairaudet ovat kyseessä. Ehkä myös se keinoläppä on mainitsemisen arvioinen, en tiedä.
Helsingissä lähetetään lääkäriambulanssi paikalle, jos on syytä epäillä infarktia.Se lähtee samasta paikasta kuin ambulanssikin. Olen ymmärtänyt, että liuotushoitoon liittyy jokin sellainen ongelma, että olisi hyvä tietää, onko sitä käytetty potilaalle aiemmin.
Tämä lääkäriambulanssien tiedonsaantioikeus ei taidakaan olla seurausta tietosuojasta huolestuneiden ylivarjelusta. Tähän sotkuun tarvitaan juristi. Voi olla, että olen väärässä, mutta kyse taitaa olla siitä, että ambulanssien henkilökunta on pelastuslaitoksen alaista. Jos ambulanssilääkärit olisivat sairaanhoitopiirin väkeä, asiassa ei olisi mitään tietosuojaongelmaa. Vähän siis sama asia kuin tuolla ylempänä kertomukseni öisen vastaanottoapulaisen kaksijakoisesta tehtävästä.
Tässä yhteydessä ei ole mainittu perusteena sitä, että joku voisi kaapata langattoman viestin.
BRG,
Ei poliisi saa kenenkään puhelutietoja muutoin kun rikostutkinnan yhteydessä. Ne pitää pyytää operaattorilta, ei poliisilla ole mitään automaattista pääsyä kenenkään puhelutietoihin.
Se on muistaakseni niin, ettei poliisi saa niitä edes operaattorilta pyytää, ellei tutkinta koske rikosta, jossa rangaistusmaksimi on vähintään 6 kk vankeutta.
Alkuperäisessä esimerkissä ei myöskään puhuttu puhelutiedoista vaan puhelinnumeroista. Esimerkki oli sikäli huono, että toisin kuin tulotiedot, puhelinnumerot eivät ole julkisia, ellei niitä asianomainen ole julkisiksi halunnut. Sikäli naapurin puhelinnumeron katsominen poliisin tietokannasta olisi suurempi rikos kuin naapurin tulotietojen urkkiminen.
Kuolemanpelko on Osmolla raastava. Senhän tästä ymmärtää jokainen pöytälaatikkopsykologikin.
Tämä Elinan kommentti on aivan mauton. Olen entinen terveysministeri. Eikö mitenkään juolahda mieleen, että minua harmittaa se,että kökkö lainsäädäntö tekee tyhjiksi yritykset järkeistää terveydenhuoltoa, lisätä potilasturvallisuutta ja säästää ihmishenkiä ihan ilman mitään henkilökohtaista kuolemanpelkoa.
Edelleen Elina kuvittelee minun harkitsevan muuttoa pois Helsingistä. Helsingin ambulansseillahan tämä tiedonsiirtojärjestelmä on ja pelaa. Nyt on estetty saman hyvän käytännön laajentaminen Helsingin ulkopuolelle.
Kuolemanpelko näyttää levinneen myös eduskuntaan, jossa on vaadittu ambulanssien tietoyhteyksien turvaamista.
Jezze sanoo:
“Veriryhmä testataan aina”
Itse asiassa kaikki tarvittava testataan aina. Diabeteskin todetaan kohtauksesta, ei rannekkeesta… Mutta onhan se diagnoosin tukena. Insuliinin pistäminen terveeseen henkilöön on hengenvaarallista.
Hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus. Sama koskee kai ambulansseja. Meillä on toisaalta laaja avoimuus, mutta toisaalta myös laaja salassapitovelvollisuus. Mikä tässä on se ongelma.
Kuolemanpelko on universaali, yleisinhimilllinen tunne ja minusta on itsestäänselvää, että tämä ohjaa ihmisten kantoja turvallisuutta lisäävissä kysymyksissä. Kuten sanottu ei tarvitse mikään kummoinnen psykologi olla.
Kun otit omakohtaisen lääkityksesi esiin, niin en minä voinut välttyä ajatukselta, että aloitukseen motivoi myös huoli omasta itsestä. Tämä on minusta täysin ymmärrettävää eikä mitään erityistä heikkoutta. En tarkoittanut loukata. Anteeksi kuitenkin!
Käsitin Hesarista, että joissain sairaankuljetusyksiköissä Helsingissä systeemi on käytössä, muttei kaikkialla. Missään muualla maailmassa tätä tiedonsiirtoa ei ole käytössä eli pilottihanke kyseessä. Eli älä nyt ainakaan ulkomaille muuta paremman tulevaisuuden toivossa.…
Menee asian vierestä, mutta kyllä poliisi saa käsittääkseni salaiset numerot operaattoreilta ihan ilman perusteluja, mutta ei siis puhelutietoja (minne on soittanut ja milloin jne.) Menee nyt vähän puurot ja vellit taas iloisesti sekaisin.
