Minut oli valtuutettu valitsemaan paras innovaatiojournalismin juttu palkittavaksi Innovaatiokiteellä. Itsellenikin hämmästykseksi päädyin Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuun Tarja Hallan uttuun “Huomisen lihaa kasvatetaan laboratorioissa”. Jutussa oli paljon ansiokasta, muun muassa tieto, että lihankulutus Kiinassa on jo kolminkertaistunut 15 kilosta 50 kiloon henkeä kohden vuodessa. Suomessa kulutus on noin 72 kiloa, joten kiinalaiset hengittävät jo niskaan. Viidenkymmenen kilon rajan Suomen lihankulutus ylitti joskus 1970-luvun alussa. Tämä tarkoittaa, että lihankulutus on noussut Kiinassa 50 miljardilla kilolla, määrällä, joka vastaa jotakuinkin EU:n koko lihankulutusta. Tämä selittää hyvin viljanhintojen nopean kasvun.
Tällaiset kulutustiedot ovat muutenkin paljastavia. Kiinassa kulutustason nousu on ollut laaja-alaista. Ajatus, että maassa olisi vain kapea eliitti, joka elää vauraudessa ylivoimaisen enemmistön eläessä vanhassa kurjuudessa ei oikein saa tästä tukea. Tämä on helppo todentaa pienellä laskuharjoituksella.
Olettakaamme,että kiinalaiset jakautuvat dikotomisesti rikkaisiin ja köyhiin ja että nuo rikkaat kuluttavat lihaa samaan tahtiin kuin eurooppalaiset (100 kg/nenä) ja eivätkä köyhät kuluta sitä lainkaan. Silloin tarvitaan 650 miljoonaa eurooppalaisella elintasolla elävää rikasta. Jos teemme vähemmän dikotomisen oletuksen, vaurauden on tarvinnut tarttua jo paljon useampiin. Satamiljoonaa etuoikeutettua eivät saisi ahdetuksi tuollaista lihamäärää suuhunsa mitenkään.