Liikennekuolema on arkinen asia

Järkyt­tävästä bus­si­tur­mas­ta Espan­jas­sa, kuolleen tytön viimei­sistä sanoista ja kuollei­den kaverusten viimeis­es­tä illal­lis­es­ta olemme saa­neet lukea yllin kyllin.  Val­tio­ta on vaa­dit­tu tuke­maan uhrien ja loukkaan­tunei­den kotikun­tia onnet­to­muu­den jälk­i­hoi­dos­sa. Tähän min­ul­la ei ole mitään san­ot­tavaa. Tap­atur­mainen kuole­ma on aina järkyt­tävä asia.

Mut­ta, mutta:

Yhdek­sän kuol­lut­ta on tieli­iken­teeltä tavanomainen viikon sato. Tähän me olemme vain niin tot­tuneet, että emme lok­sauta kor­vaamme emmekä vaa­di val­ti­ol­ta tuk­i­toimia uhrien kotikun­nille. Maantiekuolemista ainakin puo­let olisi estet­tävis­sä pienin uhrauksin, mut­ta niihin me emme ole valmiita.