“Kuolemanpelko on Osmolla raastava. Senhän tästä ymmärtää jokainen pöytälaatikkopsykologikin.
Se on tietty inhimillistä, mutta tunteensa olisi hyvä tiedostaa eikä niin kovasti ulkoistaa erilaisiin tuhoon tuomittuihin maailmanparannusyrityksiin. Noin ihan itsensä kannalta elämän rajallisuuden hyväksyminen vain yksinkertaisesti tuo rauhallisemman ja paremman elämän. Loppunsa on kohdattava, eikä ambulanssi ympäristönä ole tarjolla olevista vaihtoehdoista huonoin.”
Mikä typerä kommentti Elinalta ottaen huomioon, että terveydenhuoltojärjestelmän tarkoitus on henkien pelastaminen ja terveyden huoltaminen. Huomatkaa myöskin täysin turha ad hominem.
Samaa mieltä Markku J:n kanssa. Elina W:n ärhäköitä kommentteja on välistä ilo lukea mutta joku tolkku sentään saisi olla.
Jeps, pojat! Oli tosiaan tyylipuhdas ad hominem kyseessä.
Aloitus oli sen verran provokatiivinen (tietosuojaväki tappaa talossa ja puutarhassa…) että ajattelin jatkaa samoilla linjoilla. Tarkoituksena oli myös jonkin sortin huumori, mutta pitäisi minunkin aina muistaa, että sellaiset yritykset ovat yleensä tuhoon tuomittuja.
Käsitin aloituksenkin sitä paitsi aivan väärin. Rupesin tarkastelemaan kysymystä henkilötietolain pohjalta, koska käsitin, että oltaisiin perustamassa uutta rekisteriä ihmisten terveystiedoista. Tällöinhän lainsäädäntö on varsin kimurantti. Eilisestä Hesarista ja Osmon myöhemmistä kommenteista minulle kuitenkin selvisi, että tiedonsiirto on jo käytössä suurimmassa osassa Helsinkiä ja käytäntöä olisi laajennettu muualle. Tässä vaiheessa asia oli sitten juuttunut tietosuojabyrokratiaan.
Tässä kysymyksessä on tietysti vastakkain erilaiset arvot. Pahennusta herättäneen kommenttini sanoma oli siis, että yksilön kanta tällaisiin kysymyksiin on arvovalinta, jota ohjaa rationaalisen järjen lisäksi tunnepohjainen, omakohtainen suhde kuolemaan. Sillä, että asian esittäjä on entinen peruspalveluministeri ei ole mielestäni mitään merkitystä.
Sekin on itse asiassa eräänlainen ad hominem ‑argumentti.
Markun ja Sepeteuksen kanssa samaa mieltä.
Kuolemanpelko, tai ainakin voimakas halu välttää kuolemaa, on kai melko yleinen ja ikiaikainen ilmiö.
Ilman sitä meillä tuskin olisi koko terveydenhuoltoa.
Tietovuodon pelko, tai ainakin halu peittää tiukasti oma identiteetinsä, on selvästi uudempi ilmiö.
Etenkin sen netissä esiintyvä hysteerinen ilmenemismuoto on minusta lähinnä koominen.
Tuntuu, että lapsille kohdistettu varoittelu otetaan aikuisten keskuudessa tarpeettoman vakavasti. Eivät aikuiset ennen ottaneet vakavasti varoituksia, että laiturin päässä asuu näkki ja se vie mennessään, jos laiturille menee yksin.
Nyt netti näyttää vieneen arvostelukyvyn lähinnä juuri aikuisilta ihmisiltä.
Itse olen 80-luvun lopussa selannut kortistoa Suomen hiv positiivisista henkilöistä. Jos se olisi ollut sähköisessä muodossa, sitä ei olisi jätetty yöksi auki pöydälle.
Suurin riski tietoturvalle ei paperikortiston aikana ollut tietoväline, eikä se myöskään sähköisen tietokannan aikana ole tietoväline.
Kun salattavaa tietoa inhimillisen erehdyksen kautta joutuu ulkopuolisen ulottuville, ei sillä useimmiten ole mitään käytännön merkitystä. Mitä esimerkiksi minä olisin tehnyt hiv positiivisten tiedoilla?
Itse antaisin omat terveystietoni ehdottomasti kaikkien minua hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Oikeastaan jopa vaatisin sitä.
