Vielä päästökiintiöistä

Edelli­nen viestiketju venyi niin pitkäk­si, että aloi­tan uuden.

Vähän käsit­tei­den määrit­te­lyä, kos­ka  mon­et ketjun väit­te­ly­istä joh­tu­i­v­at siitä, että kir­joit­ta­jil­la oli eri sisältö käyt­tämilleen termeille.

Tiedemies ja minä puhuimme tehokku­ud­es­ta. Ainakin minä tarkoitin sil­lä sitä, että kun joudumme joka tapauk­ses­sa luop­umaan ilmas­ton hyväk­si osas­ta hyvinvointiamme,tehokas tapa on se,jossa joudu­taan luop­umaan pien­estä ja saavute­taan suuri ilmas­to­hyö­ty ja teho­ton se, jos­sa hyv­in­voin­tia menetetään paljon ja ilmas­to­hyö­ty on pieni. Olin ais­tiv­inani osal­la keskustelijoi­ta hyv­in­voin­nin menet­tämisen oikeas­t­aan pää­tavoit­teek­si – tai sit­ten kir­joit­ta­jat vain vetivät virheel­lisen yhtäläisyy­den ilmas­to­hyö­dyn ja hyv­in­voin­nin mene­tyk­sen välille ymmärtämät­tä, että toiset keinot ovat tehokkaampia kuin toiset.
Henkilöko­htaisel­la päästöki­in­tiöl­lä minä tarkoi­tan jär­jestelmää jos­sa joko globaal­isti tai yhden maan sisäl­lä jokainen saa oikeu­den tuot­taa tietyn määrän hiilid­iok­sidipäästöjä — eikä kiin­tiöil­lä saa käy­dä kaup­paa. Tämä jär­jestelmä on sekä teho­ton, että mah­do­ton toteut­taa. Teho­ton, kos­ka joku tarvit­see kiin­tiötä enem­män ja joku vähem­män. Kun asun kaukoläm­mite­tyssä talos­sa 300 metrin päässä ratikkapysäk­istä, en tarvitse autoa enkä sähköläm­mi­tys­tä. Min­ul­ta jäisi kiin­tiötä kovasti yli, joten olisi oikeas­t­aan pakko vähän lennel­lä ympäri maail­maa. Kuitenkin lentämisen pitäisi olla yhtä syn­tistä min­ulle ja nur­mi­järveläiselle kah­den auton sähkölämmitystaloudelle.

Mah­do­ton tämä on, kos­ka on aivan mah­do­ton laskea — tai edes määritel­lä — kuin­ka paljon hiilid­iok­sidia tuot­taa Puk­in­mäen Siwasta ostet­tu näkkileipä­paket­ti. Tämä tieto on kuitenkin vält­tämätön sen vah­timisek­si, ettei kukaan ylitä kiintiötään.

Juk­ka Jon­nisen malli on paljon järkevämpi, mut­ta en pidä sitä henkilöko­htaise­na päästöki­in­tiönä. Siinä val­tio huu­tokaup­paa kiin­tiön sitä tarvit­seville. Näkkileipää tuot­tavien ja kul­jet­tavien on jokaisen ostet­ta­va oman kiin­tiön­sä. Näkkileipäes­imerkissä leipäte­htaalle sähköä toimit­ta­van voimalaitok­sen, leipäte­htaan (mah­dol­lis­es­ta) läm­mi­tyk­ses­tä, kul­je­tus­li­ik­keen, joka kul­jet­taa leivän, Siwa-kaup­pi­aan läm­mi­tys­tä ja valais­tus­ta varten ja niin edelleen. Asi­akas mak­saa kiin­tiöt arvon tuot­teen hin­nas­ta, mut­ta ei saa koskaan tietää, mon­es­tako hiilid­iok­sidik­ilo­sta hän mak­saa, kos­ka tieto hukkuu tuot­teen kokonaishintaan.

Aja­tus palaut­taa kiin­tiöstä saata­vat tulot yhtä suure­na perus­tu­lona jokaiselle on kau­nis, mut­ta ei vält­tämät­tä täysin oikeu­den­mukainen.  Kata­janokkalaiselle ker­rostaloa­sukkaalle se käy, mut­ta nur­mi­järveläi­nen voi olla asi­as­ta toista mieltä — tai Lapis­sa asu­va, paljon läm­mi­tys­tä tarvitseva.