Kiinalaisten lihanhimot

Min­ut oli val­tu­utet­tu val­it­se­maan paras inno­vaa­tio­jour­nal­is­min jut­tu palkit­tavak­si Inno­vaa­tioki­teel­lä. Itsel­lenikin häm­mästyk­sek­si päädyin Maaseudun Tule­vaisu­udessa julka­istu­un Tar­ja Hal­lan uttuun “Huomisen lihaa kas­vate­taan lab­o­ra­to­ri­ois­sa”. Jutus­sa oli paljon ansiokas­ta, muun muas­sa tieto, että lihanku­lu­tus Kiinas­sa on jo kolminker­tais­tunut 15 kilo­sta 50 kilo­on henkeä kohden vuodessa. Suomes­sa kulu­tus on noin 72 kiloa, joten kiinalaiset hen­git­tävät jo niskaan. Viidenkymme­nen kilon rajan Suomen lihanku­lu­tus ylit­ti joskus 1970-luvun alus­sa. Tämä tarkoit­taa, että lihanku­lu­tus on nous­sut Kiinas­sa 50 mil­jardil­la kilo­l­la, määräl­lä, joka vas­taa jotakuinkin EU:n koko lihanku­lu­tus­ta. Tämä selit­tää hyvin vil­jan­hin­to­jen nopean kasvun.

Täl­laiset kulu­tustiedot ovat muutenkin pal­jas­tavia. Kiinas­sa kulu­tus­ta­son nousu on ollut laa­ja-alaista. Aja­tus, että maas­sa olisi vain kapea eli­it­ti, joka elää vau­raudessa ylivoimaisen enem­mistön eläessä van­has­sa kur­ju­udessa ei oikein saa tästä tukea. Tämä on help­po toden­taa pienel­lä laskuharjoituksella.

Olettakaamme,että kiinalaiset jakau­tu­vat diko­tomis­es­ti rikkaisi­in ja köy­hi­in ja että nuo rikkaat kulut­ta­vat lihaa samaan tahti­in kuin euroop­palaiset (100 kg/nenä) ja eivätkä köy­hät kulu­ta sitä lainkaan. Sil­loin tarvi­taan 650 miljoon­aa euroop­palaisel­la elin­ta­sol­la elävää rikas­ta. Jos teemme vähem­män diko­tomisen ole­tuk­sen, vau­rau­den on tarvin­nut tart­tua jo paljon use­ampi­in. Satamiljoon­aa etuoikeutet­tua eivät saisi ahde­tuk­si tuol­laista lihamäärää suuhun­sa mitenkään.