Minusta Oden perustelut ovat loogisia ja vastaansanomattomia.
Kun tässä annetaan tukea toisten lausunnoille niin minä annan tukeni Elina W:lle.
Lisää argumentointia ad hominem. Tietotekniikka- ja tietotekniikan turvallisuusasiantuntijana, jolla on vielä erityinen mielenkiinto yksilön- ja yksityisyyden suojaan länsimaisessa mielessä en olisi ollenkaan niin luottavainen kaikkiin tietoteknisiin ratkaisuihin ja niiden siunauksellisuuteen. Minä en ainakaan näe isoveli valvoo yhteiskuntaa toivottavana, mutta sekin on Elina W:n kuvaama arvovalinta.
Viimeaikaiset esimerkit Suomessa mm eri syistä pieleen menneistä tietokonevaaleista osoittavat että kun kuvitellaan ettei mikään voi mennä vikaan niin menee kuitenkin. Ja nyt jo seuraavissa kunnallisvaaleissa on tarkoitus testata moista (minun mielestäni) järjettömyyttä.
http://granpaigor.blogspot.com/2007/08/ministeri-ehdottaa-tietokonenestyst.html
Tai tuoreet Sampo-pankin sotkut.
Mitäpä jos sieltä tietokoneelta näkyykin vahingossa väärän ihmisen tiedot yms täysin mahdolliset kauhuskenaariot ja sairaanhoito saa siten väärät lähtökohdat? Nyt jo vakavasti keskustellaan terveydenhuollossa käytössä olevien tietojärjestelmien vakavista vioista, puutteista ja keskinäisestä yhteensopimattomuudesta.
Olen edelleen vakaasti sitä mieltä (mielipiteestähän tässä on vain kysymys) että esimerkiksi se ranneke Marevan tms tietoinen on yksinkertainen ja toimiva ratkaisu jo nyt sekä kotimaassa että ihan globaalistikin.
Pekka Raukon paljastuksia:
“Itse olen 80-luvun lopussa selannut kortistoa Suomen hiv positiivisista henkilöistä. Jos se olisi ollut sähköisessä muodossa, sitä ei olisi jätetty yöksi auki pöydälle.”
No jaahas! Ehkä juuri sinun kaltaistesi takia on ihan hyvä pitää kiinni täälläkin anonymiteetista. Asia, jota olet lähes joka ketjussa kritisoimassa. Kuten taas!
Miksi kone ei voi jäädä tietyltä sivulta auki tai salasana vuotaa tms. Enpä usko lainkaan, että sähköinen järjestelmä tietosuojan kannalta on mitenkään parempi kuin vanhanaikainen lukollinen arkisto. Ehkäpä jopa päinvastoin.
GranpaIgor.
Tietokoneelta voi nähdä väärän ihmisen tiedot siinä kun paperiltakin. Inhimillinen erehdys on tietovälineestä riippumaton.
Jos vaadimme absoluuttisen oikeaa tieto kaiken päätöksenteon pohjaksi, emme voi tehdä lääketieteellistä hoitopäätöstä sen paremmin kuin mitään muutakaan päätöstä.
Edelleenkin siis toivon, että minua mahdollisesti joskus hoitava lääkäri ei ajattele niin, että kun ei hoida ollenkaan, niin ei tule hoitovirhettäkään.
Ja kun hän näkee potilastietoni, hän lukee huolellisesti kenen tiedot ne ovat ja toimii sen jälkeen niiden pohjalta.
Vaalien siirtämistä verkkoon en minäkään pidä hyvänä ajatuksena. Se ei tuo mitään lisäarvoa vaaleihin. Jokainen, jolla on halua vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon valeissa, voi sen halutessaan riittävän helposti tehdä nykyiselläkin vaalijärjestelmällä.
Asiakastietojen siirtämisen esteet ovat olleet ongelmana terveydenhuollossa jo pitkään. Tähän on kuitenkin tulossa parannusta uuden kansallisen arkiston myötä (http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tietoh/index.htx)
Alaa jonkin verran tuntevana väittäisin kuitenkin, että ongelmia ei voi pistää pelkästään liian tiukan tietosuojan piikkiin. Kyllä myös ohjelmistoyrityksissä pitäisi hieman skarpata. Sieltä puuttuu selvästi käytännön tietotaitoa alalta. Koodarit ei aina ole riittävän perillä terveydenhuollon realiteeteistä. Tämä pätee tietysti toisinkin päin.
En tunne terveydenhoitoalan linjaa, mutta minä voisin koota jonkun määrän tietoja vaikkapa Osmo Soininvaarasta ihan tältä istumalta. Tästä jäisi tieto lokiin, ja kiinni jäädessäni vahtimestari saattaisi minut ulos entiseltä työpaikaltani saman tien. Minusta tämä on toimivampi ratkaisu kuin se, että kaikkien suomalaisten kaikki tiedot siirrettäisiin turvallisesti paperille lukkojen taakse, vaikka olisihan sillä tietysti työllistävä vaikutus. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus pyrkii käsittääkseni pitämään terveydenhuollon ammattihenkilöitä kurissa kohtuullisella menestyksellä. Kyllä lääkärikin pääsee ammatinharjoittamisoikeuksistaan, kun oikein yrittää.
Grandpa Igor kysyy, mitä tehdään, jos tietokoneelta näkyy väärän henkilön tiedot, joita sovelletaan sitten hoidossa. Olen kuullut tapauksista, joissa henkilöiden tiedot ovat menneet autuaasti sekaisin ja vääriä lääkkeitä on syötetty ilman yhdenkään pahan, pahan tietokoneen sekaantumista asiaan. Jos hoitohenkilökunta ei varmista henkilöllisyyttä, vika on tietojärjestelmän heikoimmassa lenkissä. Kuten yleensä.
“Poliisin rikos tässä tapauksessa ei ollut, että he olisivat hankkineet salassa pidettäviä tietoja vaan että he käyttivät poliisin järjestelmää väärin — yhtä väärin olisi ollut katsoa naapurin puhelinnumero tietokannasta.”
Poliisin kuuluu olla esimerkinä. Kyseisessä 2003 tammikuun tapauksessa tietoja käytettiin myös muuhuin kuin laki sallii. Niitä tehtiin kaikkiaan 9000, joista 2000 on laittomia.
Varmasti tietoisuuden valvonnasta myötä väärinkäytökset ovat vähentyneet, mutta luku kertoo asenneongelmasta.
Ilmitulee tietoverkkojen väärinkäytöistä alle 5%.
STM: sivuilta en löytänyt asian selvittelystä mitään. Outoa.
Potilastietojen merkitys sairaankuljetuksessa on vähäinen mutta ambulanssilääkäreiden toiminta-alueilla hyvä lisä. Toivottavasti kerrankin toimiva ja tietoturvallinen järjestelmä saadaan pian käyttöön. Lainsäätäjä muokatkoon tarvittaessa lakia. Kaikkien kansalaisten tietoja sairaankuljetuksenkaan ei pidä päästä näkemään, riittä että hoidettavan potilaan tietoihin on pääsy.
Elina:
“Miksi kone ei voi jäädä tietyltä sivulta auki tai salasana vuotaa tms. Enpä usko lainkaan, että sähköinen järjestelmä tietosuojan kannalta on mitenkään parempi kuin vanhanaikainen lukollinen arkisto. Ehkäpä jopa päinvastoin.”
Jos järjestelmä on kunnollinen, kone lukittuu määrittelyn mukaan vaikka viidessä sekunnissa, kun sitä ei käytetä. Voidaan myös määritellä millä tunnuksilla, miltä työasemalta pääsee mihinkin tietohin käsiksi. Paperikortistossa on hankalampi rajata mitä tallennettuja tietoja kortilta näkee.
Inhimillisiä erehdyksiä ja huolimattomuutta ei voi estää sen paremmin paperisissa kuin sähköisissäkään järjestelmissä.
Kortiston avainta ei välttämättä säilytetä yhtään sen paremmassa piilossa kuin salasanoja. Tosin sähköisiin voidaan kehittää ohjelmistoja, jotka osoittavat ainakin osan virheistä ja puutteista ja/tai vaativat niiden korjaamista ennen tallennusta. Ei sitäkään aukottomaksi voi tehdä. Potilaskortti sujahtaa aika helposti väärään paikkaan laatikossa eikä sen jälkeen hevin löydy. Tietojärjestelmä voi myös kaatua, kone tiltata tms. Jos se kuitenkin pääsääntöisesti toimii, se on kokonaisuutta mitaten toimivampi kuin eri puolilla maata ja kaupunkia olevat paperikortistot.
En ole tietosuoja-asiantuntija, mutta stunttaan tarvittaessa: Tietosuoja on aina tasapainoilua hyötyjen ja haittojen välillä. Asiaa tarkastellaan usein niin että annetaan hyödyille ja haitoille hinnat, mikä on vaikeaa, joten tällaisissa yksityisyysasioissa ajatellaan usein että kukin päättäköön itse. Vaikkapa näkyvässä asemassa toimiva yritysjohtaja lienee aivan eri tavalla tarkka yksityisyydestään kuin saman firman duunari.
Toisaalta yksityisyydestä ei kannata tinkiä jos ei siitä ole mitään hyötyä (ja arkaluontoista informaatiota ei kannata kerätä jos ei sitä käytä.) Tällaisissa tapauksissa lainsäätäjä voi aivan hyvin ohjeistaa, että pidetään yksityisyydestä kiinni.
Mutta ambulanssi-tapauksessa lienee kyse enemmän järjestelmän ongelmista kuin periaatteista. Pitäisi ensinnäkin tietää mitä tietoa on kerätty, kuka on sitä on käsitellyt, ja kuka siihen on antanut luvan. Miten se ambulanssilääkäri autorisoidaan?
Se että yhteenkään noista kolmesta kysymyksestä löytyy vastaus on kaikkea muuta kuin päivänselvää, varsinkin kun puhutaan terveydenhuollon tietotekniikasta. Ja sitten kun ei osata vastata niin syytetään tietoturvaihmisiä.
Opt-in vs. Opt-out?
Julkinen vs. yksityinen palvelu?
Google Health ‑lähestyminen?
http://googleblog.blogspot.com/2008/02/google-health-first-look.html
… vs. standardien puute.
Näitä on täällä sivuttukin jo jonkun verran, mutta kysyisin kuitenkin, miksi minä en saisi yksittäisenä kansalaisena ihan itse selvästi keskusteltua suurempaa valtaa päättää siitä kehen luotan ja mitä tietoja kenellekin annana? Systeemin rakentaminen toki maksaa, mutta “kansio” itsessään ei maksa käytännössä mitään.
Hei!
Yritin vaan kysyä..mistä saan marevan rannekkeita…mut tuli kaikenmaailman “soinivaaraa””..Help
Minulle tuo tietojen keruu ja sen lähes julkisena oleminen on aiheuttanut erittäin paljon haittaa. Minulta on evätty työvoimakoulutus niiden tietojen takia, minut on irtisanottu sen takia ja en ole päässyt haettaviin töihin niiden takia.
Nykyään työterveyslääkäri haluaa kaikki tiedot mitä sinusta on. Se haluaa päästä Kantaan. Siellä jos ihmisellä on vaikka migreeni niin hän laittaa välittömästi merkinnän että työhön sopimaton.
Minä tein sen virheen että käytin työterveyslääkärin palveluita. Lopulta sain kenkää (olin vuokratyöntekijä) sen takia koska työterveyslääkäri kirjoitti papereihin että heikentynyt työkyky.
Kun hain toista työtä (jota olen tehnyt menestykkäästi ennen) niin he soittivat edelliselle työnantajalle. Sitten he sanoivat että sinulla on kuulemma alentunut työkyky joten emme sinua palkkaa.
Työvoimakoulutukseen en päässyt koska tietoihini oli kirjattu että ei voi tehdä sellaisia töitä. Myöhemmin sain kuulla että kieltäytyminen johtui migreenistä.
Minulla on toinenkin sairaus. No senkin hoitaminen on hankaloitunut tämän kaikille vapaan tiedon takia. Kun syön useaa lääkettä migreeniin niin minun kaikkien vaivojeni katsottiin johtuvan lääkkeistä vaikka kummatkin vaivat on minulla ollut koko elinikäni.
Minulle vihjattiin että minulla olisi lääkkeiden väärinkäyttöä ja sen takia minulla olisi näitä muita oireita. Minulle ehdotettiin myös psykiatria. Kuulemma kuvittelen oireet.
Joten olen joutunut täysin kieltäytymään hoidoista muissa ongelmissani. Koska jopa yksityisten pitää nykyään kirjata tiedot sinne niin en saa mistään hoitoa.
En voi ottaa sitä riskiä että toisen sairauden tiedot menevät työnantajien korviin. En saisi enää koskaan töitä. Sairaus eikä tapaturmavakuutuksia minulle ei myönnetä sairauteni takia.
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Mutta enemmänkin mielenterveyden kannalta. Nuorena ollut masennusta ja nyt se näkyy joka paikassa.
Työtä ei saa eikä koulutukseen pääse. Kun sain vaimoni kanssa lapsen niin välittömästi lastensuojelu otti meidän perheen tutkittavaksi. Kun kuulemma mahdollinen masentunut voi olla vaaraksi lapselle (siis masennus jota ei ole kymmeneen vuoteen ollut).
Omakanta on yksi karmeimpia keksintöjä mitä tässä maassa on koskaan ollut.